Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Liity

Join the hunt!

Ennen kuin lähetät lomakkeen, suunnittele hahmosi huolella. Muista, että hahmo rakentuu sekä hyvistä että huonoista puolista. Luethan myös hahmoa koskevista rajoitteista ja säännöksistä täällä! Mallia hahmoesittelyn rakenteeseen voit katsoa esim. Punatähden tiedoista.

Huomioithan myös, että klaaneja koskevat piirteet ja luonnekuvaukset eivät todellakaan päde jokaiseen kissaan. Ei siis tarkoita, että Suoklaanin kissat olisivat aina ilkeitä tai että aurinkoklaanilainen on aina pelkuri eikä halua lainkaan taistella. Klaanien kuvaukset ovat lähinnä muiden kissojen näkemys klaanien kissoista, arvoista ja perinteistä sekä heidän tavoistaan suhtautua konflikteihin ja vastoinkäymisiin.

Hahmoja hakusessa

  • Etenkin Aurinkoklaani, Kuuklaani ja Suoklaani kaipaavat sekä sotureita että oppilaita!

Lomake

Nimi: (Mikäli kissasi on klaanissa, tarkista, että sillä ei ole jonkun muun kissan kanssa samaa nimeä. Voit kirjoittaa tähän myös hahmon edellisen nimen [vain jos hahmolla on tapahtunut nimenmuutos tai sillä on entinen soturinimi, ei siis entisiä oppilas- tai pentunimiä!]. Klaanikissoilla ei ole kutsumanimiä, mutta tahtoessaan klaanin ulkopuolisilla kissoilla niitä voi olla.)

Ikä: (Merkkaathan hahmosi iän kuissa.)

Sukupuoli: (Hahmon sukupuoli.)

Klaani: (Kirjoita tähän klaani, johon hahmosi kuuluu. Jos hahmosi on erakko, kotikisu tai luopio, kirjoita se myös tähän.)

Arvo: (Joko soturi, oppilas tai klaaninvanhin, ellei sinulla ole lupaa arvovaltaiseen hahmoon tai olet luomassa peliin syntyvää pentua.)

Ulkonäkö: (Kerro kattavasti hahmosi ulkonäköpiirteistä. Kirjoita sen ruumiinrakenteesta, olemuksesta, muodoista, turkin väristä ja laadusta, arvista, äänestä ja niin edelleen. Tahtoessasi voit myös laittaa linkin hahmon kuvaan. Sen on oltava piirretty ja sen tulee noudattaa tekijänoikeuksia!)

Luonne: (Kuvaile hahmon luonnetta monipuolisesti. Ota esille niin hyvät kuin huonotkin puolet - ja molempia tuleekin löytyä! Apua voi hakea netistä erilaisista luonnegeneraattoreista tai luonteenpiirrelistoista.)

Menneisyys: (Jokainen kissa on kokenut jotain elämänsä aikana, eikös? Menneisyyden ei tarvitse olla pitkä, mutta kerro päällispuolisesti hahmosi pentu- ja oppilasajoista, niihin liittyvistä mutkista ja perhesuhteista!)

Taidot: (Kerro hahmon taidoista 0/5 tapaan. Mainitse nämä taidot: taisteleminen, metsästys, uinti, kiipeäminen, kestävyys, ketteryys, voimakkuus, nopeus, kivunsietokyky, henkinen vahvuus. Voit sen lisäksi myös kirjoittaa taidoista sanallisesti, ja mainita taitoja joita edellä ei mainittu [esim. kalastus, hiipiminen tai muut hahmon mainitsemisen arvoiset osaamiset]. Oppilailla ei ole vielä taitoja.)

Muuta: (Muuta mainittavaa, joka ei muualle sopinut. Esim. ääninäyte, tunnari, suuntautuminen, mistä pitää tai mitä inhoaa, sekalaisia faktoja jne.)

Suku: (Merkitse sukulaiset vain jos ne ovat / ovat olleet pelissä. Kuolleiden sukulaisten nimen loppuun kannattaa laittaa †-merkki. NPC-hahmojen nimiä ei merkitä tästäedes, näin vältymme nimisekaannuksilta klaanien ja hahmojen historiassa.)

Suhteet: (Suhde yksittäiseen kissaan tai esim. tiettyyn klaaniin. Näitä voi ja kannattaa lisäillä pelin kuluessa!)

Pelaaja: (Nimimerkkisi.)

Roolipelinäyte: (Kirjoita vähintään 100 sanan rooliteksti, missä ei esiinny puhetta. Sanat voi laskea esim. täällä! Sinun ei tarvitse kirjoittaa roolia tulevalla hahmollasi ja saat päättää roolin sisällöstä itse. Roolipelinäytettä ei tarvitse jo liittyneiden tehdä uusiksi.)

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Sibe

15.10.2017 14:04
Nimi: Horsmatuuli

Ikä: 40 kuuta

Sukupuoli: naaras

Klaani: Meriklaani

Arvo: sotur i

Ulkonäkö: Horsmatuuli ei ole välttämättä kovinkaan kaunis näky, ainakaan monen mielestä. Jos Hormatuuli ja Tuomisydän ovat vierekkäin, ei heitä voisi ehkä arvata sisaruksiksi – heidän ulkonäkönsä nimittäin eroavat toisistaan yllättävän paljolti. Naaraan turkki on valkeaa, jota kirjoo epätasaiset, epäsäännölliset mustat läiskät, jotka ovat selän puolella suuremmat kuin muualla kehossa. Hänen tuuheamman puoleinen, paksu turkkinsa sojottaa usein epäsiististi sinne tänne.

Naaraan silmät ovat valloittavat, suurehkot ja mantelinmuotoiset. Väritykseltään ne ovat haalean liilat, ainakin kunnollisessa valaistuksessa. Kasvonpiirteiltään naaraan ulkomuoto ei ole niin paha kuin ensisilmäykseltä voisi odottaa. Naaraan kasvot näyttävät siroilta kuin veistoksella, eivät kovinkaan mieleenpainuvilta kuitenkaan. Hänen korvansa ovat hienostuneet, pienehköt. Viikset ovat valkeat, kuten myös polkuanturat ja kynnetkin.

Ruumiinrakenteeltaan Horsmatuuli on jäntevä, muttei kuitenkaan erottuvasti lihaksikas. Hän voi näyttää hieman huvittavalta tuuheinen turkkeineen ja voimakkaan ilmiasunsa vuoksi, sillä hän on kooltaan varsin pienehkö soturi. Naaras on notkea ja nopea liikkeissään. Hän saattaa joskus edetä liioitellun suurin askelin, kuin esittääkseen olevansa suurempi kuin oikeasti onkaan. Horsmatuulen vasen korva on kokonaan arpien kirjoma, eikä siinä kasva karvaa, mutta muita näkyviä arpia häneltä ei löydy. Naaraan ääni on karhea eikä kovinkaan korkea.

Luonne: Horsmatuuli on omalla tavallaan kuin sähikäinen. Hän jää harvoin sanattomaksi missäkään tilanteessa, sillä soturin on aina päästävä sanomaan jonkinlainen oma kommenttinsa asioihin. Hän on valmis – etenkin kaikkeen uuteen – ja hän saattaa vahingossa kehittää sanaharkkojakin vain siksi, että haluaa olla osallisena. Soturi ei kuitenkaan haasta tahallaan riitoja, vaan pikemminkin välttää ne vain jos mitenkään voi.

Naaras on sellainen kissa, jolle voi tulla kertomaan murheensa ilman huolta, että hän kertoisi ne eteenpäin. Hän kokee olevansa hyvä kuuntelija ja lohduttaja. Soturi osaa pysähtyä ja keskittyä toiseen antaen jakamattoman huomionsa. Häntä voisi siis sanoa lojaaliksi, mutta ystävien ja muiden läheisten kissojen lisäksi hän suhtautuu näin melkeinpä kaikkiin tuttavuksiinsa.

Klaani on tietysti keskeinen osa soturin elämää, kuten usko Tähtiklaaniinkin. Hänellä usko on sen verran syvällä, että kuullessaan jonkun muun epäilevän Tähtiklaania, naaras tuntee olevansa kaltevalla pinnalla. Silloin hän ei välttämättä löydäkään sanojaan. Tästä huolimatta Horsmatuulelle kuitenkin kaikki uusi on kiehtovaa ja kiinnostavaa, eikä hän heti ennen jonkin sortin tutustumista kaihdakaan esimerkiksi klaaniin pyrkiviä kissoja taikka kotikissataustaisia.

Hänet on kasvatettu rehelliseksi, joten hän karttaa erityisen tarkasti valheellisuutta. Toki hän kestää sitä jossakin määrin muilta, mutta itseltään Horsmatuuli ei sitä siedä. Pienet valkoiset valheet hän nyt saattaakin hätätilanteessa lausua, mutta jos olisi tosi kyseessä pakottautuisi naaras puhumaan totta. Tai jos totuus on epämiellyttävä, voi soturin vastaus jäädä kuulematta.
Ehkä kohtalokkain vika naaraan luonteessa on se, että monien asioiden suhteen hän on pikkutarkka – muiden mielestä joskus jopa liiallisuuksiin asti.

Menneisyys: Naaras syntyi ainokaisena omasta pentueestaan. Hänellä oli jo veli, Tuomisydän, joka oli syntynyt aiemmasta pentueesta. Horsmatuuli oli pääosin kovin tavanomainen pentu, joka haaveili soturiksi pääsemisestä. Hänen mielipuuhaansa oli kuitenkin yksin leikkiminen.

Kun naaras oli 15 kuun vanha, siirtyivät molemmat hänen vanhemmistaan klaaninvanhimpien pesään. Kuita myöhemmin molemmat menehtyivät, emo nukkui pois, isä lähti viheryskän vuoksi. Ihmeellisemmin Horsmatuuli ei muista kyseisestä aikaa, hän eli sen tavallaan kuin sumussa. Vanhemmat olivat nuorukaiselle kovin tärkeitä, joten heidän poislähtönsä jätti pysyvän jälkensä vielä kasvuiässä olevaan kissaan.

Naaras pääsi soturiksi ja on ensihetkestä lähtien nauttinut asemastaan ja velvollisuuksistaan klaanille.

Taidot:

Taisteleminen: 2/5
Metsästys: 3/5
Uinti: 3/5
Kiipeäminen: 3/5
Kestävyys: 2/5
Ketteryys: 4/5
Voimakkuus: 2/5
Nopeus: 3/5
Kivunsietokyky: 1/5
Henkinen vahvuus: 3/5

Osaa kalastaa varsin hyvin.

Muuta: On meinannut pienenä hukkua leikkiensä seurauksena, joten suhtautuu veteen vieläkin tietyllä varauksella.

Suku: Emo: Tammilampi †
Isä: Korteviiksi †
Siskot: Lehväpentu † Viherpentu †
Veli: Tuomisydän

Suhteet: Tuomisydän – naaraan elämän tärkein kissa, rakas veli. Hän kokee voivansa tukeutua parantajaan melkein missä vaan.

Pelaaja: Sibe

Roolipelinäyte: Horsmatuuli höristi korviaan ja nielaisi. Oliko leiristä lähteminen omin päin sittenkään ollut hyvä vaihtoehto? Häntä kylmäsi, vaikka aurinko pilkistikin esiin puiden latvojen välistä. Tunnelma oli jotenkin pelottava, uhkaava. Häiritsevä. Miten ihmeessä sellaista voi olla keskellä päivää, kun kaikki oli näennäisesti hyvin? Kirjava soturi vilkuili ympärilleen hailakanliiloine silmineen. Mitään epäilyttävää ei ollut näkyvissä. Hän pinkaisi kuitenkin juoksuun, takaisin kohti Meriklaanin leiriä, turvaan omille makuualusilleen. Joku voisi sanoa, että hän säikkyi turhia. Se joku ei kuitenkaan ollut paikalla kokemassa tuota hyytävää tunnetta, joka soturin ympäröi. Tuntui kun ilman lämpötilakin olisi laskenut asteen tahi parikin. Linnut eivät laulaneet, mikään eläin ei liikkunut. Ilma seisoi. Onneksi naaraan edessä kuitenkin siinsi tuttu ja turvallinen leirin sisäänkäynti. Hän jarrutti vauhtiaan, voidakseen askeltaa rauhallisesti sisälle. Leirin puolella hän pysähtyi ja haukkoi henkeään. Yksi katse kohti tulosuuntaa. Mitään ei näkynyt. Horsmatuuli pudisti päätään pohtien oliko jo tulossa hulluksi. Mikä ihme häntä vaivasi?

Vastaus:

Hyväksytty! Lisään Horsmatuulen tiedot. c:

- Zaaga

Nimi: Leaf

17.09.2017 22:35
Nimi: Vaahterahäntä

Ikä:39kuuta

Sukupuoli: Naaras

Klaani: Aurinkoklaani

Arvo: Soturi

Ulkonäkö: Vaahterahäntä on musta kissa, jolla on punertavia laikkuja. Hänen silmänsä on meripihkan väriset. Naaras on sokea. Hänellä on melko lyhyt karva, mutta pörröinen häntä. Hänen nenänsä on on musta ja kynnen ovat myös mustat. Hänen ääni on melko kärttyisän kuuloiset, koska hän on yleensä aina kärttyinen. Vaahteravarjo on melko laiha, sillä osoittaa klaanilleen uskollisuuttaan syömällä viimeisenä. Hän on myös notkea, mutta ei uskalla koskaan juosta kovaa.

Luonne: Vaahterahäntä on tosi päättäväinen ja kärttyisä. Hän tuntee itsensä petetyksi, kun kaikki kohtelevat häntä klaanivanhimpana. Naaras osoittaa uskollisuuttaan syömällä viimeisenä, jos jotain on jäljellä. Vaahterahäntä saattaa joskus hortoilla yksin metsässä ja puhua itsekseen. Vaikka naaraalla on huono näkö hänen muut aistit ovat erittäin hyvät.

Menneisyys: Vaahterapentu oli jo heti syntyessään sokea. Hän ei meinannut päästä soturioppilaaksi sokeutensa takia. Hän onnistui kumminkin puhumaan heidät ympäri. Oppilaana hänellä alkoi tulla paljon ongelmia. Hän törmäili usein saalistaessaan puuhun ja taistelu harjoituksissa hän jäi aina alakynteen. Naaras yritti oppia elämään sokeutensa kanssa. Eräänä päivänä Vaahteratassu sai kiinni jäniksen, josta hän oli erittäin ylpeä. Seuraavana päivänä hän voitti taistelussa toisen oppilaan. Siitä lähtien hän oppi elämään muiden aistien varassa ja alkoi näyttää siltä, että hänestä tulisi hyvä soturi. Naaras innostuikin kun kuuli saavansa pian soturinimensä. Vähän ennen nimensä saamista hän oli partiossa. Muiden varoituksista huolimatta naaras upposi melkein suohon. Sen jälkeen klaanin päällikkö antaessaan naaraalle soturinimeä kertoi, että hänen pitäisi mennä klaanivankimpien päsään. Tämä järkytti suuresti Vaahterahäntää. Lopulta hän onnistui puhumaan muut ympäri ja sai olla soturi.

Taidot
Taisteleminen: 2/5
Metsästys: 4/5
Uinti: 2/5
Kiipeäminen: 3/5
Kestävyys: 4/5
Ketteryys: 3/5
Voimakkuus: 1/5
Nopeus: 3/5
Kivunsietokyky: 5/5
Henkinen vahvuus: 5/5

Muuta: Vaahterahäntä on sokea. Hän haluaisi kumppanin ja pentuja.

Pelaaja: Leaf

Roolipelinäyte:
Vaahterahäntä istui kannon päällä ja mietti miltä maailma näyttäisi oikeasti. Hän halusi aina olla soturi. Miki hän ei nyt ollutkaan iloinen? Haaveet päälliköksi tulemisesta haihtui ilmaan, kun hän tiesi ettei sokealle mielellään anneta oppilasta. Miksi juuri hän?
Vaahterahäntä hyppäsi alas kannolta ja nuuhkaisi ilmaa. Hän ei ollut lähtenyt kauas leiristä, jotta löytäisi helposti takaisin. Naaras lähti seuraamaan hajua. Pian hän olisi leirissä. Hetken hajua seurattuaan hän huomasi ettei ollutkaan vielä leirissä. Kärsimättömänä hän alkoi kävellä vauhdikkaammin eteenpäin. Missä se leiri nyt oli. Hän kuuli lehtien rapisevan hänen allaan. Häntä ei pysäyttäisi mikään. Naaras ei tiennyt edessä olevasta esteestä ja kompastui siihen niin, että kaatui. Nopeasti hän nousi ylös ja haisteli uudestaan. Vaahterahäntä tajusi että oli seurannut partion hajuja ei leirin hajua!


Vastaus:

Anteeksi myöhäinen vastaus! Vaahterahäntää ei kuitenkaan vielä voi hyväksyä, sillä ulkonäkö ja etenkin luonne kaipaavat lisää täytettä. Jossain kohtaa on myös kirjoitusvirheitä esim. "Hänen ääni on melko kärttyisän kuuloiset" --> "Hänen äänensä on melko kärttyisän kuuloinen" ja tökköjä lauseita tai toistoa esim. "Naaras osoittaa uskollisuuttaan syömällä viimeisenä" mainittu sekä ulkonäössä että luonteessa. Lisäksi viimeisenä syöminen voisi aiheuttaa laihuutta lehtikadon aikaan, mutta viherlehden runsaat riistat ruokkivat yleensä hyvin koko klaanin.

Korjaa ja täytä lomaketta hieman ja lähetä se sitten uudelleen tänne. :)

- Zaaga

Nimi: Feli

30.08.2017 02:19
Nimi: Korpihaukka
Ikä: 43 kuuta
Sukupuoli: kolli
Klaani: Suoklaani
Arvo: varapäällikkö
Ulkonäkö: Korpihaukka on ruskeankirjava kolli. Värisävy vaihtelee harmaasta tumman- ja vaaleanruskeaan. Turkki itsessään on puolipitkää, hieman karkeahkoa ja hyvin säätä pitävää.
Korpihaukalla on kevyt, notkea keho, joka on kuin luotu juoksemaan. Pitkät jalat ja häntä tekevät nopeista väistöistä ja liikkeistä valtavan helppoja. Korpihaukalla on vahvat lihakset, mutta hänellä ei ole paljon lihasmassaa. Hänen kehonsa nojautuu enemmän hoikan solakaksi kuin vantteraksi. Hänellä on kapeat lavat ja tummanharmaat polkuanturat. Keltaiset kynnet ovat pitkät ja huolellisesti teräviksi teroitetut.

Korpihaukalla on komeat, jalot piirteet. Hänellä on pitkä kaula ja vakavat, aristokraattiset kasvot. Suunympärys on sirohko, viikset ovat valkeat, kuono on oranssipunainen ja korvat istuvat valppaina pään päällä. Terävät keltavihreät silmät ovat suuret ja opaalin muotoiset. Silmien kulmista lähtee ruskeat juovat, samoin poskipäiden alapuolelta. Otsalla on ruskeaa raidoitusta.
Korpihaukan hillitty luonne tulee ulkoisesti selvästi esille. Varapäällikön olemus on ryhdikäs ja valpas. Hän tuntuu välillä leirissä jopa jäykältä, mutta luontoon päästessään varapäällikkö rentoutuu ja muuttuu sulavaksi ja nopealiikkeiseksi. Korpihaukka saa yleensä muiden olon epämukavaksi lähellään. Erityisesti kollin läpitunkeva katse saa monet välttelemään häntä.


Luonne: Korpihaukka on epämieluisaa seuraa - monet leirissä karttavat häntä. Ensinnäkin, kolli on hyvin kylmä. Hän ei välitä mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on tyly ja suorapuheinen, suorastaan töykeä. Monet pitävät häntä ylimielisenä, mutta enimmäkseen Korpihaukka ei yksinkertaisesti vain välitä. Varapäällikkö on hyvin huumorintajuton ja vakava, eikä häntä oikeastaan kiinnosta muiden miellyttäminen. Korpihaukka toimii järkensä mukaan – kaiken sen koppavuuden alla on hyvin älykäs mieli. Kolli on hyvin tarkka ja harva asia menee ohi hänen silmien. Ottaen huomioon hänen valtavan yleisen välinpitämättömyyden, hän on yllättävän hyvä lukemaan muita.

Korpihaukka saattaa olla luotaantyöntävä persoona, mutta kolli on itseasiassa hyvin perhekeskeinen ja jopa hyvä ystävä. Korpihaukka on raivokkaan lojaali, eikä jättäisi ikinä läheistä pulaan. Jos Korpihaukka puhuttelee kissa ystävänä tai perheenä, se henkilö on joku, jonka puolesta Korpihaukka kuolisi epäröimättä. Pyynnöstä hän myös suostuu melkein mihin tahansa ystävänsä puolesta. Korpihaukka tuntee voimakasta suojeluhalua läheisiään kohtaan, vaikka he eivät suojelusta edes tarvitsisi – tästä hyvä esimerkki on Safiiritähti (naaras ei todellakaan tarvitse suojelusta, mutta jostain syystä Korpihaukka tuntee silti velvollisuutta sisarestaan). Jos joku aiheuttaa kipua tai surua Korpihaukan rakkaalle, hän tekee kaikkensa ratkaistakseen ongelman tai tuodakseen helpotusta ystävänsä tuskaan. Hän tekee itseaasassa melkein mitä vain – ainoa suuri tuska, jonka Korpihaukka on koskaan kokenut, on ollut muiden kärsimys. Korpihaukka ei ole lämmin tai ystävällinen, mutta läheisensä rinnalla hän seisoo kaiken tuskan ja vaikeuden läpi. Häneen voi myös luottaa – Korpihaukka ei ikinä petä lupauksiaan.

Korpihaukka on hyvin uskollinen klaanilleen ja tietysti sisarelleen Safiiritähdelle. Kolli oikeastaan toteuttaa melkein käskyn kun käskyn. Jos Safiiritähti käskee tappaa, Korpihaukka tappaa. Kolli on julma, kylmä ja tunteeton. Ainoastaan ne, jotka merkitsevät hänelle jotain, ovat ne, joita hän ei suostu vahingoittamaan. Muuten Korpihaukka tekee mitä vain pyydetään. Väkivallalla mässäilystä suoklaanilainen ei tosin nauti – hän haluaa, että kaikki on nopeaa, siistiä ja tehokasta. Sellainen Korpihaukka oikeastaan on itsekin – nopea, siisti ja tehokas.

Menneisyys: Korpihaukka syntyi sisarensa Safiiritähden kanssa Suoklaaniin. Alusta pitäen hänen sisartaan Safiiritähteä, silloista Safiiripentua, alettiin oudoksua. Naaras ei ollut vain valtavan suuri, vaan hänet todettiin myös puolikuuroksi. Siinä samassa, kaikki huomio käännettiin Korpihaukkaan – poikaan, joka muistutti enemmän linnunpoikaa kuin kissanpentua. Luiseva linnunpoika oli kuitenkin parempi kuin puolikuuro. Niinpä Susililja, heidän emonsa, hoiti tarmokkaasti poikaansa, jättäen Safiiritähden kasvamaan veljensä pieneen varjoon.

Pentuna Korpihaukka tutustui Gasellipentuun, nykyiseen Gasellihäntään. Naaraan oma emo oli hyvin kylmä, joten naaras haki läheisyyttä muualla ja sitä kautta Gasellihäntä päätyikin heidän perheeseen. Susililja otti mielellään hoiteisiinsa uuden tyttären, kun oli omaansa niin karvaan pettynyt. Korpihaukkakin tuli heti hyvin Gasellihännän kanssa toiseen. Naaras oli rauhallinen ja hyväsydäminen ja luonteeltaan monessa asiassa täysi Korpihaukan vastakohta, mutta siksi kolli ehkä nimenomaan alkoikin pitää naarasta – hän kunnioitti naarasta ominaisuuksista, joita hänellä ei ollut ollenkaan. Gasellihännän ja Gasellihännän emon Yötappuran suhde oli hyvin myrskyinen ja Korpihaukka huomasi lohduttavansa nykyistä parantajaa rankkojen aikojen lävitse. Korpihaukka toivoi, että olisi voinut auttaa enemmän, mutta pentuna hän oli täysin neuvoton. Erään erityisen kiivaan riidan jälkeen Yötappura lähti ja vaikka se oli rankkaa Gasellihännälle, hän pääsi vapaaksi emostaan. Vaikka naaraan suhde emoon purkautui ja hän sai vihdoin rankat ajat taakseen, Korpihaukan ja Gasellihännän ystävyys jäi pysymään.

Kuten pentunakin, Korpihaukka nautti oppilasaikoinaan ylenpalttisesta huomiosta. Hänet nähtiin nousevana tähtenä, sillä kolli osoitti lahjakkuutta niin taistelemisessa kuin metsästyksessä. Hän oli myös älyllisesti lahjakas ja nopea oppimaan. Ongelma oli vaan, että Korpihaukka ei ole koskaan ollut kissa, joka hakee tai nauttii huomiosta. Korpihaukalle se oli pitkälti yhdentekevää. Siksi häntä ehkä ihailtiinkin enemmän – kollin välinpitämättömyys nähtiin jotenkin vaatimattomana ja ”hyvänä”, vaikka oikeastaan välinpitämättömyys oli juuri sitä mitä se oli - välinpitämättömyyttä.
Oppilaakseen tullessaan Korpihaukka oli jo täysin tietoinen sisarusten (Safiiritähden ja Korpihaukan) epätasaisesta kohtelusta – ja silloin hän myös alkoi tehdä asialle jotain. Kolli asettui – kenties jopa emonsa yllätykseksi – Safiiritähden puolelle. Korpihaukka tosin ei ole koskaan ollut äänekäs tai dramaattinen – sisaren puolen ottaminen näkyi hänen käytöksessä. Korpihaukka puolusti sisartaan pesätovereiden nälvimiseltä, puolusti häntä emolleen, puolusti siskoa hänen epäilijöilleen ja kiisteli Susililjan kanssaan epätasaisesti jakautuvasta emonrakkaudesta. Tästä kaikesta Safiiritähti tuskin oli silloin tai on nykyäänkään tietoinen – yleensä pahan puhuminen tapahtui, kun puolikuuro naaras ei ollut paikalla. Korpihaukka inhosi sisareensa kohdistuvaa vihaa. Korpihaukka tiesi, että Safiiritähteä ei arvostettu puoliakaan niin paljon kun häntä. Naaras oli aivan yhtä hyvä – jopa parempi – mutta kissojen silmiin juuttuivat niin kovasti naaraan haitat ja sukupuoli, että hänen valtava lahjakkuus jätettiin kokonaan huomiotta. Kolli näki mihin naaras kykeni ja kuita myöhemmin Safiiritähden tullessa varapäälliköksi, oli kaiketi ainoita kissoja, joka ei ollut yllättyneet valinnasta. Hän oli aina tiennyt mihin Safiiritähti pystyi.

Taidot:
taisteleminen 4/5
metsästys 4/5
uinti 1/5
kiipeäminen 3/5
kestävyys 2/5
ketteryys 5/5
voimakkuus 1/5
nopeus 4/5
kivunsietokyky 2/5
henkinen vahvuus 3/5

Korpihaukalla on erinomainen näkökyky ja hän on myös taidokas jäljittäjä. Korpihaukka on kehno uimari, sillä oppilasiaikoinaan meinasi hukkua suonsilmään, eikä sen jälkeen suostunut enää menemään lähellekään vettä, edes opettelemaan uimista.

Muuta:
x Oppilaana ollessaan kolli tippui suonsilmään ja oli lähellä hukkua. Sen jälkeen hän kieltäytyi menemään lähelle vettä ja välttelee suon avoimia vesistöjä.
x Pelkää vettä ja hukkumista (sade tai turkin kastuminen tosin ei ole ongelma)
x Pitää kiipeilystä
x Tuoksuu suolta ja suopursulta
x Hyvin siisti, joten inhoaa epäjärjestystä ja sotkua
x Rakastaa liikkumista

Suku:
Isä: Ruskaviiksi †
Emo: Susililja
Sisko: Safiiritähti
Suhteet:

Safiiritähti – Korpihaukka rakastaa sisartaan. Hän luottaa ja kunnioittaa häntä enemmän kuin edes antaa ymmärtää. Tuntee kummallista suojeluhalua vieläkin Safiiritähteä kohtaa, vaikka naaras on enemmän kuin kykeneväinen huolehtimaan itsestään – itseasiassa naaras peittoaa veljensä taistelussa kuin sanaharkoissa. Silti sisko on hänelle aina, jonka perään hän katsoo ja jota hän varjelee (tykkäsi hän siitä tai ei).

Susililja – Korpihaukka on riidellyt paljon emonsa kanssa, mutta rakastaa silti tätä. Heillä on lämpimät välit

Gasellihäntä – Korpihaukan paras ystävä. Gasellihäntä on kun toinen sisko Korpihaukalle. Kolli on aina ihaillut naarasta tämän hyvyydestä ja moraalisuudesta. Korpihaukasta välillä tuntuu, että parantaja on hänen oma moraalinen kompassinsa – varapäällikkö oikean ja väärän raja on toisinaan sumea.


Pelaaja: Feli
Roolipelinäyte: -

Vastaus:

Hyväksytty!

Nimi: Cindy

27.08.2017 22:32
Nimi: Teräsielu

Ikä: 29 kuuta

Sukupuoli: Kolli

Klaani: Suoklaani

Arvo: Soturi

Ulkonäkö: Kollin turkki on lähes kokonaan harmaanruskea. Hänellä on tummanruskeat korvat, vatsanalus ja vasen etutassu. Valkeaa on kollin oikeassa etutassussa ja hänen kuonosta lähtee valkea viiva niskaan asti. Turkki on keskipitää, mutta karheaa. Hänen silmänsä ovat lehdenvihreät. Polkuanturat ja nenä ovat mustan väriset.
Teräsielu on pienikokoinen ja siro, ei kovin lihaksikas. Häntä on pitkä ja ohut. Kynnet ovat valkoiset ja terävät.
Kollin ääni on semi-korkea ja kirkas, mutta hänen äänensä voi mennä myös hyvin matalaksi halutessaan.

Luonne: Teräsielu on tottunut piiloittamaan tunteensa kasvoiltaan ja äänestään. Hän on rauhallinen, mutta silti töykeä. Yleensä hän pysyy hiljaa muiden lähettyvillä, puhuu vain jos on pakko. Mutta kolli kyllä kertoo omat mielipiteensä, tosin ei kovin kohteliaasti. Hän ei luota useaan kissaan, varsinkaan eri klaanin kissaan.

Kolli on äkkipikainen ja suuttuessaan tiuskii jatkuvasti, muttei hyökkää kuitenkaan kimppuun, vaikka kissa olisi toisesta klaanista. Kollilla on taipumus joutua joskus hankaluuksiin, kun ei kovin viisas satu olemaan.

Hän ei oikeastaan kiinnykkään kehenkään helposti, varsinkaan ihastu. Jos hän ihastuisi johonkin, tämä joku on saanut olla kyllä oikein sitkeä kun pääsi hänen kovan kuoren alle.
Teräsielu olisi mahdollisesti melkoinen pehmis. Hän saattaisi jopa joskus hymyilläkkin, ehkäpä kehrätäkkin. Kolli olisi pirteä ja leikkisä, innostuisi joka ikisestä asiasta. Hän olisi lempeä kumppaniaan kohtaan.

Hän on uskollinen klaanilleen, eikä kovin kunnianhimoinen.
Usko Tähtiklaania vastaan vaihtelee silloin tällöin, riippuen tilanteesta.

Menneisyys: Hyvin normaali pentu- ja oppilas elämä. Syntyi hiirenkorvan aikaan. Hän oli kunnon mamman poika nuorena pentuna, mutta oppilasiässä hän alkoi itsenäistyä. Kolli yleensä roikkui siskonsa perässä, koskei omistanut muita ystäviä niihin aikoihin.

Teräsielu joutui monesti rajakahakoihin oppilasiässä, kun ei tajunnut ylittäneensä rajaa. Ja tämän jälkeen sai kunnon selkäsaunan mestariltaan, jota hän ei kovin helposti unohda.

Taidot:
-Taisteleminen 3/5
-Metsästys 4/5
-Uinti 2/5
-Kiipeäminen 5/5
-Kestävyys 1/5
-Ketteryys 3/5
-Voimakkuus 3/5
-Nopeus 4/5
-Kivunsietokyky 2/5
-Henkinen vahvuus 4/5

Muuta:
-Teräsielu on biseksuaali, mutta tuntee vetoa enemmän kolleja kohtaan.

-Puhuu joskus itsekseen, yleensä silloin kun hän on ärsyyntynyt, koskei tiedä kenelle purkaa tunteensa.

-Teräsielu yleensä pitää naaraita ärsyttävinä, huomion kipeinä hiirenaivoina, ilman mitään syytä. Mutta poikkeuksia voi tulla, riippuen kenestä puhutaan.

-Pennut ovat hänen mielestään hitusen pelottavia, eikä tällekkään löydy mitään selitystä.

-Hän ei pidä tulla kosketetuksi, lähes vihaa sitä. Jos joku menisi edes vahingossa hipaisemaan häntä, Teräsielu kyllä tulee sähähtämään aika äänekkäästi. Taisteluissa tämä ei kuitenkaan paljoakaan haittaa.

Suku:
Emo
-Toivelaulu
Vaalea naaras ruskeilla merkeillä. Vihreät silmät.

Isä
-Apilakuono †
Ruskea kolli mustilla merkeillä. Ruskeat silmät.

Sisarukset
-Vasakoipi
Ruskea naaras valkoisilla ja mustilla merkeillä. Käpälät hyvin hoikat. Ruskeat silmät.

Suhteet:

Pelaaja: Cindy

Roolipelinäyte:
Teräsielu loikki kevyesti kostealla suolla, yrittäen olla kastelematta pieniä tassujaan. Kauniit tähdet tuikkivat valoisasti hänen yllään, valaistaen osan reviiristä. Soturi oli taas herännyt outoon painajaiseen ja hiirenaivoinen Vasaloikkakin oli häipynyt pesästä. Miksi hän häipyy aina juuri silloin kun häntä tarvitaan eniten? Pienikokoinen kolli mutisi mielessään turhautuneena. Ja miksi minä edes etsin häntä? En minä ennenkään ole tarvinnut hänen 'lohdutustaan', Teräsielu tuhahti itselleen ja jäi tuijottamaan lumoavaa tähtitaivasta. Kolli ravisti pientä päätään vahvasti puolelta toiselle, vihaisena itselleen. Kolli kääntyi ympäri, marssien takaisin leiriin, yrittäen unohtaa painajaisen.
Osaan minäkin olla typerä, se oli vain painajainen! Soturi ärähti ja astui leiriin, tiiraillen ympärilleen. Hän huokaisi ja raahusti väsyneenä pesään, vilkaisten viimeisen kerran tähtitaivasta. Kolli pian katosi pesään, eikä aikoisi poistua sieltä ennen auringonnousua.

Vastaus:

Teräsielu on hyväksytty! Jouduin kuitenkin poistamaan sukulaisten kuvaukset, ne kun eivät ole tarpeen, ja lisäksi yhdistämään luonteen kaksi viimeistä lausetta, ne olivat meinaan liian lyhyitä ollakseen yksinään kokonaisia kappaleita. ^^ Tervetuloa mukaan!

Nimi: Feli

27.08.2017 18:01
Nimi: Tuomisydän
Ikä: 55 kuuta
Sukupuoli: kolli
Klaani: Meriklaani
Arvo: Parantaja
Ulkonäkö:
Tuomisydän on hyvin komea. Hänen tiheä musta turkkinsa on kiiltävä ja moitteettomasti pidetty. Kollin turkki on pehmoista, vahvaa ja se taittaa joissakin valoissa aavistuksen tummansinertävään sävyyn. Mustan turkin lisäksi Tuomisydämen polkuanturat ja kuono ovat pikimustia. Tuomisydän turkki on sen verran tiheää ja paksua, että se peittää suurimman osan kollin arvista, mutta hänen oikeassa etujalassaan on näkyvillä tumma viilto aivan rintakehän alapuolelta aina nilkkaan asti.

Parantajalla kasvoista huokuu pehmeys ja voima samaan aikaan. Hänellä ei ole särmikkäät tai mitenkään rujon maskuliiniset piirteet, muttei hänen kasvojaan siroiksikaan pysty kutsua. Tuomisydämellä on vahva leuka, valkeat ohuet viikset ja valppaat, leveälle asettuvat korvat. Poskipäät ovat veistokselliset ja elegantit. Mustan turkin keskeltä ja vielä poskipäiden korostamina Tammisydämen kauniit mantelinmuotoiset silmät huomaa helposti. Niiden väri on ihastuttava sinivihreä (teal), joka on peritty suoraa Tuomisydämen isältä. Parantajan katse taittuu usein hieman huolestuneeksi tai vähän surumieliseksi, vaikka kolli ei mistään olisikaan huolissaan. Kauniit kasvonpiirteet ovat emon suvun peruja.

Tuomisydän on suurehko ja vahva. Lihakset ovat hyvässä kunnossa, mutta Tuomisydän on enemmän solakka kuin vantterarakenteinen. Parantaja ei ole mitenkään huomattavan leveälapainen. Kollin kokoa ei yleensä huomaa, sillä Tuomisydän liikkuu pehmeästi ja äänettömästi. Kollin askel on niin hiljainen ja höyhenenkevyt, että hän voi kävellä suoraa jonkun taakse ilman, että toinen kuulee hänen tuloaan ollenkaan. Tuomisydän ei ole kovin notkea eikä hänen liikkumistaan voi sulokkaaksikaan kutsua, mutta hän kantaa itseään keveästi ja pehmeästi. Tuomisydämen ääni on maltillinen ja syvä. Hän harvoin tarvitsee korottaa ääntään, koska hänen äänensä on sitä sorttia, joihin muut kiinnittävät huomiota miltei vaistomaisesti. Tuomisydämestä saa yleensä rauhallisen, mutta vahvan kuvan kun hänet näkee. Kollin ominaistuoksu on merellinen ja hieman myskinen, mutta tultuaan parantajaksi hän on tuoksunut yrteiltä.

Luonne: Tuomisydän on hyvin helposti pidettävä kissa. Hän ei yritä miellyttää ketään, eikä todistaa mitään, joten hänestä yleensä saa hyvin aidon ja rehdin vaikutelman. Parantaja ei ole kovin sosiaalinen, taikka puhelias, mutta hänen seurassaan silti on helppo olla. Tuomisydämen kanssa hiljaisuus on yhtä miellyttävää kuin keskustelu.

Kollilla on ympärillään kiireetön ja rauhoittava aura. Tuomisydän onkin hyvin tyyni ja hänellä on teräksiset hermot. Mustaturkki on hyvä kuuntelemaan, ja hän on sellainen kissa, jolta moni tulee hakemaan neuvoa ja apua. Tuomisydän herättää monissa kunnioitusta. Erityisesti Revontulitähden kuoltua, Tuomisydämen arvostus on kasvanut. Hänet tunnettaan hyvin syvästä ystävyydestään entiseen päällikköön – Tuomisydän ja Revontulitähti neuvottelivat monesti yhdessä klaanin tulevaisuudesta ja olivat erottamaton parivaljakko. Monet vanhemmat soturit ovat kokeneet Tuomisydämen vahvana johtohahmona Revontulitähden menehdyttyä.

Tuomisydän on jalomielinen ja rehellinen. Kolli noudattaa kuuliaisesti soturilakia eikä sääntöjen venyttäminen tai kiertäminen ole hänelle oikein mieleen. Mustaturkki on arvoiltaan jokseenkin konservatiivinen – esimerkiksi klaanin ulkopuolisten ottaminen klaaniin ei tule harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kysymykseenkään. Tuomisydän vaalii perinteitä eikä ole kovin uudistusmielinen, ellei häntä vakuuta vankoilla perusteluilla. Parantaja arvostaa syvästi läheisiä kissojaan ja onkin hyvin lojaali ystävä. Tuomisydän on uskollinen niin Tähtiklaanille kuin ystävilleenkin ja kunnioittaa hyvin paljon pyhyyttä ja pyhää. Hänelle on tärkeää kunnioittaa myös muita – tästä syystä kolli varmaan tuleekin melkein kaikkien kanssa toimeen.

Tuomisydän on määrätietoinen ja päättäväinen ja hänellä on vahva tahto. Kolli on tosin valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan, eikä ole ehdoton mielipiteissään. Tuomisydän on hyvin älykäs ja hänellä on tarkka psykologinen silmä. Sinä pitkänä aikana, minä hän on toiminut parantajana, hän on oppinut ja nähnyt yhtä sun toista, mikä on antanut hänelle paljon kokemusta.

Tuomisydäntä kuvaa parhaiten sanoilla hiljainen, rauhallinen ja vahva. Tammisydän on vähäpuheinen ja harkitsevainen, eikä tee hätiköityjä päätöksiä. Häneen on hyvin helppo luottaa. Hän tosin itse ei ole kovin avoin, vaikka yleensä siltä vaikuttaakin. Hän ei tykkää keskustella henkilökohtaisista asioistaan tai menneisyydestään, ellei tunne kissaa läheisesti. Tuomisydän on omaksunut roolin, jossa hän esiintyy vahvana hahmona klaanilleen ja kissoille, jotka häntä tarvitsevat, joten Tuomisydän ei voi olla heidän edessään heikko. Pennun ei tulisi koskaan lohduttaa itkevää emoa, eikä autettavan koskaan pitäisi lohduttaa auttajaa. Tuomisydän patoaakin monesti tunteita paljon sisälleen ja peittää ajatukset tyynen maskin taakse. Tuomisydän on henkisesti hyvin vahva ja kestävä, mutta pitääkseen järkensä, hän tarvitsee läheisen ystävän, jonka luona hän saattaa itkeä.

Menneisyys:

Tuomisydän syntyi lehtikadon aikaan. Vain muutaman viikon myöhemmin hänen syntymästä pentue sairastui nuhaan. Kaksi toista pentua menehtyi, mutta Tuomisydän, silloin Tuomipentu, selviytyi. Tuomisydämen kasvaessa hän osoitti heti kiinnostusta yrttejä ja parantamista kohtaan ja pienenä pentuna hänen mielipuuhansa oli katsella silloisen parantajan, Hallapilven, puuhailuja parantajanpesässä. Hallapilvi oli vakavakasvoinen ja kireä naaras, josta kukaan ei oikeastaan pitänyt ja joka ei oikeastaan pitänyt kenestäkään, mutta hän oli taitavimpia parantajia mitä Meriklaanissa oli nähty. Jo vanhaksi käynyt naaras ei ollut aikaisemmin halunnut parantajaoppilasta, mutta Tuomisydämen melkein kärkäs innokkuus oppimaan sai Hallapilven sydämen heltymään pikkuhiljaa. Heti kun Tuomisydän tuli kuuden kuun ikään, oli ilmiselvää, että hänestä tulisi parantajaoppilas.
Pienestä pitäen Tuomisydämestä pidetiin paljon. Hän tuli myös hyvin toimeen vanhempiensa kanssa. Hänen ollessa oppilaana hän tutustui myös Revontulitähteen ensimmäistä kertaa. Päällikkö ei ollut koskaan pitänyt Hallapilvestä, mutta Tuomisydämen kanssa kaikki sujui helposti ja nopeasti. Vanhan naaraan siirtyessä klaaninvanhimpien pesään ja Tuomisydämen saadessa parantajanimensä, Revontulitähden ja hänen ystävyys syveni nopeasti. Tuomisydämen rauhallisuus sopi täydellisesti yhteen Revontulitähden hieman räväkämpään luonteeseen. Kuita kului rauhallisina. Tai siltä ainakin aina vaikutti. Tuomisydämellä ja Revontulitähdellä oli nimittäin omat tapansa hoitaa ongelmat. Revontulitähden tahraton maine peitti alle salaisuuksia, jotka ovat paljon synkempiä kun kukaan saattoi aavistaa... Ne kuitenkin päällikkö vei hautaan, puhumatta niistä melkein kenellekään muulle kun Tuomisydämelle.
Tuomisydämen emo ja isä siirtyivät klaaninvanhimpien pesään Tuomisydämen ollessa 30 kuuta. He menehtyivät joitakin kuita myöhemmin; Tammilampi nukkui pois kun taas Korteviiksi menehtyi viheryskään.



Taidot:
Taisteleminen 2/5 (parantajat eivät saa Meriklaanissa soturikoulutusta)
Metsästys 1/5 (-//-)
Uinti 4/5
Kiipeäminen 1/5
Kestävyys 3/5
Ketteryys 2/5
Voimakkuus 4/5
Nopeus 3/5
Kivunsietokyky 3/5
Henkinen vahvuus 5/5

Tuomisydän on hiljainen kuin aave, mutta se on kollille vaan luontainen tapa kävellä. Hän ei osaa kuitenkaan kovasti hyödyntää tätä metsästyksessä tai taistelussa, koska ei ole saanut kummastakaan käytännössä melkein minkäänlaista koulutusta (?). Tuomisydän osaa kalastaa kyllä ihan kohtalaisesti.

Muuta:
- Tuomisydämellä on kova korkean- ja ahtaanpaikan kammo
- Hänellä on paljon arpia, mutta hän ei tykkää puhua niiden alkuperästä. Jos niistä kysytään, hän antaa aina eri vastauksen

Suku:
Emo: Tammilampi †
Isä: Korteviiksi †
Siskot: Lehväpentu † Viherpentu †

Suhteet:

Punatähti – Tuomisydämellä on epäilyksensä nuoren päällikön kanssa, mutta parantaja yrittää auttaa häntä johtamaan klaania viisaasti. Tuomisydän tunsi Punatähden vanhemmat ja oli hänen isänsä parhaita ystäviä

Revontulitähti † - Tuomisydämen paras ystävä siitä lähtien kun Tuomisydän tuli parantajaksi

Naakkatassu – Tuomisydän ei koskaan voi olla isä, joten hänellä on kehittynyt isällinen vaisto oppilastaan kohtaan. Hän kokee nuorukaisen melkein omaksi pennukseen ja on kiintynyt Naakkatassuun paljon.

Pelaaja: Feli
Roolipelinäyte:

(monia kuita sitten...)

Hämärä oli laskeutunut. Aurinko oli sulkenut kultaista valoa hehkuvan silmänsä, ja yö oli aluillaan. Kuu valeli maan silkkiseen hopeaan ja laski meren mustiin laineisiin välkehtivän kuunsillan. Tumma hahmo katseli maassa makaavaa kissaa, joka käänsi kasvonsa kohti taivasta. Kuunkajo paljasti synkän, kauhun vääristämän ilmeen. Mustaturkkinen kissa astui eteenpäin ja katseli seisovan ystävänsä siluettia, joka piirtyi vasten yötaivasta. Kolli näytti erilaiselta kun yleensä. Vihaiselta. Aggressiiviselta. Vaaralliselta.
’’Minä varoitin sinua... Sanoin, ettei sinun kaltaisia kuvotuksia kaivata leiriin’’, hänen äänensä oli matala ja hivenen käheä. Nälkäisten silmien katse oli iskostettu maassa makaavaan. Tuomisydämen sieraimiin leijui veren haju. Hän käänsi sinivihreät silmät maahan. Toisen turkista oli revitty tuppoja ja jo kuivahtanutta verta oli kirjavalla turkilla. Siniset silmät sinkoilivat ympäriinsä etsien pakotietä. Sellaista ei ollut. Silmät kääntyivät katsomaan puhuvaan kissaan ja niiden katse muuttui jääksi.
’’Et voi karkottaa minusta pois sitä, minkä kanssa olen syntynyt’’, kuiskasi maassa makaava ja vaikka kauhu velloikin hänen silmissään, hänen suunsa kääntyi halveeraavaan hymyyn. Hampaissa oli verta. Hän oli piesty pahasti, mutta Tuomisydän tiesi, että tämä ei vielä ollut ohi. Maassa makaava kolli yski ja verta pärskähti Tuomisydämen turkille. Parantaja kavahti kauemmaksi ja tunsi kivun säteilevän viilletyssä lavassa.
’’Voit haudata minun ruumiini, muttet totuutta’’, kirjava kolli sihahti ja yritti kammeta itsensä pystyyn. Tuomisydän tyrkkäsi hänet jyrkästi takaisin maahan. Kissan silmät kääntyivät häneen ja hän katsoi parantajaa täyden inhon vallassa.
’’En olisi halunnut tehdä tästä näin sotkuista. Annoin sinulle tilaisuuden lähteä’’, punaruskea kolli sihahti, ja astahti pois suuren kuusen langettamasta varjosta, joka aikaisemmin oli peittänyt hänen leiskuvan turkin värin.
’’Nyt joudun varmistamaan, että lähdet-’’ kolli nosti hehkuvan katseensa Tuomisydämeen, joka nyökkäsi hivenen. Kollin silmät palasivat takaisin maahan, pelkoa huokuviin sinisiin silmiin. ’’-pysyvästi.’’

Vastaus:

Hyväksytty! c:

- Zaaga

Nimi: Kat

30.07.2017 13:15
Nimi: Korppisulka
Ikä: 30 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Suoklaani
Arvo: Soturi

Ulkonäkö: Korppisulka on siro- ja solakkarakenteinen kolli, jolla on voimakkaat takajalat ja kiinteä vartalo. Korkeudeltaan tuo on hieman keskikokoista pienenpi, mutta hyödyntää taisteluissa ketteryyttään taitavasti voiman sijaan. Kollilla on sopusuhtaiset raajat muun kropan kanssa, ja hänen häntänsä on pitkä ja tuuhea. Muu turkki on keskipitkää, mutta sileää eikä takkuunnu herkästi. Posket ovat pyöreähköt, josta kuono korostuu hyvin, ja kasvojen yläpuolella on kolmionmalliset suuret korvat. Mantelinmuotoiset silmät ovat sopusuhtaisella etäisyydellä toisistaan, ja niiden väliin jää pieni sydämenmuotoinen nenä. Suurehkoissa tassuissa on terävät, kaarevat kynnet.

Turkin väritys on mustavalkoinen; puolet kasvoista ovat valkeat, ja väri jatkuu kaulaa pitkin rintakehään ja siitä vatsaan. Muuten turkki on läpeensä yönmusta, lukuunottamatta valkoista, oikeaa etutassua. Korppisulan silmät ovat kollin ulkonäön erikoisin kohta. Oikea silmä on metsänvihreä, kun taas vasen - valkealla turkilla oleva - silmä on vaaleansininen. Hänellä on tummanharmaat, ohuet viikset sekä maidonvalkeat kynnet ja hampaat. Tuon nenä on vaaleanpunainen.

Kollilla on hyvin lennokkaat ja sulavalinjaiset askeleet, ja tämän perusilme on hieman vakava ja huolestunut, sillä tuon kulmat ovat usein aavistuksen verran kurtussa. Silmissä on kuitenkin usein ystävällinen ja lämmin katse, ja olemus on rento. Korppisulalla on matala ääni.

Kuva (omatekemä): http://aijaa.com/f1f8jg

Luonne: Korppisulka on lyhyesti kerrottuna älykäs, hiljainen ja ystävällinen kolli. Hän ei ole maailman sosiaalisimmasta päästä, vaikka ei epäröikään jutella tuntemattomillekin kissoille. Suuremmissa porukoissa kolli on se, joka kuuntelee toisia mutta ei itse puhu paljonkaan. Korppisulka ei halua vaivata toisia omilla murheillaan, niinpä hän pitää tunteet hyvin piilossa jopa omilta klaanitovereiltaan. Sen sijaan hän on mainio kuuntelija ja pitää ystäviensä auttamisesta. Muuten hän on rauhallinen ja ystävällinen, oikeassa seurassa myös huumorintajuinen.

Korppisulka haluaa usein ratkaista riidat puhumalla mieluummin kuin kynsillä, eikä tuo kimpaannu herkästi. Hän ei kuitenkaan epäröi puolustaa ystäviään tai reviiriään tarvittaessa, eikä koskaan vastustaisi päällikkönsä käskyjä. Hän on hyvin sitoutunut soturilakiin ja Tähtiklaaniin, eikä voisi kuvitellakaan rikkovansa sääntöjä. Kunnianhimoa kyllä löytyy reippaasti, mutta uskollisuus pitää sen hyvissä rajoissa. Kolli ei pidä huomion keskipisteenä olosta ja se saa tuon tuntemaan olonsa hieman ahdistuneeksi. Hänellä on matala stressiraja.

Vaikka Korppisulka ei suutu herkästi, hän ärsyyntyy ja turhautuu nopeasti. Silloinkin hän yleensä pitää turhautuneet tiuskaisut visusti mielessään, joskin ärsyyntyminen saattaa esiintyä näsäviisasteluna tai lievänä piikittelynä. Hän on myös varsin itsenäinen, ja hänellä on asioihin omat, järkkymättömät mielipiteensä. Noita kolli ei kuitenkaan kailota toisille, eikä ole kovinkaan suorapuheinen. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että Korppisulka valehtelisi, hän vain pysyttelee hiljaa.

Menneisyys: Korppisulka syntyi lehtikadon aikaan, jolloin klaanilla ei ollut paljoa ruokaa. Hän oli aika ruipelo pentu, eikä hänen uskottu selviytyvän - mutta niin hän vain teki. Hän kasvoi aina hieman muita jäljessä, näinpä hänestä myös tehtiin oppilas vasta seitsemän kuun iässä. Kolli kärsi oppilasaikanaan ahdistuksesta sekä paniikkikohtauksista, mutta varttuessaan ne lieventyivät - vaikka eivät kadonneetkaan kokonaan, sillä hän on edelleen herkästi ahdistuva ja stressaava. Muuten Korppisulka vietti täysin normaalin pentu- ja oppilasajan.

Taidot: Korppisulka on notkea ja ketterä kissa, joten hän on parhaimmillaan juoksemisessa ja metsästyksessä. Taistelussa hän ei ole se voimakkain kissa, mutta hän hyödyntää siinä itseään isompia kissoja vastaan nopeutta ja nokkeluutta. Hänellä on hieman alhainen kipukynnys - vaikka esittääkin tapaturmien sattuessa, että kaikki olisi hyvin - eikä kolli ole henkisesti kovin vahva. Hän on tumman turkkinsa avulla mainio piiloutuja.

Taistelu 3/5
Metsästys 4/5
Uinti 1/5
Kiipeily 2/5
Kestävyys 2/5
Ketteryys 4/5
Voimakkuus 2/5
Nopeus 5/5
Kivunsietokyky 3/5
Henkinen vahvuus 2/5

Muuta:
- Tunnari: Linkin Park - Heavy feat. Kiiara
- Korppisulalla on lievä veden pelko
- Hän pitää rauhallisista persoonista ja huumorista
- Kolli inhoaa ylienergisiä kissoja ja valehtelua
- Yö on enemmän Korppisulan mieleen kuin päivä
- Ahdistuu herkästi stressaavissa tilanteissa

Suku:
Emo: Yökukka †
Isä: Pohjantuuli †

Suhteet:

Pelaaja: Kat

Roolipelinäyte: Tummaturkkinen, sini- ja vihreäsilmäinen kolli hiipi metsäaukion poikki. Auringonsäteet tanssivat kultaisissa lehtisateen ajan puissa, ja taivas välkähteli lehtien takaa kauniissa auringonlaskun sävyissä. Paksun tammen juurilla rapisteli pieni, harmaanruskea eläin, ja kolli painautui maata vasten siristäen silmiään tarkkaavaisesti. Oranssit lehdet liikahtelivat kun hiiri rapisteli niiden alla. Kolli asteli tassu kerrallaan lähemmäs, varoen rapisuttamasta maata koristavia lehtiä. Tuo pääsi loikan päähän, ja jännitti takajalkansa ponkaistaakseen saaliinsa kimppuun. Se ei ehtisi tajuta mikä siihen iski. Mustassa välähdyksessä kolli oli hypännyt hiiren kimppuun, puraisten siltä nopeasti niskat poikki. Tyytyväinen hymy kareillen kasvoillaan tuo nosti saaliin leukoihinsa ja suuntasi varsin tyytyväisenä takaisin kotia kohti, joka häämötti kaukana metsän takana.

Vastaus:

Korppisulka on hyväksytty!

(Hahmojen nimiä ei MW:ssä taivuteta, esim. Korppituuli ei voisi olla Korpintuuli, joten pieni muutos Pohjantuulen nimeen olisi tarpeen. Onko Pohjatuuli nimi ok? Vai Pohjoistuuli? Voit vastata chatissa!)

- Zaaga

Nimi: Sibeemi

10.07.2017 13:57
Nimi: Mahlasydän
Ikä: 40 kuuta
Sukupuoli: naaras
Klaani: Aurinkoklaani
Arvo: varapäällikkö

Ulkonäkö: Mahlasydän on rakenteeltaan hoikka ja siro, mutta jäntevä, ollen koonsa puolesta aikalailla keskikokoinen muihin kissoihin verrattuna. Vartalo on kiinteä ja notkea. Keho on sopivan lihaksikas, mutta suurikokoisempaa vastustajaa vastaan hän hyödyntää nopeutta sekä ketteryyttä, sillä juurikaan erityisen suurta lihasvoimaa ei hoikasta kehosta kuitenkaan löydy. Aurinkoklaanilaisen piirteet ovat pääosin pehmeät, nuorekkaat sekä femiiniset. Naaraan keho on kaikinpuolin sopusuhtainen ja rajaat ovat normaalin pituiset suhteutettuna muuhun ruumiiseen. Takajalat ovat voimakkaat tuoden mukanaan hyvän ponkaisuvoiman. Tassut ovat pienet ja muodoltaan ovaalit. Häntä on suhteellisen pitkä. Mahlaydämen kynnet ovat pitkät ja kestävät. Ne kaartuvat hieman helpottaen puihin kiipeämistä ja kaarnaan tarttumista.

Hänen päänsä on muodoltaan pehmeän kiilamainen. Kolmiomaiset korvat ovat hieman suurehkot luoden kasvoille valpasta vaikutelmaa. Ilme on kokonaisuutena avoin ja tarkkaavainen. Kuono on linjoiltaan pehmeä. Mahlasydämen silmät ovat mantelinmuotoiset ja ystävälliset. Ne ovat väriltään vihreät. Nenä on väritykseltään tumma.
Turkki on pituudeltaan lyhyen ja keskipitkän välimaastossa kallistuen enemmän keskipitkän puoleen. Se pitenee luonnollisesti vatsassa, hännässä ja kaulassa aavistuksen. Naaras on väritykseltään pääosin oranssiraidallinen. Turkin väri tummenee aavistuksen selkää ja hännänpäätä kohti kuljettaessa. Raidat ovat pohjaväriä hieman tummemmat erottuen turkista kuitenkin oikein hyvin. Tämän lisäksi turkista löytyy vaaleampaa väritystä. Vaaleampi väri kulkee vatsassa, kaulassa ja tassuissa. Myöskin kasvojen oikealta puolelta löytyy vaaleampaa väritystä. Naaras pitää huolta turkistaan pitäen ulkomuotonsa siistinä ja huoliteltuna.

Mahlasydämen liikkeet ovat pehmeät ja rauhalliset. Askeleet ovat joustavat ja hiljaiset. Naaraan olemus on vastaanottavainen aurinkoklaanilaisen kulkiessa rauhallisin askelin. Hän kantaa kehoaan usein ryhdissä pään ollessa ylhäällä. Ilme on usein tarkkaavainen, mutta avoin. Usein oranssiraidallisen varapäällikön kasvoilla näkee pienen hymynkareen. Kasvoilla lepää usein positiivisesta mielentilasta viestivä ilme. Mahlasydän ei kuitenkaan joskus kykene piilottamaan syvimpiä tunteitaan ja silloin kasvoilla havaitsee laajan tunteiden kirjon tunteiden kallistuessa positiivisesta negatiiviseenkin.

Luonne: Mahlasydän on päällisin puolin ystävällinen ja hyvällä tavalla huomiota herättämätön. Klaaninsa kesken hän on hyväntuulinen ja kohtelias pyrkien elämään sovussa klaanitoveriensa kanssa. Aurinkoklaanilainen ei nauti huomion keskipisteenä patsastelusta, mutta inhoaa myös jäädessään ulkopuolelle jostain keskustelusta. Mahlasydän puolestaan varsin sosiaalinen ja nauttii saadessaan keskustella muiden kanssa. Varsinkin syvällisemmät keskustelunaiheet saavat naaraan tyytyväiseksi. Hän ei toki puhele jatkuvasti omiaan vaan ottaa aina seuralaisensa huomioon. Naaras onkin ekstrovertti nauttien sosiaalisista kanssakäymisistä. Turhiin höpöttelyihin hän ei aikaansa tuhlaa, mutta tutustuu mielellään klaanitovereihinsa. Kuitenkin Aurinkoklaanin varapäällikkö nauttii ja arvostaa myös hiljaisuutta ja hiljaisia hetkiä. Mahlasydän esittää asiansa usein hienovaraisesti ja kohteliaasti yrittäen voittaa toisen puolelleen puheidensa kautta. Hän arvostaa rehellisyyttä, omistautumista ja arvokkuutta. Naaras tunnustaa mielessään mikäli oikeasti ihailee tai kunnioittaa jotain kissaa. Myös vihollista kohtaan varapäällikkö saattaa tuntea kunnioitusta mikäli tämä sen mitenkään ansaitsee. Tämän kaikkien edessä positiivisen puolen alla on myös syvällisempi puoli. Mahlasydän mietiskelee usein itsekseen ajatusten kulkiessa päivän säästä vakavampiinkin aiheisiin. Mahlasydän on kuitenkin omasta mielestään järkevä ollen lunastanut kunnialla paikkansa varapäällikkönä.

Säännöt ja auktoriteetit ovat todella tärkeitä asioita Mahlasydämen arvomaailmassa. Soturilakia on noudatettava mahdollisimman hyvin, mutta naaras ei jyrkästi kielläkään mikäli joku ulkopuolinen tahtoisi Aurinkoklaaniin liittyä. Tämä saattaa aiheuttaa närää muiden klaanien kissojen silmissä, sillä kotikisuklaaniksikin kutsutun Aurinkoklaanin varapäällikkö on tukenut klaaninsa päälliköiden päätöksiä näiden ottaessa ulkopuolisia klaaniin. Silti, vaikka Mahlasydän kunnioittaakin soturilakia koko sydämestään, on joskus hetkiä jolloin oikea päätös on lain edessä väärä. Klaaninsa puolesta hän voisi rikkoa perinteitä voidakseen taata mahdollisimman hyvät elinolot. Oranssiturkkisen tapana on välillä udella asioita jotka eivät hänelle kuulu. Tämä saattaa saada varsinkin muiden klaanien kissat ärtyneiksi mikäli asia koskee jotain muuta klaania. Juoruilija Mahlasydän ei kuitenkaan ole, mutta asiat vain sattuvat kiinnostamaan usein aika paljon.

Aurinkoklaanilainen on myös pienimuotoinen työnarkomaani sekä perfektionisti. Klaani on tärkein ja naaras haluaa suoriutua tehtävistään esimerkillisesti. Laiskottelu ja selkärangattomuus saavat Mahlasydämen ärtymään ja silloin toisen kunnioitus putoaa nollille. Naaraan kärsivällisyys ei kestä ikuisesti ja hänet saakin suuttumaan kunhan vain yrittää. Hermostuessaan Mahlasydän ei säästele sanojaan ja saattaakin sanoa asioita joita tulee usein katumaan jälkeenpäin. Klaanin etu ennen omaa eikä varapäällikkö epäröisi uhrata itseään hyvän ja tärkeän asian puolesta. Mahlasydän pyrkii auttamaan klaaninsa päällikköä kaikessa ja varapäällikköaikansa alussa hän onkin joutunut paikkailemaan nykyisen päällikkönsä töppäilyjä. Ulkopuolisia kohdatessaan naaras usein yrittää selvittää toisen aikomukset ja mittailla tilannetta. Muiden klaanien kissoja kohtaan aurinkoklaanilainen suhtautuu epäilevästi, mutta kokoontumisissa hän jutustelee usein muidenkin kissojen kanssa. Mahlasydän pitää kuitenkin aina tietyn välimatkan toverisuhteissaan muiden klaanien kissoihin eikä halua antaa kenellekään varaa epäillä hänen uskollisuuttaan omaa klaaniaan kohtaan.

Mahlasydän yrittää piilottaa usein tunteensa, mutta naamio on varsin särkyvä. Mm. viha, suru, ilo ja yllättyneisyys lukeutuvat naaraan kasvoilla näkyviin ilmeisiin. Mahlasydän on hieman epävarma itsestään. Varsinkin kritiikki iskee joskus syvälle ja hän saattaakin ottaa asiat turhankin henkilökohtaisesti. Epävarmuus saattaa näkyä varsinkin läheisille, sillä Mahlasydämellä on hieman ongelmia itsetuntonsa kanssa. Kuitenkin pahan paikan tullen hän saattaa yllättää jopa itsensä ottaessaan tilanteen haltuunsa. Mahlasydän tietää kuitenkin olevansa kykeneväinen klaaninsa johtoon. Hän kokee olevansa hyvä tehtävässään ja onkin ylpeä asemastaan. Naaras ei halua tuottaa missään nimessä pettymystä ja se saakin hänet työskentelemään entistä kovemmin. Rakkaudessa aurinkoklaanilainen on varsin kokematon, mutta haaveilee silti joskus mielessään perheestä ja kumppanista. Ystävänä Mahlasydän on luotettava ja uskollinen sekä hyvä kuuntelija, kuunnellen toverinsa murheita ja ongelmia. Hän haluaa tehdä läheistensä olin hyväksi pyrkien auttamaan näitä parhaansa mukaan.

Mahlasydämen luonne saattaa muovautua ajan myötä eri suuntiin ja pelit saattavat vain vahvistaa tai poistaa joitain luonteenpiirteitä.

Menneisyys: Mahlasydän syntyi kahden eri klaanin nuoren soturin kielletyn rakkauden tuloksena. Kuuklaanin Korppiruusu rakastui aurinkoklaanilaiseen kolliin, Havuhäntään. Havuhännän annettua vastakaikua naaraan tunteille, leimahti salattu rakkaus liekkeihin kaksikon tapaillessa salaa muiden tietämättä. Tapailua jatkui useiden kuiden ajan ja lopulta Korppiruusu paljasti odottavansa pentuja. Pentujen odottaminen oli onnellinen, mutta suhteen kannalta huono asia. Kuitenkin kumpikin tiesi, ettei tapailu voisi jatkua enää paljastumisen vaaran ollessa liian suuri. Ennen pentujen syntymää sopivat vanhemmat ottavansa kukin yhden pennun mukaansa. Pennut kasvaisivat klaaneissaan toisistaan tietämättä. Lopulta Korppiruusu synnytti salassa reviirien ulkopuolella kaksi oranssiturkkista naaraspentua ja yhdessä Havuhännän kanssa he päättivät tyttäriensä nimet. Toinen nimettiin Pihkapennuksi ja toinen taas sai nimekseen Mahlapentu. Havuhäntä otti mukaansa Mahlapennun ja vei tämän Aurinkoklaaniin kasvamaan. Eräs klaanin kuningattarista otti nuoren naaraan hoiviinsa ja nuori pentu kasvoi tietämättä emoaan. Moni klaanin kissoista yrittikin pohtia kuka mahtoi olla Havuhännän kumppani ja yhtäkkiä ilmestyneen nuoren kissan emo. Asia pysyi kuitenkin salassa.

Kuita kului Mahlapennun kasvaessa oppilaaksi. Hän työskenteli parhaansa mukaan saaden tovereita muista pesätovereistaan. Oppilasajat olivatkin varsin hyvää aikaa Mahlatassun osalta. Mestarinsa opastuksella naaras suoritti koulutuksensa päästen lopulta soturiksi. Soturinimensä saanut Mahlasydän teki kaikkensa ollakseen kunniaksi klaanilleen ja tehdäkseen isänsä ylpeästi. Nuori soturi jatkoi elämäänsä Aurinkoklaanin jäsenenä, mutta pian hänen korviinsa kantautui suru-uutinen: Havuhäntä oli kuollut rajapartiossa ketun kynsissä. Hetken aikaa naaras suri isäänsä ennen kuin ryhdistäytyi.
Usvatähden menettäessä viimeisen henkensä, nousi jo vanhaksi käynyt Hanhitähti valtaan. Mahlasydämen yllätykseksi Hanhitähti valitsi hänet varapäällikökseen ja tuore varapäällikkö aloitti työskentelyn uudessa asemassaan vanhan Hanhitähden tukena. Kuitenkin jo varhain osoittautui, että Hanhitähti ei ollut edesmenneen päällikön paras valinta. Mahlasydän joutui monesti pelastamaan päällikön tämän mokaillessa arkipäiväisissäkin asioissa, samalla nolaten klaaniaan muiden silmissä. Varapäällikkö ei pitänyt asiasta, mutta pyrki olemaan mahdollisimman paljon Hanhitähden apuna. Naaraan tietämättä hänen biologinen sisarensa Pihkalintu oli noussut myös varapäälliköksi Kuuklaanissa ja kaksikko olisi tietämättään entistä lähempänä toisiaan...

Taidot: Mahlasydän on taitojensa puolesta varsin taitava kiipeilijä loistaen myös ketteryyden ja nopeuden saralla. Hän käyttääkin nopeutta taisteluissa paikaten huonompaa lihasvoimaansa. Lihasvoimassa naaras häviää kookkaammalle vastustajalle, mutta ketteryys tasoittaa tilannetta sopivasti. Muut taidot ovat sopivan hyviä, mutta uida Mahlasydän ei juurikaan osaa.

Taistelu 3/5
Metsästys 3/5
Uinti 1/5
Kiipeäminen 4/5
Kestävyys 2/5
Ketteryys 4/5
Voimakkuus 2/5
Nopeus 4/5
Kivunsietokyky 3/5
Henkinen vahvuus 3/5

Muuta:

-Mahlasydän ei ole tietoinen Kuuklaanissa asuvasta sisarestaan
-Naaras on hetero eikä koe mitään vetoa saman sukupuolen edustajia kohtaan. Naaras ihmetteleekin suuresti kuinka naaras voisi rakastua naaraaseen ja kolli kolliin
-Mahlasydän pelkää jostain syystä tulta
-Hänen lempisaaliinsa on orava

Suku:
Isä: Havuhäntä †
Emo: Korppiruusu
Sisko: Pihkalintu

Suhteet:

Pihkalintu - Mahlasydän ei tiedä toisen olevan siskonsa, mutta on nähnyt tämän muutaman kerran Kokoontumisissa. Kuitenkaan naaras ei ole juuri kiinnittänyt huomiota Kuuklaanin varapäällikköön.

Hanhitähti - Hieman höperö päällikkö jonka suhteen Mahlasydämellä on sekavat tuntemukset. Toisaalta hän pitää Hanhitähdestä, mutta ei arvosta tämän sekoiluja. Joka tapauksessa Mahlasydän haluaa auttaa päällikköään kaikin tavoin kunniouttaen vanhaa aurinkoklaanilaista.

Pelaaja: Sibeemi

Vastaus:

Hyväksytty!

- Zaaga

Nimi: Wyrd

25.06.2017 23:06
Nimi: Naakkatassu
Sukupuoli: kolli
Ikä: 6 kuuta
Klaani: Meriklaani
Arvo: parantajaoppilas

Ulkonäkö:
Naakkatassu on ensisilmäykseltä harmaan ja tylsän oloinen. Jos edes pääsee siihen silmäykseen asti, sillä kolli on hyvin huomaamaton. Häntä ei huomaa välttämättä edes, jos hän on täysin vieressäsi ennen kuin hän puhuu jotain. Ja jos päällä on kiihkeä keskustelu, on Naakkatassun vaikea tulla huomioiduksi ja saada äänensä kuuluviin. Jopa kollin ominaistuoksu on heikko ja huomaamaton. Hänen tuoksunsa on ehkä aavistuksen makea. Mutta Naakkatassun ryhdyttyä parantajaoppilaaksi yrttien tuoksu tarttui häneen, mikä teki hänen hajustaan vahvemman, joten jos vain viitsii katsoa ympärilleen haistaessaan yrttejä saattaa huomata Naakkatassun. Tai sitten kyseessä on klaanin parantaja.

Oppilaaksi Naakkatassu on suurikokoinen, mutta hän ei kasva enää juurikaan nykyisestä koostaan. Hän on siis täysikasvuisena tavallista pienempi. Kolli on normaalikokoista kissaa noin päätä lyhyempi. Hän on ruumiinrakenteeltaan solakka sekä notkea, ja enneminkin jänteväksi kuin lihaksikkaaksi kuvailtava. Selkä on suhteessa lyhyehkö, samoin jalat. Häntä sitä vastoin on pitkä.

Naakkatassun korvat ovat kooltaan kuin normaalinkokoisella kissalla, ehkä jopa hitusen suuremmat, joten ne näyttävät hänen pienessä päässään suurilta. Korvien voisi olettaa pistävän muuten haalean kollin ulkonäöstä silmään, mutta näin ei kuitenkaan (aina) ole. Hänellä kun on tapana pitää korviaan hieman luimussa, paitsi silloin, kun hän kuuntelee jotakin. Siihen ei ole sen erikoisempaa syytä, se vain on hänestä mukavin asento niille. Muodoltaan korvat näyttävät ovaalinmuotoisilta savikupeilta, jotka on tökätty Naakkatassun kalloon ja kiinnitetty hyvin huolellisesti, jotta ne varmasti pysyvät (jos olet ikinä tehnyt savesta mitään tiedät mistä puhun) niin, että niiden alaosa laajenee, tehden muodosta aavistuksen kolmiomaisen. Sitten korvien kärkiä on hieman suiponnettu, mutta aivan kärjessä oleva kohta on silti pyöreä terävän sijaan. Korvien sisäreuna on lähes suora, kun taas ulkoreuna jäljittelee ovaalin kaareutta. Eli loppujen lopuksi aika kaukana siitä savikupista, mutta vertauskuva sekin. Korvat ovat sisäpinnaltaan nukkamaisen karvan peitossa ja sisäalanurkassa on pieni tuppo tuuheampaa karvaa.

Naakkatassun värityksestä sanon alkuun, että en käyttänyt harmautta vain metaforana, vaan Naakkatassu todellakin on harmaa. Tarkemmin sanottuna likaisen harmaa. Vielä tarkemmin sanottuna, keskitumma harmaa, joka vivahtaa beigeen. Jos turkki sitten vielä olisi edes tasainen väritykseltään, kolli voisi olla jonkin näköinenkin, mutta hänen turkkinsa karvoista kaikki eivät ole täysin samaa sävyä, joten väritys ei ole tosiaankaan ole tasainen. Seassa on sekä tummempia että vaaleampia karvoja. Vatsan ja reisien sisäpuolen karvoitus on vaaleampaa kuin muualla, samoin korvien sisäpuolen ja kuonon.

Naakkatassun turkki on Meriklaanilaiselle tyypillisen lyhyttä. Karva on sileää ja pehmeää sekä hieman öljyistä, johtuen kalansyönnistä. Vatsan ja reisien sisäpuolella oleva vaaleampi karva on pidempää ja hahtuvaisempaa. Myös rinnan ja takapuolen turkki on tällaista. Tassuissa turkki on lyhyempää ja varpaiden väleissä karvaa on tuskin lainkaan. Korvien ja kasvojen karvat ovat myös lyhyitä. Viherlehden aikaan kollilla ei ole juuri lainkaan alusturkkia, mutta lehtisateen aikana sitä kehittyy enemmän. Myös vähäkarvaisiin tassuihin kehittyy enemmän karvaa lehtikadoksi suojaamaan kylmältä.

Naakkatassun kasvonpiirteet ovat selkeästi näkyvissä kasvojen lyhyen turkin vuoksi. Hänen kuononsa on keskivertoa hieman pienempi. Kollin silmät ovat väriltään beiget. Niiden väri on himmeän, haalistuneen oloinen ja hyvin vaalea. Silmien reunukset ovat mustat. Hänen nenänsä on vaaleanharmaa, mustin reunoin. Naakkatassun polkuanturat ovat tummanharmaat ja kynnet vaaleat.

Naakkatassun neutraali ilme on hieman apean oloinen ja hänen katseensa on maassa, jos hän miettii jotakin ja ylhäällä, jos hän unelmoi. Silloin silmien katse on hämyinen ja olemus tavallistakin poissaolevampi, kun hän ei edes yritä tulla nähdyksi. Naakkatassun kasvot ovat ilmeikkäät ja elekieli rikasta. Hänestä kyllä näkee, mitä mieltä ja millä tuulella hän on, jos osaa yhtään tulkita ilmeitä ja eleitä. Hän ei pysty hallitsemaan kunnolla ilmeitään, eleitään ja äänensävyjään, mikä tekee hänestä surkean valehtelijan. Hän saattaa paljastaa ajatuksensa tilanteessa, jossa se olisi epäedullista, eikä voi sille mitään.


Luonne:
Naakkatassu on hiljainen ja jokseenkin huomaamaton ennen kuin avaa suunsa. Kollin persoonallisuus ei sovi yhteen hänen tylsän ja harmaan ulkonäkönsä kanssa, edes pintapuolisesti. Hän ei silti ole räiskyvä persoona, mutta ei hillitse (tai pysty hillitsemään) tunteidensa ja persoonallisuutensa näkymistä. Tämä ei useimmiten haittaa häntä, mutta silloin, kun hänellä on jotakin, mitä hän haluaa pitää itsellään, olisi se, että ajatukset eivät näkyisi kasvoilta aikamoinen siunaus. Eli kollille ei välttämättä kannata uskoa suurimpia salaisuuksiaan, vaikka hän ei niitä tahallaan levittelekään, saattavat ne silti paljastua.

Naakkatassu ei pidä siitä, kun muut eivät huomaa häntä ennen kuin hän sanoo jotain ja tämän tapahtuessa hän vastaa kenties tiuskaisemalla jotain ja pitämällä ainakin loppupäivän ehdotonta mykkäkoulua kyseiselle henkilölle. Usein hän myös jättää vihansa niskaan saaneen kissan huomiotta. Tämä tapahtuu usein, joten klaanissa voi olla samaan aikaan monta henkilöä, joille Naakkatassu ei suostu puhumaan. Ja se onkin sitten hauskaa, kun parantajaoppilas ei suostu puhumaan potilaille tai mestarilleen (tosin pakon vaatiessa tietysti, mutta luultavimmin tiuskimalla). Naakkatassu kyllä hoitaa velvollisuutensa hyvin vihoissaankin, mutta joskus mm. makuualuset saattavat saada osan hänen vihastaan niskaansa. Naakkatassua hänen pieni kokonsa ja huomaamattomuutensa eivät haittaa muulloin kuin silloin, kun joku niistä mainitsee tai joku jättää hänet huomiotta. Hänestä on mukavaa, kun saa olla rauhassa ja säästyä turhanpäiväisiltä asioilta ellei itse halua olla säästymättä niiltä.

Naakkatassun hiljaisuus ei johdu ujoudesta vaan yksinkertaisesti siitä, että hän ei halua tuhlata aikaansa turhaan höpöttelyyn. Hänen ”repliikkinsä” ovat aina, joko hyvin lyhyitä tai hyvin pitkiä tarkkaan mietittyjä puheenvuoroja. Kollia paljon kiinnostavat tai hänelle tärkeät asiat ovat niitä, jotka kirvoittavat hänen kielenkantansa. Tämän kaltaisista asioista puhuessaan parantajanalku puhuu tunteella ja käyttää värikästä kieltä. Naakkatassu yrittää aina kun mahdollista saada muut puhumaan syvällisiä kanssaan ja jos toinen lähtee mukaan juttuun saa hän hämmästyä kollin puhetulvaa ja sen tunteellisia sanoja, yhtäkkistä intohimoa, joka kollista huokuu sekä äänensävyjen ja kasvonilmeiden paljoutta. Sillä kuten jo sanottu, Naakkatassun huomattavuus ei ole parhaimmasta päästä.

Naakkatassu ajattelee paljon asioita. Hän on introvertti ja aina, kun klaanivelvollisuuksiltaan ehtii, hän etsii itselleen hiljaisen paikan leiristä (/sen läheltä) tai parhaassa tapauksessa lähtee kävelylle ja uppoutuu mieleensä. Hän saattaa pohdiskella syvällisiä kysymyksiä, klaanin senhetkistä tilannetta, oman elämänsä ongelmia tai sitten hän vain antaa mielensä harhailla. Hän tarvitsee omaa aikaa pysyäkseen vireessä. Jos hän ei saa ladattua akkujaan olemalla yksin, hän muuttuu ärtyisäksi ja vetäytyväksi.

Naakkatassu ei ole riidanhaluinen, todellakaan, vaikka aiemmin mainittu mykkäkoulunpito vihjaisikin muuta. Kolli on muutenkin hieman lapsellinen, mutta erityisesti murjottaessaan hän käyttäytyy kuin pentu, vaikka siihen olisi järkevä syy. Naakkatassu ei ole pitkävihainen, tosin vihan syy vaikuttaa siihen kuinka kauan hän on katkera. Yleensä hän unohtaa päivässä, jos joku ei ole huomannut häntä, mutta jos kyseessä on hänelle läheinen henkilö saattaa kolli kantaa kaunaa neljäsosakuunkin verran. Vaikka Naakkatassu ei haastakaan ikinä riitaa kenenkään kanssa, hän osaa kyllä sanoa vastaan, väitellä ja riidellä. Ja on jopa hyvä siinä, sanoen oikeita asioita ja vetäen oikeita naruja. Hän lähtee helposti mukaan riitaan, jos joku sitä hänelle tarjoaa ja yleensä hän oikein nauttii siitä. Sille, joka yrittää provosoida Naakkatassua, menee helposti luu kurkkuun kollin nasevien argumenttien alla. Niin kuin kolli ei ole hyvä hallitsemaan tunteidensa näkymistä kehonkielessään, äänessään ja ilmeissään normaalitilanteissa, sama pätee riitatilanteisiin. Äänensävyt, joilla hän yrittää ärsyttää toista osapuolta, ovat lähes vaistomaisia.

Meriklaanin ominaisuuksista juoruilunhalu ei ole osa Naakkatassua. Se muistuttaa hänen mielestään liikaa ”turhaa höpöttelyä”. Juoruissa saattaa tosin olla joskus hyödyllistäkin tietoa, joten kolli kuuntelee juoruilua mielellään, osallistumatta siihen kuitenkaan itse. Eli juorut kyllä kiinnostavat, juoruilu ei. Hän saattaa joskus kuulla hyvinkin salaisia juoruja vahingossa huomaamattomuutensa vuoksi. Riippuen Naakkatassun kuulemien juorujen arkaluontoisuudesta, hänelle tulee joskus hätäännys siitä, mitä hän tiedolla tekisi. Joskus pitkänkin harkinnan jälkeen hän yleensä pitää juorun itsellään, mutta saattaa myös kertoa sen tarkoin valituille kissoille. Tämä pätee myös silloin, jos kolli joskus saa enteitä Tähtiklaanilta.

Naakkatassu on niin järkevä ja ajattelevainen kissa, että saattaa tulla yllätyksenä, miten leikkisä ja hellyydenkipeä hän oikeastaan onkaan. Hän rakastaa jokapäiväisiä pieniä hellyydenosoituksia, mutta on tunneasioissa hieman ujo, joten hän ei kovin usein itse anna sellaisia ja esittää ettei välitä hänelle annetuista. Tosin se esittäminen on Naakkatassun kohdalla aika heikkotasoista. Yleensäkin tunneasioista puhuttaessa hän on hämillään ja nolostunut.

Ystävänä Naakkatassu on uskollinen. Hän ei tule toimeen kaikkien kanssa, mutta kestää lähes kaikkia. Jos Naakkatassu kelpuuttaa jonkun ystäväkseen, se tarkoittaa ensinnäkin, että kolli sietää tätä muita kissoja paremmin, että tässä on piirre/piirteitä, jotka kiehtovat häntä ja että hän pitää tätä aikansa arvoisena hyvänä persoonana. Naakkatassu on valmis menemään äärimmäisyyksiin hyvien ystäviensä puolesta ja ehkä jopa pettämään klaaninsa, jos kyseessä on niin vakava asia (tosin vain, jos teko sitten varmasti korjaisi asian). Hän voisi kuolla ja luultavasti myös tappaa ystävän vuoksi. Kollilla on tapana pitää ystäviään silmällä aina kun mahdollista, ihan vain tarkkaillakseen heitä. Useasti hän käy leiriaukiolla vain vilkaisemassa ystäväänsä/ystäviään ja palaa sitten siihen, mitä ikinä olikaan tekemässä.

Jos Naakkatassu sattuu kehittämään ihastuksen johonkuhun, hän käsittelee asiaa ensin olemalla käsittelemättä sitä lainkaan. Hän vain jättää sen huomioitta. Jos ihastus tästä kasvaa hän kieltää sen täysin ja yrittää tukahduttaa sen. Tässä vaiheessa hänellä alkaa olla jo pienoinen henkinen kriisi, sillä hän alkaa käyttäytyä todella ilmeisesti ihastuksensa lähellä seoten sanoistaan ja ollen muutenkin kummallinen. Kun tätä vaihetta on kestänyt hetki, kolli pitää hirvittävät ylianalysoinnit itselleen ja väittelee itsekseen, joskus ääneenkin. Hän muuten puhuu usein itsekseen muistakin asioista. Nämä ihastukset yleensä hiipuvat ajan myötä, mutta jos käy niin, että Naakkatassu lähenee ihastuksensa kanssa saattavat hänen tunteensa syvetä rakkaudeksi. Naakkatassu itse on sitä mieltä, että näin ei koskaan tule käymään, sillä hän on tuleva parantaja. Ja vaikka kävisikin, hän osaisi käsitellä asiaa järkevästi, sillä hänellä ei olisi tulevaisuutta kyseisen henkilön kanssa. Tosiasiassa Naakkatassu ei kestäisi seurata rakastaan etäältä, eikä sen puoleen läheltäkään tietäen, etteivät he voi olla muuta kuin ystäviä. Joten järkeilynsä tuloksesta riippuen hän, joko kituuttaa itseään tunteidensa kanssa jatkamalla elämäänsä ”normaalisti” tai tekee jotain asian eteen, vaikka se tarkoittasi klaanin pettämistä.

Naakkatassu on uskollinen klaanilleen, mutta jos jokin vaihtoehto, joka tarkoittaisi klaanin pettämistä, on hänen mielestään sen arvoinen, hän kyllä pettää klaaninsa. Eli hän ei ole niitä yltiöuskollisia, jotka antaisivat henkensä empimättä klaanin puolesta. Jos jokin ”paha” teko saa aikaan paljon hyvää, kolli pitää tätä pahaa tekoa oikeutettuna. Sama toisin päin, jos jokin hyvä teko aiheuttaa paljon pahaa, ei siinä ole järkeä. Naakkatassu pitää kunniaa yliarvostettuna, sillä se monesti estää toimimasta järkevästi tilanteen sitä vaatiessa. Jos esimerkiksi vihollisen jättää henkiin ilman takeita siitä, ettei tämä palaa takaisin tai että tämä parantaa tapansa, kunnian vuoksi, se ei ole järkevää ja saattaa vaarantaa klaanin tulevaisuuden. Kolli valitsi parantajan polun, sillä se oli järkevä valinta hänelle itselleen. Päätökseen tosin vaikuttivat myös tunnesyyt. Hänestä tappaminen on kauheaa, mutta siltä ei voi välttyä ja hän olisi kyllä tehnyt sen pakon edessä. Mutta muutenkin häntä kiinnostanut parantajuus tarjosi pakotien.

Naakkatassu uskoo Tähtiklaaniin, mutta on vielä hieman epäileväinen asian suhteen, sillä hänellä ei ole ollut suoraa kontaktia siihen. Hänen mielestään se, että niin suuri joukko kissoja kuin klaanit ovat, uskoo Tähtiklaaniin ja on ollut sen kanssa tekemisissä, on painava todiste. Ellei kyseessä ole joukkohallusinaatio. Tai sitten joku kissa keksi Tähtiklaanin ja muut ovat vain menneet mukana, uskaltamatta tunnustaa, etteivät itse ole ikinä nähneet sen jäseniä. Naakkatassu uskottelee itselleen, että edellä mainittu on ainoa syy, mutta hän myös toivoo hieman, että kuoleman jälkeen olisi elämä. Ilman uskoaan Tähtiklaaniin hän olisi varmasti murtunut pentuna, kun hänen emonsa kuoli. Hän saa lohtua siitä ajatuksesta, että emo on jossakin, missä hänellä on hyvä olla.

Naakkatassu on vielä nuori kissa, joten hänelle ehtii tapahtua kaikenlaista, joka muokkaa hänen persoonallisuuttaan. Myös ikä saattaa tuoda uusia ominaisuuksia esiin ja/tai kitkeä vanhoja.


Menneisyys:
Naakkatassu on säästynyt hyvin kolhuilta menneisyydessään. Hän syntyi lehtikadon alussa ja oli ainut pentu pentueessaan. Hänellä riitti silti leikkiseuraa pentuna pentutarhan muista. Läheisiä ystäviä hän ei saanut, mutta ei hän osannut niitä kaivatakaan, hänelle riitti, että oli seuraa. Kolli ei lähtenyt mukaan muiden pentujen hulluimpiin suunnitelmiin, mutta kyllä hänkin hölmöili. Pentuna hän ei ollut aivan yhtä järkevä tai ajattelevainen, mutta kehitti nämä ominaisuudet huomatessaan, että osa tempauksista johti toruihin ja arestiin ja osalle vain naureskeltiin. Hän mietti, mihin mikäkin teko johtaisi ja olisiko teko seurauksien arvoinen. Hän oli kuitenkin pentu, eli joskus mietintä unohtui ja hän vain meni mukana.

Suurin tapahtuma Naakkatassun pentuajoilla on hänen emonsa kuolema. Tämä tapahtui noin kolme kuuta ennen Naakkatassun oppilaaksi nimittämistä. Lehtikorva kuoli viheryskään lehtikadon loppupuolella. Kuolema ei ollut yllätys, mutta silti kova kolaus pienelle pennulle. Naakkatassu pääsi emonsa kuolemasta yli uskomalla, että tämä on Tähtiklaanissa. Hän alkoi kiinnostua parantajuudesta, sillä ei halunnut kenenkään muun joutuvan kokemaan samanlaista kohtaloa kuin hänen emonsa. Kolli toipui hyvin ja pääsi aloittamaan koulutuksensa ajallaan. Hänet todettiin sopivaksi parantajaoppilaaksi ja hän otti uuden nimensä vastaan innolla. Haavat emon kuolemasta eivät ole enää täysin tuoreita, mutta eivät ummessakaan.


Muuta:
- “Quiet people have loudest minds.”
- Naakkatassu on panromanttinen aseksuaali
- Naakkatassu ei oikein tule toimeen pentujen kanssa. Hänellä ei ole mitään niitä vastaan, mutta hän vain tuntee olonsa epämukavaksi niiden kanssa.
- Naakkatassu puhuu usein itsekseen.


Suku:
Emo: Lehtikorva †
Isä: ei tiedossa
Sisarukset: ei ole


Suhteet:
Meriklaani – Naakkatassu on klaanilleen uskollinen, kuten sanottu, mutta järkevästä syystä voisi pettää sen. Naakkatassu tulee toimeen lähes kaikkien klaanilaistensa kanssa, ellei toisin mainita yksittäisten kissojen kohdalla.
Tuomivarjo – Naakkatassu pitää mestariaan eräänlaisena isähahmona, jollaista hänellä ei koskaan ole ollut. Pentuna hän ei koskaan tiennyt kuka hänen isänsä oli, joten tullessaan oppilaaksi Naakkatassu alkoi lähes heti kehittää isä-poika suhdetta Tuomivarjoon. Naakkatassu kunnioittaa mestarinsa taitoja ja viisautta.
Muut klaanit – Naakkatassu on kiinnostunut muista klaaneista ja niiden kissoista ja hänestä olisi mukava saada näistä enemmän tietoa.
Klaanien ulkopuoliset – Naakkatassu suhtautuu aikalailla samoin klaanien ulkopuolisiin kuin muihin klaaneihin. Vilpittömällä uteliaisuudella.


Pelaaja: Wyrd


Roolipelinäyte:
Eräänä lehtikadon päivänä Naakkapentu kyyhötti pentutarhan perällä itsekseen. Muut olivat leiriaukiolla leikkimässä. Pennulle oli sanottu, että emo on nyt Tähtiklaanin metsästysmailla ja että hänellä on hyvä olla. Hän ei vain ollut asiasta varma. Totta kai Naakkapentu toivoi, että se olisi totta. Kauan pohdittuaan hän päätti uskoa sotureita ja ajatella emonsa olevan Tähtiklaanissa, sillä se oli, mitä kaikki muutkin näyttivät uskovan. Kolli päätti uskaltautua ulos leikkimään muiden kanssa. Ilma oli ulkona kaunis, auringon säteet kimaltelivat hangella ja joen solina kuului leiriin. Ilma tuntui iholla kirpeältä. Naakkatassu katsoi taivaalle. Tähdet eivät olleet näkyvissä, mutta nuori kolli toivoi yön tullen löytävänsä emonsa niiden joukosta.



// Vihdoin sain tämän valmiiksi :")

Vastaus:

Naakkatassu on hyväksytty!

- Zaaga

Nimi: Aria

15.06.2017 17:51
Nimi: Varjotassu
Ikä: 7 kk
Sukupuoli: naaras
Klaani: Meriklaani
Arvo: oppilas

Ulkonäkö: Varjotassu on ruumiinrakenteeltaan solakka ja melko pienikokoinen. Tämän lihasmassa ei ole kovin suuri; kissa on ennemminkin ketterä ja notkea. Varjotassun kuono on kapeahko ja korvat terävät, ja naaras on muutenkin siroluinen.

Varjotassu on saanut nimensä puhtaasti värityksensä mukaan, sillä kissa on kirjaimellisesti kuin pieni varjo. Turkki on pohjaväritykseltään lähes musta, mutta sen päällä on vaaleampaa tikkausta, mikä saa naaraan yleisilmeen näyttämään tummahkon harmaalta. Väri ei ole kuitenkaan aivan tasainen, vaan siellä täällä esiintyy hieman tummempia tai vaaleampia kohtia. Laadultaan turkki on jäntevää ja melko lyhyttä. Varjotassun oikeanpuoleinen korva on kokonaan musta, samoin kuin hänen vasen takajalkansa kyynärestä asti.

Naaraan silmät ovat tumman meripihkan väriset. Kynsien, viiksien ja kirsun väri on musta, samoin polkuanturoiden. Varjotassulla ei ole arpia kehossaan, mutta oikeanpuoleisen kyljen poikki kulkee huomattavasti vaaleampi viiru muuhun turkkiin nähden. Varjotassun ääni on melko matala nuoreksi kissaksi.

Luonne: Varjotassu on suorittaja. Nuori kissa on melko kunnianhimoinen, eikä salli virheitä itseltään. Taustalla on Varjotassun pyrkimys hyväksi soturiksi – sen eteen naaras on valmis tekemään töitä. Oppilas kunnioittaa vanhempia kissoja ja tarkkailee heitä mielellään oppiakseen itse enemmän. Joskus täydellisyyteen pyrkiminen aiheuttaa nuorelle kissalle suorituspaineita, ja silloin tämä stressaa kaikesta mahdollisesta.

Jos Varjotassun luonnetta pitäisi kuvailla kolmella adjektiivilla, ne olisivat luultavasti utelias, määrätietoinen ja huumorintajuinen. Nuoren naaraan mielestä koskaan ei voi oppia liikaa ja hän on aina siellä, missä tapahtuu. Jos Varjotassu on päättänyt jotain tehdä, sen hän myös tekee – vaikka sitten hampaat irvessä. Tunnollisen oppilaan maineestaan huolimatta vapaa-ajallaan kissa on hyvin sosiaalinen ja rakastaa heittää läppää milloin mistäkin. Silloin tällöin Varjotassu kuitenkin kaipaa omaa rauhaa, jolloin hän yleensä livahtaa omille teilleen pohdiskelemaan.

Varjotassu ei ole luonteeltaan kovin äkkipikainen, mutta hän ärsyyntyy helposti – se ei vain aina näy ulospäin. Huutamisen ja riehumisen sijaan naaras yrittää tarpeen tullessa satuttaa sanoillaan, ja tämä onkin melko terävä kielestään. Jälkeenpäin kissa katuu lähes poikkeuksetta sanomisiaan, mutta hänen on hyvin vaikeaa myöntää olevansa väärässä. Varjotassu tiedostaa tämän itsekin ja yrittää päästä ei-toivotusta luonteenpiirteestään eroon.

Menneisyys: Varjotassu syntyi Meriklaaniin. Hänellä oli melko tavallinen pentuaika lukuunottamatta sitä, että tämän isä oli kuollut jo ennen pennun syntymää. Varjotassu ei ole kokenut lyhyehkön elämänsä aikana mitään mullistavaa, vaan elänyt aivan tavallista klaanikissan elämää. Varjotassulla ei ole sisaruksia.

Taidot: -

Muuta:
- viihtyy hyvin vedessä
- lempivuodenaika viherlehti
- ei pidä kylmästä
- haaveilee olevansa joskus klaanin päällikkö tai muussa tärkeässä tehtävässä

Suku:
Isä: Viimaturkki †
Äiti: Iltatuuli

Suhteet: -

Pelaaja: Aria

Roolipelinäyte:
Askel, hyppy, käännös, isku. Suoritin liikesarjan ties kuinka monennetta kertaa huitoen samalla mielikuvitusvastustajaani, joka todennäköisesti makasi jo maassa melko heikossa hapessa. Pysähdyin hengähtämään hetkeksi ja pohdin ankarasti, olisiko minun parempi kääntää kroppaani heti ponnistusvaiheessa vai vasta ilmassa. Istahdin joenpenkereelle ja ummistin silmäni kuvitellen itseni hyppäämässä, mutta en osannut hahmottaa tilanteen fysiikkaa. Käännähdin turhautuneena ympäri ja liu’uin hetken mielijohteesta veteen, jonka pinnalla tanssi pieniä auringonsäteitä. Uiminen rauhoitti aina, ja tälläkin kertaa viileä vesi karisti turhan stressin lapojeni päältä. Poljin laiskasti tassuillani pysyäkseni pinnalla, kunnes lopulta suuntasin kohti rantaa. Kapusin ylös joenpenkalle ja aloitin uudestaan; askel, hyppy, käännös, isku.

Vastaus:

Hyväksytty! Pyrin lisäämään Varjotassun tiedot jo tänä iltana, mutta voit aloittaa pelaamisen. :)

- Zaaga

Nimi: Akugou

13.06.2017 20:26
Nimi: Tulivarjo
Ikä: 19 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Kuuklaani
Arvo: Soturi


Ulkonäkö: Tulivarjon karva on melko sileää ja pehmeää. Se on myös hyvin lyhyttä, ja väriltään mustaa. Naaraan silmät ovat kuparinväriset, ja hyvin tummat. Usein ne vaikuttavat jopa punaisilta. Tulivarjo on ruumiinrakenteeltaan klaanistaan poiketen solakka ja pienikokoinen. Hänen häntänsä on kuitenkin melko pitkä, mutta ohut. Korvat ovat pienet ja kapeat. Kuono ja polkuanturat ovat mustat.

Lihaksia Tulivarjolla on sopuisassa suhteessa solakkaan kehoon verrattuna. Naaras ei yleensä suosi kuitenkaan lihaksien liikaa käyttöä, vaan käyttää metsästäessä ja taistellessa apuna huomaamattomuuttaan ja ketteryyttään. Tulivarjon turkki on miltei aina siisti. Hänen kyntensä ovat hyvin terävät, ja niistä pidetään hyvää huolta. Hampaistakaan ei puremavoimaa puutu. Tulivarjon kasvot ovat melko kapeat ja sirot.

Tulivarjon kaulassa on edelleen puremajälki, joka on jäänyt pentuajoilta. Arvet ovat yhä tallella, mutta ne peittyvät kuitenkin turkin alle. Naaraan vasen takajalka voi joskus ruveta särkemään, vaikka se päällisin puolin onkin ihan kunnossa. Jalka nimittäin miltei murtui Tulivarjon oppilasaikoina. Etenkin kovassa käytössä sitä voi ruveta särkemään, ja pahimmassa tapauksessa se voi toisinaan pettää alta.

Tulivarjo puhuu yleensä melko hiljaisella, matalalla äänellä. Naaras ei ole erityisen puhelias, joten hän myös suosii enemmän eleitä kuin lyhyitä vastauksia. Tulivarjoa myös harvemmin näkee liikehtimässä paikoillaan, vaan useimmiten naaras häiritsee muita liikkumattomuudellaan. Tulivarjo käyttää usein liikkumattomuuttaan ja mustaa turkkiaan apuna piiloutumiseen, ja onnistuu monesti säikäyttämään muut ilmestymällä yhtäkkiä pimeydestä.


Luonne: Tulivarjoa voisi toisinaan kuvailla melkoisen sekavaksi persoonaksi. Yleensä tämä on hiljainen tarkkailija, joka haluaa tietää kaikesta kaiken joutumatta kuitenkaan kysymään asioita muilta. Naaras on melkoinen pessimisti, eikä ikinä suostu uskomaan, että joku toinen haluaa vain olla puhtaan hyvä ja auttaa. Tulivarjo uskoo, että kaikilla on aina joitakin pahoja taka-ajatuksia. Syynä tähän voi kuitenkin olla myös se, että naaraalla itsellään on liian usein omia taka-ajatuksia.

Tulivarjolla on melkoisia vihanhallintaongelmia. Sitä eivät kuitenkaan useimmat tiedä. Naaras nimittäin ei suutu todellakaan helposti. Jos häntä rupeaa ärsyttämään, useimmat antavat pian periksi kohdatessaan naaraan viileän, välinpitämättömän katseen. Jos naaraan saa kuitenkin suuttumaan, sitä saa katua. Tulivarjo harvemmin onnistuu hillitsemään itseään suuttuessaan. Muuten naaras on oikea itsehillinnän perikuva.

Tulivarjo on oikeasti melko utelias, mutta jos häntä uteliaaksi väitetään, hän kieltää sen ehdottomasti. Hän haluaa tietää kaikesta kaiken, vaikka väittääkin, ettei häntä kiinnosta mikään. Tulivarjoa ei voi pitää erityisen lojaalina klaanilleen tai tutuilleen, sillä hän saattaa hyvinkin ruveta levittelemään toisten salaisuuksia – mutta vain, jos siitä on hänelle itselleen hyötyä. Tulivarjo voi myös monesi esittää hyvää kaveria, ja rakastaa tehdä erilaisia suunnitelmia toisten kanssa ja lähteä mukaan kaikkeen hauskaan tekemiseen. Hänen luottamustaan on kuitenkin hyvin vaikea voittaa.

Tulivarjo ei päästä ketään lähelleen, mikä on taas ristiriidassa sen kanssa, että hän oikeasti vain kaipaa jotakuta, joka ymmärtäisi häntä ja haluaisi oikeasti olla hänen kanssaan. Tulivarjo ei ulospäin vaikuta erityisen romanttiselta, ja välttää mieluiten jopa ystävällisiä kosketuksia. Ei ainakaan omasta mielestään ikinä flirttaile, mutta saattaa toisinaan tehdä sitä vahingossa.

Tulivarjo ei juuri näytä tunteitaan. Useimmiten hän ei oikeastaan tunnekaan mitään. Hän ei myöskään järkyty juuri mistään, ja hänen luokseen on turha mennä, jos kaipaa vahvoja mielipiteitä tai innostunutta yleisöä. Tulivarjolla on myös paha taipumus nauttia toisten kärsimyksestä. Hän rakastaa toisten manipulointia. Naaras ei unohda yhtäkään vääryyttä, ja muistaa aina kostaa. Hyvin harvoin kosto tapahtuu heti. Tulivarjo voi ulkopuolisesti jopa antaa anteeksi, mutta hän muistaa tapahtuneen kyllä. Kosto tapahtuu sitten, kun Tulivarjo uskoo parhaan hetken tulleen, eikä uhri edes tajua, mitä tapahtui.

Tulivarjo kokee toisinaan tunnontuskia oman luonteensa takia. Hän nimittäin tajusi jo oppilaana, että koki mahtavaa iloa johdatettuaan hänen perheensä tappaneen kollin kuolemaansa. Ja koska toisten manipulointi ja kärsimys antaa hänelle myös melkoista iloa… Useimmiten Tulivarjo antaa asian olla, mutta toisinaan se häiritsee häntä syvästi.

Tulivarjo puhuu usein yksinään. Hän yrittää välttää tätä tapaa, mutta ei ole vain päässyt siitä eroon. Useimmiten se auttaa häntä käymään läpi tapahtumia. Tai ehkä se vain antaa naaraalle edes jotakin ääntä elämäänsä, hän kun suosii yksinään olemista ja muista kaukana pysyttelyä. Jo luonteensa takia Tulivarjo tuntee joskus syntyneensä väärään klaaniin. Ja ihan niin kuin luonteen sekavuus ei riittäisi, pitää siihen lisätä yksinäinen menneisyys ja klaanista suuresti poikkeava ulkonäkö. Tämä on johtanut siihen, että monet klaanit jäsenet eivät erityisemmin pidä oudosta Tulivarjosta. Ulospäin voi vaikuttaa, ettei tämä Tulivarjoa kiinnosta, mutta sisällään naaras tuntee toisinaan syvää kipua tämänkin asian takia.


Menneisyys: Tulivarjo tuntee toisinaan olevansa väärässä paikassa. Ilman omaa perhettä tai sukua, ilman tarpeeksi läheistä mallia… Tulivarjo joutui oppimaan kaiken itse. Tulivarjo menetti perheensä typerän virheen takia. Tulivarjo sisaruksineen oli päättänyt lähteä pentutarhasta pienelle retkelle. Nelikko kuitenkin eksyi matkallaan ihan kokonaan, ja päätyi Kaksijalkalaan. Jos heillä olisi ollut onnea, he olisivat saattaneet törmätä ystävälliseen kissaan, joka olisi ohjastanut heidät takaisin. Mutta heillä ei ollut onnea. He törmäsivät erakkokolliin, joka ei suvainnut neljää pentua reviirillään. Kolli kerkesi hyökätä Tulivarjon kimppuun, ja jätti syvät haavat naaraan kaulaan.

Tulivarjon vanhemmat olivat kuitenkin jo lähteneet etsimään pentujaan, ja osuivat paikalle puolustamaan heitä. Erakolla oli kuitenkin mukana pari ystävää, ja Tulivarjo joutui hyvin nuorena todistamaan vanhempiensa kuolemaa. Juostessaan karkuun hän ajautui eroon sisaruksistaan. Päästyään takaisin klaaniin, hän sai ymmärtää, etteivät hänen sisaruksensakaan olleet päässet takaisin klaaniin. Koko hänen perheensä oli poissa.

Tulivarjo ei ikinä unohtanut tapahtumaa. Hän odotti pitkään, ja hänet nimittään oppilaaksi. Kun hän koki oikean hetken tulleen, hän lähti Kaksijalkalaan. Kolmikosta oli jäljellä vain yksi kissa, joka oli jäänyt eloon Tulivarjon vanhempien ja erakoiden tappelun jälkeen. Tulivarjo ei ollut täysin varma miten, mutta… Hän tiesi, että kollin pitäisi kuolla. Kolli tunnisti pienen kiusaamisen jälkeen Tulivarjon, ja hyökkäsi naaraan kimppuun. Tulivarjo onnistui karkuun juoksemalla houkuttelemaan kollin Ukkospolulle, jossa tämä tapasi kohtalonsa rekan alla. Tulivarjo vältti oman kuolemansa juuri ja juuri. Hänkin meinasi jäädä rekan alle, ja miltei mursi vasemman takajalkansa.

Tuon tapahtuman jälkeen Tulivarjo joutui hoitoon melko pitkäksi aikaa, mikä viivästytti hänen koulutustaan melko lailla. Jalka kuitenkin palautui melko täydelliseen kuntoon. Vain toisinaan siihen sattuu. Tulivarjosta tuli soturi myöhään, noin 16 kuukauden iässä.


Taidot:
Taisteleminen: 3/5
Metsästys: 2/5
Uinti: 0/5
Kiipeäminen: 3/5
Kestävyys: 1/5
Ketteryys: 3/5
Voimakkuus: 1/5
Nopeus: 3/5
Kivunsietokyky: 2/5
Henkinen vahvuus: 2/5
Hiipiminen: 5/5


Muuta:

Tunnari: Nomy – This Heart of Ice (https://www.youtube.com/watch?v=WZoOhFJNdPY)

- Pitää yöstä, viileästä ilmasta, myrskyistä ja siististä ympäristöstä.
- Ei pidä liian pirteistä kissoista eikä lintujen metsästämisestä, suosii maaeläimiä.
- Rakastaa lintujen katselemista, kadehtii niiden vapautta.
- Pelkää vettä.
- Ahdistuu avoimista ja julkisista paikoista, suosii yksin olemista ja paikkoja, joista on helppo päästä karkuun.
- Haluaisi olla erakko, mutta tuntee silti eräänlaista velvollisuutta klaaniaan kohtaan, eikä halua vain jättää sitä. On myös todennut, että erakoksi ryhtyminen voisi olla huono valinta metsässä täynnä klaaneja, jotka tuntevat hänet.
- Ei ole vielä missään vaiheessa tuntenut vetoa yhteenkään toiseen kissaan, mutta ehkä se oikea onnistuu herättämään tämänkin kissan kylmän sydämen.


Suku:
Isä Tunturihalla†
Äiti Lehmusturkki†
Veljet Oravapentu ja Ruskapentu
Sisko Valopentu

Tulivarjo olettaa, että hänen sisaruksensa kuolivat myös, mutta ei kuitenkaan missään vaiheessa nähnyt heidän kuolemaansa. Joten voi ehkä olla mahdollista, että he ovat vielä jossakin elossa.


Suhteet: -

Pelaaja: Akugou

Roolipelinäyte: Loikkaan kivelle edessäni. Irvistän, kun tunnen vanhan kivun palaavan hetkeksi vasempaan takajalkaani. Se katoaa kuitenkin nopeasti, ja voin nostaa katseeni edessäni avautuvaan maisemaan. Kohotan kuonoani hiukan haistellakseni ilta-auringon värjäämää aukiota. Pitkä heinä väreilee kevyessä tuulessa. Loikkaan kevyesti maahan, kun näen heinän liikahtelevan epäilyttävästi hiukan kauempana. Tuuli kantaa mukanaan hiiren tuoksua. Pujahdan heinän sekaan, ja ryhdyn paikantamaan hiirtä nenäni avulla.
Liikun matalana hiirtä kohti, kun tuuli yhtäkkiä kääntyy. Haistan hiiren äkillisen mielenmuutoksen, kun se lähtee kiireellä karkuun. Ilme värähtämättä jätän hiipimisen taakse ja juoksen hiirtä kohti. Se on kuitenkin tarpeeksi lähellä, että saan sen helposti kiinni. Vain yksi loikka, ja hiiri makaa kuolleena tassujeni juuressa. Noukin sen suuhuni ja vilkaisen nopeasti ympärilleni. Olin ajautunut aivan liian lähelle rajaa… Rivakasti käännyn ympäri suunnatakseni takaisin leiriin.


// Meinasin myös, että jos jotakin yhtään kiinnostaa, Tulivarjon sisaruksista saa tehdä hahmon. Jos ei, niin ne on todennäköisesti sitten kuolleita.

Vastaus:

Tulivarjo on hyväksytty! Oikein mielenkiintoinen hahmo. owo Huomautan kuitenkin siitä, että MW:ssä pelataan imperfektissä, eli siis menneessä aikamuodossa. Ensimmäinen persoona sallitaan (kuten aiemmin sovimme), mutta aikamuodot pyritään säilyttämään samana sekavuuden välttämiseksi.

Tervetuloa Masked Warriorsiin! :)

- Zaaga

©2017 Masked Warriors - suntuubi.com