Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Liity

Join the hunt!

Ennen kuin lähetät lomakkeen, suunnittele hahmosi huolella. Muista, että hahmo rakentuu sekä hyvistä että huonoista puolista. Luethan myös hahmoa koskevista rajoitteista ja säännöksistä täällä! Mallia hahmoesittelyn rakenteeseen voit katsoa esim. Punatähden tiedoista.

Huomioithan myös, että klaaneja koskevat piirteet ja luonnekuvaukset eivät todellakaan päde jokaiseen kissaan. Ei siis tarkoita, että Suoklaanin kissat olisivat aina ilkeitä tai että aurinkoklaanilainen on aina pelkuri eikä halua lainkaan taistella. Klaanien kuvaukset ovat lähinnä muiden kissojen näkemys klaanien kissoista, arvoista ja perinteistä sekä heidän tavoistaan suhtautua konflikteihin ja vastoinkäymisiin.

Hahmoja hakusessa

  • Suoklaanissa ja Meriklaanissa on nyt hahmostoppi! Klaanien tasaisten täyttämisen vuoksi hahmoja saa luoda tällä hetkellä vain Kuuklaaniin ja Aurinkoklaaniin.

Kiinnostunut liittymisestä?

Hahmot-sivulta löytyvät linkittömät hahmot ovat päästäkeksittyjä ja vailla tietoja, joten mikäli jokin hahmo herätti kinnostuksen, laita vieraskirjaan viestiä ja lunasta sopiva kissa! Saat tahtoessasi muokata hahmon sukupuolta, nimeä ja ulkonäköä miten itse tahdot ja keksiä sille kaikki muut tiedot. Arvovaltaiset [päälliköt, varapäälliköt, parantajat] hahmot eivät kuitenkaan ole vapaasti saatavilla. Parantajaoppilaan saattaa saada.

Huom! Hahmon ei ole pakko olla mikään näistä, ja olet täysin vapaa luomaan aivan omanlaisen hahmosi.

VAPAAT KISSAT KURSIVOITU!

Lomake

Nimi: (Mikäli kissasi on klaanissa, tarkista, että sillä ei ole jonkun muun kissan kanssa samaa nimeä. Voit kirjoittaa tähän myös hahmon edellisen nimen [vain jos hahmolla on tapahtunut nimenmuutos tai sillä on entinen soturinimi, ei siis entisiä oppilas- tai pentunimiä!]. Klaanikissoilla ei ole kutsumanimiä, mutta tahtoessaan klaanin ulkopuolisilla kissoilla niitä voi olla.)

Ikä: (Merkkaathan hahmosi iän kuissa.)

Sukupuoli: (Hahmon sukupuoli.)

Klaani: (Kirjoita tähän klaani, johon hahmosi kuuluu. Jos hahmosi on erakko, kotikisu tai luopio, kirjoita se myös tähän.)

Arvo: (Joko soturi, oppilas tai klaaninvanhin, ellei sinulla ole lupaa arvovaltaiseen hahmoon tai olet luomassa peliin syntyvää pentua.)

Ulkonäkö: (Kerro kattavasti hahmosi ulkonäköpiirteistä. Kirjoita sen ruumiinrakenteesta, olemuksesta, muodoista, turkin väristä ja laadusta, arvista, äänestä ja niin edelleen. Tahtoessasi voit myös laittaa linkin hahmon kuvaan. Sen on oltava piirretty ja sen tulee noudattaa tekijänoikeuksia!)

Luonne: (Kuvaile hahmon luonnetta monipuolisesti. Ota esille niin hyvät kuin huonotkin puolet - ja molempia tuleekin löytyä! Apua voi hakea netistä erilaisista luonnegeneraattoreista tai luonteenpiirrelistoista.)

Menneisyys: (Jokainen kissa on kokenut jotain elämänsä aikana, eikös? Menneisyyden ei tarvitse olla pitkä, mutta kerro päällispuolisesti hahmosi pentu- ja oppilasajoista, niihin liittyvistä mutkista ja perhesuhteista! Älä mainitse menneisyydessä esiintyvien kissojen nimiä, elleivät ne ole pelistä löytyviä hahmoja.)

Taidot: (Kerro hahmon taidoista 0/5 tapaan. Mainitse nämä taidot: taisteleminen, metsästys, uinti, kiipeäminen, kestävyys, ketteryys, voimakkuus, nopeus, kivunsietokyky, henkinen vahvuus. Voit sen lisäksi myös kirjoittaa taidoista sanallisesti, ja mainita taitoja joita edellä ei mainittu [esim. kalastus, hiipiminen tai muut hahmon mainitsemisen arvoiset osaamiset]. Oppilailla ei ole vielä taitoja.)

Muuta: (Muuta mainittavaa, joka ei muualle sopinut. Esim. ääninäyte, tunnari, suuntautuminen, mistä pitää tai mitä inhoaa, sekalaisia faktoja jne.)

Suku: (Merkitse sukulaiset vain jos ne ovat / ovat olleet pelissä. Kuolleiden sukulaisten nimen loppuun kannattaa laittaa †-merkki. NPC-hahmojen nimiä ei merkitä tästäedes, näin vältymme nimisekaannuksilta klaanien ja hahmojen historiassa.)

Suhteet: (Suhde yksittäiseen kissaan tai esim. tiettyyn klaaniin. Näitä voi ja kannattaa lisäillä pelin kuluessa!)

Pelaaja: (Nimimerkkisi.)

Roolipelinäyte: (Kirjoita vähintään 100 sanan rooliteksti, missä ei esiinny puhetta. Sanat voi laskea esim. täällä! Sinun ei tarvitse kirjoittaa roolia tulevalla hahmollasi ja saat päättää roolin sisällöstä itse. Roolipelinäytettä ei tarvitse jo liittyneiden tehdä uusiksi.)

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Kiiukka

20.01.2018 18:49
Nimi: Pihkalintu
Ikä: 40 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Kuuklaani
Arvo: Varapäällikkö

Ulkonäkö: Pihkalintu on ruumiinrakeenteeltaan hoikka ja siro. Liikkeet on tällä naaraalla sulavat ja hiljaiset. Kuuklaanilainen on keskikokoinen. Raajat ovat sopusuhtaiset kehoon. Häntä on vain hieman normaalia pidempi, mikä helpottaa tasapainottelussa. Lihaksia ei tältä naaraalta kyllä puutu, mutta ei hän kuitenkaan mikään lihaskimppu ole. Taisteluissa suurempaa vastustajaa vastaan, hän käyttää nopeutta ja ketteryyttä. Takajalat ovat voimakkaat niinkuin kuuklaanilaisilla yleensäkin. Ne antavat hyvän ponkaisuvoiman. Pihkalinnun kynnet ovat läpikultavat ja terävät. Naaras pitää niistä hyvää huolta, kuten omasta siisteydestään. Hän haluaa olla edustava klaanin edessä.

Pihkalinnun turkki lyhyttä ja tiivistä. Turkki pitenee vatsassa, hännässä ja kaulassa. Myös poskipäissä karva on pitkää. Väritykseltään turkki on oranssiraidallinen. Turkki tummenee hieman selästä häntään kuljettaessa. Turkin väri vaalenee vatsan ja tassujen kohdalla sekä etenkin kaulassa. Pihkalinnun poskipäissä oleva karva on hyvin tummanoranssia. Raidat vaalenevat vatsaan ja tassuihin mentäessä, mutta ne näkyvät oikein hyvin naaraan turkista. Varapäällikön turkkia et näe koskaan takkuisena ja sotkuisena. Turkki on aina siisti ja hyvin suittu. Hänen kasvonsa ovt suhteellisen sirot ja katseesi kiinnittyy heti ensimmäisenä naaraan vihresiin silmiin. Katse on aina tarkkaavainen ja valpas. Pihkalinnun korvat ovat suurehkot ja kapenevat päistä. Korvat ovat teräväkärkiset ja kolmion muotoiset. Nenä on väriltään tumma. Polkuanturat ovat tummanharmaat ja kestävät.

Luonne: Klaanissa naaras tunnetaan hyväntuulisena ja ystävällisenä. Toisin sanoen klaanin päällikön Jaguaarithden vastakohta. Hän haluaa auttaa klaaniaan mahdollisimman hyvin ja pyrkii olemaan aina tavoitettavissa. Pihkalintu nauttii, kun saa vaihtaa kieliä ja keskustella klaanitovereidensa kanssa. Oranssiturkki on näet hyvin sosiaalinen. Varapäälliköstä on myös mukavaa tutustua uusiin klaanilaisiin, jotta tiukassa tilanteessa klaani olisi hänen puolellaan. Tämä ei tietenkään ole ainoa syy. Hänestä on mukavaa muuten vain vaihtaa kieliä klaanitovereiden kanssa. Pihkalintu miettii ja pähkäilee asioita päänsä sisällä. Joskus on mukavaa vain uppoutua omiin ajatuksiinsa. Hän arvostaa rauhaa ja hiljaisuutta. Klaanissa naaras saa arvostusta ja kunniaa. Pihkalintu ei ole juurikaan kunnianhimoinen, mutta on hyvin ylpeä siitä, kun Jaguaaritähti valitsi hänet varapällikökseen.

Säännöt ja niiden noudattaminen on Pihkalinnulle sydämen asia. Naaras on tiukka sääntöjen noudattamisesta, mutta jos joku niitä sattuu rikkomaan varapäällikkö saattaa katsoa asian tassujensa lävitse. Siihen ei aina kuitenkaan kannata luottaa. Soturilakia oranssiraidallinen pyrkii noudattamaan niin hyvin kuin mahdollista ja hän toivoo muiden tekevän samoin. Pihkalintu on siinä tiukka, jos joku ulkopuolinen haluaa klaaniin. Kuuklaanilainen hyväksyy ulkopuolisen vain jos kokee siitä olevan hyötyä klaanille. Naaras ei mielellään riko soturilakia, mutta jos klaani kokee sen tarpeelliseksi, on hän valmis siihen. Yleensä kun klaani ja ystävät menevät hänen itsensä edelle.

Kuuklaanilainen pyrkii piilottamaan tunteensa mahdollisimman hyvin. Se on monesti haastavaa naaraalle. Hän ei halua näyttä heikolta klaaninsa edessä, koska juuri hänen täytyy seisoa vahvana päällikön vierellä. Ei tunteiden näyttäminen heikkoutta ole, päinvastoin. On hienoa, kun joku pystyy siihen ilman minkäänlaisia ongelmia. Pihkalinnun ilme on yleensä neutraali, jota koristaa pienen pieni hymy. Hän haluaa olla helposti lähestyttävä, koska asioita ei voida hoitaa, jos kukaan ei niistä puhu. Väillä naaras miettii yksikseen oliko hän sittenkään oikea valinta varapäälliköksi. Mutta silloin kun joku kysyy hänen apuaan ja raitaturkki osaa vastata kutsuun, niin hän tietää, että päällikkö teki oikean valinnan. Joskus vain Pihkalinnunkin tekee mieli romahtaa ja kyyrisyä vaikeina hetkinä, mutta silti joka ainoa kerta hän ottaa tilanteen haltuun. Se auttaa jaksamaan, mutta pääosin kuuklaanilainen on hyväntuulinen. Eikä hän koskaan näytä kellekään jos on huono päivä.

Menneisyys: Pihkalintu syntyi kahdelle soturille kielletyn rakkauden tuloksena. Aurinkoklaanilainen Havunhäntä rakastui kauniiseen kuuklaanilaiseen Korppiruusuun. Kaksikko tapasi useita kuita salaa kenenkään tietämättä. Lopulta Korppiruusu paljasti odottavansa pentuja. Havuhäntä oli hyvin innoissaan ilouutisesta, mutta tämä oli huono asia suhteen kannalta. Ennen pentujen syntymää kaksikko sopi, että kumpikin ottaisi yhden pennun mukaansa. Pennut kasvaisivat eri klaaneissa toisistaan tietämättä. Kuuklaanissa huomattiin Korppiruusun vatsan pyöristyneen, joten moni kyselikin isästä. Kuningattaren huulet olivat sinetöidyt. Pian olikin pentujen aika syntyä. Korppiruusu synnytti salassa kaksi oranssiraidallista naaraspentua reviirien ulkopuolella. Toinen pentu nimettiin Mahlapennuksi ja toinen Pihkapennuksi. Havuhäntä vei Mahlapennun mukanaan Aurinkoklaaniin ja Korppiruusu vei Pihkapennun Kuuklaaniin. Korppiruusu kasvatti Pihkapentua ja monet ihmettelivätkin kuka mahtaa olla oranssiraidallisen pennun isä. Kuiden kuluessa kysymykset loppuivat ja Pihkapentu olikin pian jo oppilasikäinen.

Oppilasaika oli hyvin mukavaa aikaa. Hän oli kuuliainen oppilas, yhtä kertaa lukuun ottamatta. Silloinen Pihkatassu karkasi yöllä leiristä seikkailunhaluisena. Oppilas juoksi innoissaan Hopeahännän alla tutkien kaikkea mitä sattui näkemään. Hän juoksi tietämättään kohti Sammaloituneita kiviraunioita. Hän ei ollut kuin mennyt niiden ohi, koska mestari ei ollut lämmennyt idealle pitää siellä kiipeilyharjoituksia. Yksikin virheliike kiipeilyssä voisi maksaa hengen. Pihkatassu kokemattomana kiipeilijänä loikki kiveltä toiselle. Yhtäkkiä tuli pienenpieni kivivyöry ja oppilaan tassu jäi jumiin. Kyyneleet valuivat, koska naaras luuli ettei enää koskaan näkisi rakasta emoaan. Yön vaihtuessa aamuksi etsintäpartio löysi oppilaan. Partio vei naaraan hetimmiten leiriin suoraan parantajan hoiviin. Tassussa oli vain pintaruhjeita ja hän pääsikin miltein heti takaisin koulutukseen. Kokemus säikäytti nuoren naaraan ja se olikin ensimmäinen, mutta myös viimeinen kerta, kun hän poistuu leiristä luvatta. Vieläkin oranssiturkkiselle tulee kylmiä väreitä Sammaloituneista kiviraunioista.

Soturiksi nimittäminen lähestyi päivä päivältä. Lopulta Vaskitsatähti nimitti Pihkatassun soturiksi. Uutta soturinimeän kantaen Pihkalintu työskenteli ahkerasti ja moitteettomasti. Pihkalintu oli miettinyt monesti, että kuka hänen isänsä oikein on. Korppiruusu ei ollut koskaan kertonut, ei edes nimeä, joten naaras ei kysellyt isästään enempää. Kuita kului soturittaren ahkeroidessa klaaninsa hyväksi. Pian oli Korppiruusun aika siirtyä klaaninvanhimpien pesään viettämään eläkepäiviään.

Vaskitsatähden pois meno kolautti koko klaania. Silloisen Jaguaariviillon noustessa päälliköksi, hän valitsi Pihkalinnun varapäällikökseen. Oranssiraidallinen naaras yllättyi, että Jaguaaritähti valitsi juuri hänet. Se on mittaamattoman suuri kunnia. Hän pyrkii hoitamaan tehtävänsä esimerkillisesti. Pihkalintu huomasi olevansa luonteeltaan melkeinpä päivänvastainen kuin Jaguaaritähti. Onneksi se ei ole tuottanut ongelmia. Naaraan tietämättä hänen sisarensa Mahlasydän on noussut Aurinkoklaanissa varapäälliköksi ja kaksikko oli tietämättään entistä lähempänä tosiaan...

Taidot: Pihkalintu on erinomainen kiipeilijä vahvojen takajalkojensa avulla. Naaraalla on hyvä tasapaino ja häntä on vaikea horjuttaa. Niin henkisesti kuin fyysisesti. Ketteryys ja nopeus asettuvat eduksi. Uiminen ei ole varapäällikön vahuuksia, mutta ei hän ole toivotonkaan vedessä.

Taistelu 3/5
Metsästys 4/5
Uinti 2/5
Kiipeäminen 5/5
Kestävyys 2/5
Ketteryys 3/5
Voimakkuus 2/5
Nopeus 4/5
Kivunsietokyky 2/5
Henkinen vahvuus 4/5

Muuta:
Pihkalintu ei tiedä, että hänellä on sisar Aurinkoklaanissa
Sammaloituneet kivirauniot eivät ole naaraan mieleen
Ei tiedä mitä tekisi, jos menettäisi emonsa
Pikkunisäkkäät ovat varapäällikön suurta herkkua
Kiipeily on yksi lempipuuhista

Suku:
Isä: Havuhäntä †
Emo: Korppiruusu
Sisko: Mahlasydän

Suhteet:
Mahlasydän: Pihkalintu ei tiedä, että Aurinkoklaanin varapällikkö on hänen siskonsa
Korppiruusu: Emo on tärkein kissa maailmassa naaraalle
Jaguaaritähti: Pihkalintu arvostaa päällikköä ja naaras tukee häntä päätöksissään

Pelaaja: Kiiukka

Vastaus:

Hyväksytty!

- Zaaga

Nimi: heli-fairy

19.01.2018 15:32
Nimi: Kyyhkypentu -> Kyyhkytassu -> Kyyhkytuuli
Ikä: 20 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Kuuklaani
Arvo: Soturi

Ulkonäkö:
Kyyhkytuuli on kookas ja lihaksikas naaras. Hänen kehoaan lämmittää puolipaksu turkki, sekä kuuklaanilaisuutta muodostaa tummat kuviot sekä tiikeriraidat turkilla. Naaraan jalat ovat vahvat monien kuiden juoksemisesta, sekä vaalean kermaiset polkuanturat vahvistuneet samalla. Soturittarella on hieman pyöreähköt kasvot, mutta kaunis naaraan kehon rakenne. Häntä hänellä on paksuhko ja pituutta sillä normaalia enemmän.
Naaraan pohjaväri on luonnonvalkea, enemmän ehkä kallistuva puhtaan valkeaan. Hänen valkeaa turkkiaan koristaa erilaiset ruskeat merkit ja laikut turkillaan. Kasvojen osalta hänen päänsä ympärillä on ruskea, musta tiikeriraitainen, ”kypärä”. Ruskea turkki ylettyy hänen niskastaan otsalle, korville sekä silmien ympärille, poskia myöten kohti kaulaa. Hänen nenänvartensa sekä poskien alemmat pinnat ovat valkeaa turkkia. Musta tiikeriraita koristaa vaaleahkon ruskeaa turkkia. Naaraan silmät ovat oranssin ruskeat. Tummaa oranssia koristaa ruskeat läikät, luoden naaraan silmille lämpimän sävyn. Tuon kirsu on sävytykseltään kerman pinkki.
Ruskeat laikut Kyyhkytuulen turkissa näkyvät selässä, jaloissa sekä hännässä. Hänen etutassunsa ovat sievät ja osittain valkeat. Oikea etutassu ei omista kuin pienen merkin etutassun vatsan puolella, ruskean hieman musta raitaisen. Vasemmalla puolella on kuitenkin pidempi ruskean musta merkki, noin jalan puolivälistä melkein tassuun asti. Se näkyy jalan sivusta selvästi. Pään ruskea sävytys loppuu melkein heti niskaan, mutta naaraalla on ruskeita laikkujaan selässään sekä kyljissään. Muutama isompi, muutama pienempi lapojen yllä, ihan selän päällä, sekä kummallakin puolella kyljessä, toinen hieman edempänä, toinen taaempana. Hänen takajaloissaan on samoja ruskean mustia laikkuja. Oikeassa takajalassa on laikku lähellä tassua, suurehkon kokoinen ja samassa jalassa on arpi reiden lähellä. Oppilasajoillaan hän jäi puunoksaan kiinni ja sai siitä ikuisen revenneen arven reiteensä.
Kyyhkytuulen häntä on paksuhko ja pidempi kuin yleensä. Se on valkea pohjaväriltään kuten muukin turkki, ja omistaa myös ruskean mustan laikun. Noin hännän puolivälissä on laikku, joka nousee hännän alapuolelta sivulle, melkein päälle, tehden hännästä ehkä hieman paksumman näköisen kuin oikeasti onkaan. Laikut muutenkin tuovat hieman syvyyttä sekä varjoja naaraan turkkiin. Soturittaren hännänpää on valkea, ja musta tiikerikuvio harvemmin laajenee ruskeista laikuista valkealle turkille.

Luonne:
Kyyhkytuuli on positiivinen ja optimistinen naaras. Hän hymyilee aina jokaiselle ja haluaa levittää iloa ympärilleen. Tykkää keskustella jokaisen kanssa ja haluaakin aina jututtaa kissoja ympärillään. Ei aina ehkä hakeudu seuraan, mutta kuitenkin sydämeltään toivoo olevansa kaikille avuksi ja saatavilla. Hänellä on pieni yksinolemisen pelko, joka johtaa hieman ehkä pieneen takertumiseen, mutta tuon läheisimmät ystävät sen ymmärtävät.
Jopa itseään kohtaan, naaras on hieman salaileva. Hän salailee arpiaan, haavojaan, iloaan ja suruaan. Ja suurimmassa tapauksessa, menneisyyttään. Itseltäänkin. Yleensä hymyilevä ja innokas naaras saattaa raahustaa leiriin häntä lainehtien selän päällä, mutta sydämessään pidättää surua ja pelkoa, jota äsken koki. Hän vain haluaa klaanissa olevien kissojen olevan iloisia sekä hymyileviä, jaksavia ja sekä uskollisia. Itse soturitar on hyvin uskollinen klaanilleen, eikä pelkää sitä puolustaa, vaikka inhoaakin taistelua ja riitoja koko sydämeltään. Naaras on rohkea ja henkisesti aika vahva, mutta romahduksia tulee. Hän on uskollinen koko sydämen ulkopinnalta ja rohkea aina tarvittaessa.
Hänen menneisyytensä salaa aika paljon, ja ehkä hänen puheliaisuutensa on jopa raastavaa joidenkin mielestä suuren ajan jälkeen. Iloisena ja innokkaana, aktiivisena ilopillerinä Kyyhkytuuli on joskus jopa liiankin puhelias. Innokkaana tapaamassa uusia kissoja, harvemmin osaa täysin hillitä kieltään, mutta joskus se on vain pakko tehdä ja istua ja kuunnella vieressä. Hän on myös hyvä kuuntelija. Suutahtaessaan naaras on kuitenkin hieman eriluontoinen. Hän saattaa hiljetä äkkinäisesti tai sitten rupattaa aivan jotain hiirenpapanaa suustaan purkaessaan turhautumistaan. Osaa käyttää kynsiään, mutta inhoaa tappelemista ja riitoja ylipäätään. Suutahtaa harvemmin, mutta suutahtaessaan osaa suutahtaa ja ehkä jopa pitkäksikin aikaa. Luottaa niihin muutamaan kissaan, jotka ovat aina siellä hänen kanssaan ja uskoo näidenkin luottavan itseensä yhtä lailla.

Menneisyys:
Kyyhkypentu syntyi rakastavaiselle parille yhdessä siskonsa kanssa eräänä kauniina loistavana viherlehden päivänä. Valkomyrsky ja Metsäaskel olivat hyvin ylpeitä pennuistaan, etenkin ruskeasta, mustan tiikeriraitaisesta, Omenapennusta. Kyyhkypentu oli hieman valkeampi kuin siskonsa, sekä hieman ehkä leikkimielisempi kuin hän. Isä yritti häntä aina kannustaa, mutta emo suosi Omenapentua ja piti huolen, että tuon turkki oli aina kiiltävä. Kyyhkypentu jäi hieman syrjään ja koki yksinäisyyttä.

Kuuklaanin joutuessa sotaan toisen klaanin kanssa, Metsäaskel määrättiin partioon muun klaanin kanssa. Kuningattaret totta kai jäivät hoitamaan pentuja ja muutama soturi jäi leiriin, mutta Metsäaskel oli tunnettu hyvä soturi ja totta kai joutui puolustamaan klaaniaan. Kyyhkypentu katseli isänsä perään ja jäi siskonsa kanssa leikkimään leiriin. Heistä oli määrä tulla pian oppilaita. Emo katseli iloisemmin Omenapennun perään ja Kyyhkypentu alkoi pian turhautua. Miksei emo katsonut hänen peräänsä? Miksei hän saanut yhtä täsmällistä hoitoa emoltaan?

Rajakahakka oli ohi ja Metsäaskel palasi leiriin henki juuri ja juuri pihisten rinnassaan. Kyyhkypentu hätääntyneenä ryntää parantajan pesää kohti, mutta hänet häädetään muualle. Naaras kokee vielä suurempaa yksinäisyyttä. Omenapentu piilottelee Valkomyrskyn jalkojen välissä ja Kyyhkypentu katselee parantajan pesälle. Kai isä selviytyisi.

Oli kuudennen kuun aika ja Omenatassu ja Kyyhkytassu aloittivat koulutuksensa. Kyyhkytassu oli jo käynyt tutustumassa toisiin oppilaisiin ja saanut alkua puheliaalle luonteelleen. Omenatassu oli hyvin suittu ja kauniina loisti muiden kissojen edessä oranssit silmät sädehtien, kun Kyyhkytassun piti sukia oma turkkinsa loppuun emon huolimattomuuden takia. Nyt hän pääsi kuitenkin muiden oppilaiden seuraan ja päätti ryhtyä parhaaksi soturiksi! Metsäaskel oli juuri ja juuri selvinnyt kuu sitten pidetystä kahakasta ja makaili vielä parantajan pesällä. Kyyhkytassu oli kuullut vanhempiensa riitelevän joku päivä. Hän ei tiennyt mistä oli kyse, mutta päätti painua pehkuihin, ennen kuin saisi korvapuustia ärtyneeltä emoltaan.

Harjoitukset sujuivat sisaruksilta hyvin. Kyyhkytassu oli syntynyt metsästäjäksi ja koko ajan päihitti siskonsa saaliiden kanssa. Omenatassu taas oli hieman parempi taistelija. Jokaisen harjoituksen jälkeen sanat lentelivät suusta suuhun, kun kahakkaa syntyi pikkuhiljaa joka päivä. Metsäaskel oli menehtynyt viheryskään neljännes kuu sitten ja Valkomyrsky oli kuin mitään ei olisi tapahtunut. Jokaisen harjoittelun jälkeen Omenatassu juoksi emonsa hoivaan, kun Kyyhkytassu vieno hymy huulillaan meni toisten oppilaiden seuraan, purkamaan menetystään ja turhautumistaan puhumalla ja välittämällä. Hän alkoi pikkuhiljaa painaa tapahtunutta sydämensä toiselle puolen. Toiset oppilaat olivat kuitenkin hieman vanhempia kuin hän ja välillä hän saattoi jäädäkin hieman varjoon.

Kyyhkytassu oli noin kymmenen kuuta vanha. Emo oli siirtynyt klaanivanhinten pesään loukatessaan jalkansa saalistaessaan ja toivoi, että näin olisi parasta hänelle. Kyyhkytassu katseli hänen kulkuaan suruissaan joka päivä ja harmitteli itsekseen. Siltikään emo ei välittänyt. Kyyhkytassu ja Omenatassu pistettiin yhdessä väijytystehtävään taisteluharjoituksen sijaan. Kaksikko lähti vuorille eriaikaan ja tehtävänä oli väijyä toista. Kyyhkytassu lähti matkaan ensimmäisenä ja hänen tulisi pian etsiä Omenatassu, kun aurinko osuisi viimeisen vuoren huippuun kolmesta vierekkäisestä vuoresta kauempana horisontissa.

Aika tuli, ja väijytys alkoi. Kyyhkytassu löysi helposti siskonsa ja katseli tämän kulkua lähellä rotkon reunaa. Hänen selkäpiitänsä karmi, ja pian yläpuolelta kuin tyhjästä, ilmestyi suuri kotka, joka vain kiljaisten otti Omenatassun kynsiensä väliin ja lensi pois. Kyyhkytassu huusi itkukurkussa siskonsa perään ja katseli vain, miten pieni Omenatassu yritti pöllyttää linnun höyheniä, kuitenkin turhaan. Omenatassu oli poissa. Kyyhkytassu valahti maahan istumaan korvat päänmyötäisiksi painettuna ja katseli, miten aurinko alkoi painua mailleen.

Soturit eivät olleet huomanneet tapahtumaa ja ihmettelivät, kun Kyyhkytassu palasi leiriin yksin. Hän kertoi sattuneesta sotureille pää painuksissa ja sai emonsakin huomion, ensimmäiseen kertaan kunnolla sitten syntymänsä. ”Miten sinä saatoit?! Annoit siskosi vain pois, etkä tehnyt asialle mitään! Olet aina ollut turha ketunläjä, tiedätkös! Sinut sen kotkan olisi pitänyt viedä!” emo huusi hänelle sihisten ja Kyyhkytassu paineli metsään kyynelet virraten alas poskia pitkin. Hän oli turha, yksin ja ihan hyödytönkin. Hän ei osannut taistella kunnolla, ei hänellä ollut samanlaisia teräviä kynsiä tai kaunista ulkonäköä kuin siskollaan. Emokin vihasi häntä, varmaan teki isäkin…

Naaras juoksi päin puita ja pensaita, yksi kynsikin irtosi ja raa’at oksat repivät hänen turkkiaan. Hän kiipesi puuhun tietämättään edes, että miten korkealle oli kiivennyt. Hänen jalkojaan särki ja silmiin sattui, sydäntä repi palasiksi eri viha ja suru ja hyödyttömyys. Naaras lysähti oksalle maaten ja itki koko yön Tähtiklaanin katsellessa hänen selkäänsä. Aamulla hänen yrittäessään nousta ja lähteä takaisin kohti leiriä, naaras tajusi miten korkealla oli. Hän ei yhtäkkiä saanut henkeä, sekä kynnet tarrautuivat kiinni puunoksaan. Oksa ja koko puu heilui myrskyisän sään takia ja pian kuului kammottavin ääni maailmassa. *raks* ja naaras oli putoamassa kohti maata, repien muita oksia mukanaan alas pudotessaan. Hänen oikea jalkansa osui hyvin terävään katkenneeseen oksan jämään ja repi auki suurehkon haavan tuon reiteen. Hänen turkkinsa oli sekaisin ja oppilas mätkähti maahan kiljahtaen. Hänen hännänpäälleen oli pudonnut hieman suurempi oksa matkan varrelta. Pudotus, hapenpuute sekä säikähdys saivat naaraan menettämään tajuntansa.

Kyyhkytassu heräsi myöhemmin parantajan pesästä, jalassaan side sekä hämähäkinseittiä että voiteita ympäri kehoaan. Hänen päätään särki yrittäessään nostaa sitä ja hänelle huudettiin heti pysymään paikoillaan. Kurkkua kuivasi ja vatsa kurni hillittömästi. Jalkaan, että häntään, sattui aivan suunnattomasti. Pesässä oli hiljaista, sekä pimeää. ”Kyyhkytassu, sinut löydettiin kaksi päivää sitten puun alta”, parantaja tuli ja naukui nuoremmalle kissalle hiljaa katsellen tätä myötätuntoisin silmin. ”Emosikin… Hän menehtyi… Hän oli kovin huolissaan sinusta ja katui jokaista asiaa minkä oli sanonut ennen sinun lähtöäsi. Hän oli käynyt syömässä pesästäni kuolonmarjoja ja menehtyi kaksi yötä sitten…” parantajan sanat kaikuivat toisen korvissa ja kyynelet virtasivat pitkin hänen poskiaan alas. Hän oli vanha, mutta olisi hän voinut vielä elää kymmeniä kuita! Kyyhkytassu piiloutui tassujensa alle ja itki surunsa ja kipunsa pois.

”Kyyhkytuuli! Kyyhkytuuli!” koko klaani hurrasi hänen nimeään! Kyyhkytuuli oli saanut muutaman kuun kierron jälkeen soturinimensä. Vihdoinkin! Hän oli tehnyt parhaansa oppiakseen parhaaksi metsästäjäksi, sekä tehnyt kovasti töitä klaanin eteen. Menneisyys oli painanut häntä alaspäin, mutta hän oli painanut sen piiloon ja alkanut auttaa muita. Puhumaan ja olemaan optimistinen. Naaras oli tunnettu leirissä ja hänen äänensä sattui aina kuulla jostain hihkaisevan jotain. Hän oli ilopilleri, jos jokin. Ja hän oli nyt soturikin! Hän tekisi parhaansa, vinon hännänpäänsä, sekä rikkinäisen menneisyytensä kanssa. Hän kasvaisi vahvaksi ja auttaisi muita parantamaan elämäänsä edes ollen kuulevana korvana.

Taidot:
Taisteleminen: 2/5
Metsästys: 4/5
Uinti: 0/5
Kiipeäminen: 4/5
Kestävyys: 3/5
Ketteryys: 4/5
Voimakkuus: 2/5
Nopeus: 3/5
Kivunsietokyky: 2/5

Muuta:
• Seurallinen ja iloinen muiden lähettyvillä. Tykkää kuunnella muita, kunhan vain ei tarvitse olla yksin.
• Rakastaa metsästystä. Haluaa tulla paremmaksi.
• Pitää tuulesta sekä auringosta.
• Innoissaan tapaamassa uusia kissoja.
• Salailee asioita, jopa itseltään sekä hyvin epävarma itseään kohtaan.
• Ei pidä vedestä.
• Inhoaa taisteluja, ei pitänyt taisteluharjoituksista oppilaana.
• Luottaa täysin harvaan kissaan klaanissaan, uskollinen, muttei aina kaikille näytä piirteitään mitä vain luotettavimmille kissoille.
Kyyhkytuuli salasi itseltään isänsä, että siskonsa kuoleman. Hän kokee syyllisyyttä siskonsa kuolemasta, mutta emon kuolema häntä ei koskettanut kuin puoli kuuta. Hän olisi ehkä voinut auttaa isäänsä, mutta isä hänestä huolehti enemmän kuin emo, joten naaras suri tuon perään enemmän. Kokee syyllisyyttä siitäkin, etenkin siskonsa kuolemasta. Jos joku asiasta mainitsee, naaraan optimistinen luonteensa katoaa kuin tuhka tuuleen. Asia on hänelle hyvin arka, muttei hän sitä muista optimisten luonteensa sekä innokkaan puheliaisuutensa takia.

Suku:
Emo: Valkomyrsky †
Isä: Metsäaskel †
Sisko: Omenatassu †
Suhteet: Uskollinen klaanilleen. Luottaa päällikköönsä ja kissoihinsa ympärillään. Ei kuitenkaan luota kuin vain muutamaan hyvin läheiseen kissaan ympärillään täysin. (Kissat saa nimetä, kunjos ne tehdään.)
Pelaaja: heli-fairy

Vastaus:

Tämäkin lomake vaikuttaa aivan mainiolta, mutta jälleen voit korjata muutaman asian!

1) Kuten aiempaankin viestiin laitoin, menneisyydessä ja suvussa on turha mainita sukulaisten nimiä.

2) Muuta-kohta on tarkoitettu lähinnä nippelitiedolle, joka ei muualle sovi. Kohdat kuten "Seurallinen ja iloinen muiden lähettyvillä. Tykkää kuunnella muita, kunhan vain ei tarvitse olla yksin." ja viimeinen pidempi tieto olisi hyvin rinnastettavissa joko luonteeseen tai viimeisimmän kohdalla menneisyyteen.

3) Ulkonäössä on mainittu kahdesti "Kyyhkytuulen häntä on paksuhko ja pidempi kuin yleensä" hieman eri sanoin ensimmäisessä ja viimeisesä kappaleessa.

Voit laittaa korjatut kohdat tuonne Tietojen muokkaus -osioon ja lisäilen sitten tämänkin hahmon! c:

- Zaaga

Nimi: heli-fairy

18.01.2018 20:29
Nimi: Eedenpentu -> Eedentassu -> Eedenhalla
Ikä: 7 kuuta
Sukupuoli: Naaras
Klaani: Kuuklaani
Arvo: Oppilas

Ulkonäkö:
Eedenhalla omaa solakan kehon, puolipitkän ja hieman karhean turkin. Hänen pohjavärinsä on hieman sinertävän harmaa, ja naaras omaa mustaa tiikerikuviota ympäri turkkiaan. Sinertävän harmaan turkin kuitenkin suurimmalta osin peittää vaalehtavan ruskea, ehkä hieman beigen suuntaan kaartuva ruskea sävy. Hänen kehonrakenteensa on sievä, mutta joitain lihaksia ainakin naaraan kasvaessa tällä tulee näkymään paremmin. Tuon häntä on hieman paksumpi, muttei erikoisen pitkä. Kasvot ovat sievät sekä tassut vahvat.
Naaraan silmät ovat tummahkon siniset, lähemmäs merensinistä, jos voidaan sanoa. Ne hohkavat uteliaisuutta, sekä innostusta, myös pelkoa, aina tilanteen tullen. Naaras viestii paljon silmillään ja on huomannut sen olevan myös haitaksi. Tuolla on sievä mustat rajaukset silmiensä ympärillä, luoden naaraalle omaa persoonallisuutta. Hänellä on valkeat keskipitkät viikset sekä sievä pinkki nenänpää, kuten vahvat polkuanturatkin. Tuon leuka ja nenänseutu omaa emon valkeaa turkkia, mutta vain tuon leuka on valkea tuon kasvoista. Otsaa peittää tummat tiikeriraidat, jotka jatkuvat kohti selkää. Poskiltakin lähtee tummat huomattavat raidat. Naaraan korvat ovat suipot, sekä sievän kokoiset pienehkölle naaraalle.
Tuon ruumiinrakenne ei ole kovin erilainen normaalin kuuklaanilaisen rakenteeseen. Sievä, hieman lihaksikas, karkea turkkinen naaras. Hänellä on tiikeriraitoja pitkin turkkiaan, kohti häntää. Kaulan ympäri menee muutama raita kohti vatsaa, sekä jalkoja alas kuljetaan muutamalla raidalla. Tuon vasen takatassun pää on valkea kuten tuon leuan seutukin, mutta naaraassa ei ole muuta valkeaa. Hännänpää on musta ja hännässäkin huomattavissa tummaa raidoitusta. Tummat tiikeriraidat korostavat naaraan tummaa huomaamatonta luonnetta ja persoonallisuutta.
Luonne:
Eedenhalla on hiljainen, kiltti ja sinisilmäinen naaras. Hänellä on paljon luonnetta, mutta piilotettuna ei-sanottujen sanojen alle. Hän istuu yksin, katselee ja arvostelee muita näiden mennessä. Hän on itsenäinen, mutta sydämeltään kiltti ja aina rauhallinen. Hän kuuntelee tarkasti jokaisen antaman ohjeen, koska haluaa menestyä hyvänä soturina, jota vanhemmat eivät koskaan nähneet omin silmin. Eedenhalla on kiltti ja myönteinen, johtuen eniten sanojen puuttumisesta. Kylmä hän on kuitenkin enemmän pinnalta käsin. Kukaan ei koskaan kovin paljoa hänestä huolta pitänyt tai pitänyt seuraa ylipäätään pentuna. Hän tottui tekemään askareet itse ja yksin, ilman sanoja, joka loi pennulle jo itsenäistä omatoimisuutta, sekä hieman kylmyyttä. Vanhempien kuolemakin riipaisi tuon pienen pennun sydäntä ja sai toimimaan entistä rohkeammin ja vahvemmin heidän puolestaan.
Ollessaan hieman sanaton, sekä arka muiden kissojen seurassa, Eedenhallasta on kehittynyt mielikuvituksellinen naaras. Hänen päässään pyörii aina kaiken näköisiä mielikuvia ympärillään olevista kissoista tai tapahtumista, joita ei koskaan oikeastaan tapahdu. Hän hymyilee itsekseen, mutta pieni hymy saattaa kadota jonkun toisen huutaessa kovempaa jollekin muulle. Hän on hieman arka luontoinen. Ei koskaan oikeastaan hakeudu toisten seuraan sanojensa takia. Istuu yksin mietiskellen, hiljaa tarkkaillen muita. Arka ja pelokaskin välillä. Kuitenkin esittää vahvaa ja rohkeaa, varsinkin harjoittelee kovasti vanhempiensa tähden. Muiden kissojen silmissä saattaa vaikuttaa pelkurilta, mutta naaras tulee kasvamaan siitäkin yli. Heikkouksia hänellä on sosiaaliset tilanteet. Ei hän pidä ahtaista paikoista, tai liian suuresta kissajoukosta. Aina joku tulee puhumaan, saa vastaukseksi hiljaisen nyökkäyksen tai olkien kohautuksen, ja lähtee sitten pois, nähdessään naaraan todellisen luonnon. Hieman erakko luontoinen. Kuitenkin toivoo löytävänsä joskus ymmärtävän kissan rinnalleen.
Yksinäinen ja hiljainen. Kylmä, mutta sydämeltään kiltti naaras. Uskollisuutta ja pientä rohkeutta häneltä löytyy, jota kuitenkin voidaan harjoittaa. Hän on arka, sekä usein hieman pelokas, peläten kovia ääniä. Ei ole sosiaalisten tilanteiden kuningatar. Pakenee ehkä mieluummin yksinäiseen nurkkaan katsomaan ja tuomitsemaan. Itsenäinen, mutta kuuliainen kuitenkin jokaiselle käskyllä, joka hänelle saatetaan luoda.
Menneisyys:
Pieni tumma naaras syntyi ainokaiseksi, sekä ensimmäiseksi pennuksi puhtaan valkealle Lumivaahteralle, sekä tummalle tiikerikuvioiselle Varjohallalle. Kaksikko oli toivonut paljon pentuja ja ison lämpimän perheen, mutta Lumivaahteran geenien takia kaksikko sai vain yhden ainokaisen pennun, Eedenpennun. Varjohalla oli kuullut omilta vanhemmiltaan kerran tassuna sadun, jossa vanhemmat puhuivat puusta, jota joskus oli kutsuttu lumieedeniksi. Se oli tumma kuin yö taivas, mutta se oli taivaallisen upea aina lehtikadon aikaan, kun valkea paksu lumipeite peitti Kuuklaanin reviirillä olevan suuren puun. Varjohallan ollessa oppilas, kaksijalat kuitenkin hakivat puun pois, jättäen sen juurien paikalle suuren kuopan. Lopulta paikalle kasvatetaan mänty.
Varjohalla oli kuitenkin ehdottanut kumppanilleen nimeä Eeden-, koska hän muisti hyvänä muistona tumman eedenpuun, ja Lumivaahteran lumenvalkea turkki vain korosti muistoa ja sai kollin hymyilemään vielä enemmän. Eedenpentu ei ollut eriskummallisen vaalea, tai musta, mutta Varjohalla halusi antaa pennulle muiston arvoisen nimen. Lumivaahtera hyväksyi kumppaninsa ehdotuksen, ja kaksikko alkoi kasvattamaan pientä ainokaistaan pentua, Eedenpentua.
Eedenpennun ollessa noin neljän kuun vanha hän alkoi todella vasta nähdä, mitä mieltä vanhemmat hänestä olivat. Varjohalla yritti olla siellä aina paikalla pikkuisen kanssa, leikkiä tuon kanssa ja naurattaa häntä. Lumivaahteran kunto kuitenkin romahti pikkuhiljaa ja lopulta naarasta hädin tuskin näki pentutarhalla. Eedenpentua epäilytti emon käytös. Kylmä sekä huolimaton, ei edes reagoinut Varjohallan rakastavaisiin tervehdyksiin samalla tavalla. Eedenpentu jäi varjoon ja koki samalla hieman kylmän yksinäisen pentuuden. Ei pesässä ollut montaakaan pentuetta tai pentuja leikkimässä hänen kanssaan, joten naaraan sanojen muodostaminen jäi hieman lyhyeksi. Hän ei ole eläissään sanonut muutamaa ynähdystä tai naurahdusta enempää sanoja. Eikä varmaan koskaan tule sanomaan. Hän saattaa olla tylsää seuraa, mutta tunteita hänellä riittää, sekä kylmää menneisyyttä.
Eedenpennun ollessa lähes viiden kuun ikäinen, Varjohalla ryntäsi leiriin kyynelet virraten alas poskia ja turkki aivan sekaisin. ”Lumivaahtera on kuollut! Hän liukastui alas kalliolta!” isä huusi juostessaan leiriin ja vajosi suruihinsa leirin keskelle. Eedenpentu ei ensin ymmärtänyt ja jäi istumaan pentutarhan edustalle katsomaan isäänsä, mutta seuraavan päivänä hän makasi yksin pentutarhan nurkassa itkien emoaan. Kukaan ei koskaan kertonut, että Lumivaahtera oli tehnyt itsemurhan. Hän ei kestänyt sitä ainoaa pentua, joka ei edes sanaakaan puhunut tai sitä syyllisyyttä, kun ei saanut edes kunnon perhettä. Lumivaahtera heittäytyi alas vuorenpiennarta Varjohallan silmien edessä.
Isä vajosi niin pahaan suruun ja masennukseen, että joutui siirtymään klaanivanhimpien pesään. Eedenpentu oli lähes kuusi kuuta vanha. Hän oli telminyt yksikseen harjoittaakseen taitojaan oppilasikäänsä varten ja katseli välillä pentutarhan nurkilta, kun isä kuljeskeli kivisessä leirissä häntä raahaten maata pitkin. Tuon turkki oli aivan sekaisin, ja muutaman päivän jälkeen, alkoi jo haista sairaalle. Eedenpentua pelotti. Emo oli kuollut, isä oli kylmä ja sairas. Hän olisi pian yksin.
Eedentassu sai oppilas nimensä ja katseli hymyillen kohti isäänsä, joka vilautti vain pienen hymyn pentuaan kohti katsellen klaanivanhinten pesältä. Se ei kuitenkaan helpottanut pennun oloa. Isä pian vajosi suuren yskänpuuskan alle ja joutui taistelemaan hengestään vain muutaman päivän, kunnes Tähtiklaani otti hänet tassuihinsa, ja jätti Eedentassun aivan yksin. Nyt pieni tiikeriraitainen naaras seisoi aivan yksin oppilaiden pesän edustalla ja odotteli, kunnes hänelle annettiin tehtävää. Hän suri joka päivä, mutta vähemmän ja vähemmän joka kuunkierrolla. Hän oli yksin, hiljainen ja tyytyi vain katselemaan muiden menoa tai juoksentelemaan itse pitkin vuoristoteitä. Joskus hän on näkevinään Lumivaahteran valkean turkin jossain rotkoissa, mutta hän tietää näkevänsä vain näkyjä. Emo kuoli kuita sitten. Hän oli nyt oikeasti yksin.

Taidot:
Taisteleminen: -/5
Metsästys: -/5
Uinti: -/5
Kiipeäminen: -/5
Kestävyys: -/5
Ketteryys: -/5
Voimakkuus: -/5
Nopeus: -/5
Kivunsietokyky: -/5
Muuta:
• Naaras pitää muiden hiljaisesta tarkkailusta.
• Tykkää sateesta ja tuulesta.
• Rakastaa vuorilla ja tasangoilla vapaasti juoksemista.
• Pitää auringonlaskuista.
• Tykkää tasapainoilla hieman vaarallisillakin paikoilla, joita ei aina hyväksytä kenenkään leikkipaikaksi.
• Ahdistuu ahtaista paikoista, sopeutunut kuitenkin klaanin leiriin.
• Pelkää perhosia.
• Ei kovin paljoa pidä pennuista oman menneisyytensä takia. Muttei tämä tule aina olemaan totta.
• Ei pidä sosiaalisista tilanteista.
• Sisimmässään pelkää rotkoja ja liukkaita kiviä, mutta adrenaliinin virratessa tuon korvissa, ei häntä pelota mitään.
Pieni Eedenpentu ei kokenut samaa pentukatrasta lapsuuttaan ja leikki yleensä vain isänsä kanssa naureskellen. Ei hän kovin usein edes suutansa avannut, tai ole vielä avannutkaan. Joskus sattuu naurahtamaan, muttei hän koskaan ole oppinut muodostamaan sanoja. Emon kylmyys ei rohkaissut häntä puhumaan suurempia, eikä hänen koskaan tarvinnut kysyä mitään ja kuuliaisuuttaan vain pentu nyökytteli päätään. Sanojen hakeminen on vaikeaa, eikä saa pieni pentu ynähdystä suurempaa elettä puheeksi muutettua.
Suku:
Emo: Lumivaahtera †
Isä: Varjohalla †
Eeden ei omista sisaruksia. Syntyi ainoaksi pennuksi. Hänellä on mahdollisia serkkuja.
Suhteet: -
Pelaaja: heli-fairy

Roolipelinäyte:
Tummat tiikeriraidat vain vilahtivat vuoristoisen seinämän ohitse, kun siro naaras juoksi pitkin ohutta ja kapeaa polkua ylämäkeen. Klaanin leiri oli jäänyt taakse ja naaras pinkoi melkein täyttä vauhtia ylös vuoren rinnettä, saavuttaakseen huipun tarpeeksi ajoissa. Aurinko oli jo laskemassa, ja melkein kokonainen täysi kuu nousisi pian valaisemaan taivaan. Vieno hymy sinertäväsilmäisen naaraan silmillä saivat tuon näyttämään melkein normaalilta kissalta. Normaalilta kissalta, millaiseksi muut sen sitten ajattelivatkaan. Puheliaaksi aktiiviseksi, vahvaksi ja rohkeaksi, klaanilleen uskolliseksi kissaksi.
Tumma naaras loikki yli kivien ja tassutteli varpaillaan ohuiden reunamien ohitse. Hän rakasti juoksemista. Varsinkin juoksemista hieman vaarallisilla vuoren rinteillä. Se sai joskus hänet naurahtamaankin. Adrenaliinin kuohu korvissa oli vain sanoin kuvaamaton tunne! Ainakin Eedenhallalle. Tassujen hakatessa kovaa vuoristomaata, vuoren rinteen toiselta puolen lennähti lentoon muutama lintu. Hän ei ollut syönyt koko päivänä, mutta laskeutuisi saalistamaan jotain klaanivanhimmille ennen kuin pääsisi itse syömään. Kerran korkealle juokseminen oli nälässä elämisen arvoista, edes yhden illan.
Auringon viimeiset säteet pian laskeutuivat alas horisonttiin, ja soturitar pian loikkasi viimeisen loikkansa vuoren sileälle rinteelle. Hän oli juossut tänne aina, kun oli vain mahdollisuutta ja aikaa. Vuoren rinteessä oli pieni ohut sileä tasanne, josta näki koko Kuuklaanin reviirin, melkein koko metsän! Aurinko laski rauhallisesti vuoren rinteitten taa ja sinisilmäinen naaras haukkoi henkeä katsellen laskua silmät säihkyen. Tämä oli paras tunne ikinä. Auringon laskun katsominen vuorelta, pieni tuuli turkissa sekä viileä lehtisateen ilma. Se oli soturin elämää. Villiä ja vapaata.

Vastaus:

Lomake näyttää muuten hyvältä, mutta pari asiaa toivoisin muutettavan.

1) Luonnetta on kerrottu tekstin loppuosassa enemmän adjektiiviluottelona kuin lauseina. Jos siis voisit muuttaa luonteen toista kappaletta hieman kertovammaksi, esim. "Yksinäinen ja hiljainen. Kylmä, mutta sydämeltään kiltti naaras." ---> "Eedenhalla on yksinäinen ja hiljainen. Lisäksi hän on kylmä, mutta kuitenkin pohjimmiltaan kiltti naaras."

2) Menneisyydessä ja suvussa ei mainita muiden hahmojen nimiä, elleivät ne ole pelissä olevia hahmoja. Tämä ei lukenut menneisyys-kohdassa syystä tai toisesta, mutta suku-kohdassa kyllä. Muokkaa siis menneisyyttä ja sukua niin, että sukulaisiin viitataan vain sanoilla "emo", "isä" jne.

Voit laittaa korjatut kohdat Tietojen muokkaus -osioon, joka löytyy "Hahmot"-sivulta, ja lisään Eedenhallan sitten. :)

- Zaaga

Nimi: Sibe

15.10.2017 14:04
Nimi: Horsmatuuli

Ikä: 40 kuuta

Sukupuoli: naaras

Klaani: Meriklaani

Arvo: sotur i

Ulkonäkö: Horsmatuuli ei ole välttämättä kovinkaan kaunis näky, ainakaan monen mielestä. Jos Hormatuuli ja Tuomisydän ovat vierekkäin, ei heitä voisi ehkä arvata sisaruksiksi – heidän ulkonäkönsä nimittäin eroavat toisistaan yllättävän paljolti. Naaraan turkki on valkeaa, jota kirjoo epätasaiset, epäsäännölliset mustat läiskät, jotka ovat selän puolella suuremmat kuin muualla kehossa. Hänen tuuheamman puoleinen, paksu turkkinsa sojottaa usein epäsiististi sinne tänne.

Naaraan silmät ovat valloittavat, suurehkot ja mantelinmuotoiset. Väritykseltään ne ovat haalean liilat, ainakin kunnollisessa valaistuksessa. Kasvonpiirteiltään naaraan ulkomuoto ei ole niin paha kuin ensisilmäykseltä voisi odottaa. Naaraan kasvot näyttävät siroilta kuin veistoksella, eivät kovinkaan mieleenpainuvilta kuitenkaan. Hänen korvansa ovat hienostuneet, pienehköt. Viikset ovat valkeat, kuten myös polkuanturat ja kynnetkin.

Ruumiinrakenteeltaan Horsmatuuli on jäntevä, muttei kuitenkaan erottuvasti lihaksikas. Hän voi näyttää hieman huvittavalta tuuheinen turkkeineen ja voimakkaan ilmiasunsa vuoksi, sillä hän on kooltaan varsin pienehkö soturi. Naaras on notkea ja nopea liikkeissään. Hän saattaa joskus edetä liioitellun suurin askelin, kuin esittääkseen olevansa suurempi kuin oikeasti onkaan. Horsmatuulen vasen korva on kokonaan arpien kirjoma, eikä siinä kasva karvaa, mutta muita näkyviä arpia häneltä ei löydy. Naaraan ääni on karhea eikä kovinkaan korkea.

Luonne: Horsmatuuli on omalla tavallaan kuin sähikäinen. Hän jää harvoin sanattomaksi missäkään tilanteessa, sillä soturin on aina päästävä sanomaan jonkinlainen oma kommenttinsa asioihin. Hän on valmis – etenkin kaikkeen uuteen – ja hän saattaa vahingossa kehittää sanaharkkojakin vain siksi, että haluaa olla osallisena. Soturi ei kuitenkaan haasta tahallaan riitoja, vaan pikemminkin välttää ne vain jos mitenkään voi.

Naaras on sellainen kissa, jolle voi tulla kertomaan murheensa ilman huolta, että hän kertoisi ne eteenpäin. Hän kokee olevansa hyvä kuuntelija ja lohduttaja. Soturi osaa pysähtyä ja keskittyä toiseen antaen jakamattoman huomionsa. Häntä voisi siis sanoa lojaaliksi, mutta ystävien ja muiden läheisten kissojen lisäksi hän suhtautuu näin melkeinpä kaikkiin tuttavuksiinsa.

Klaani on tietysti keskeinen osa soturin elämää, kuten usko Tähtiklaaniinkin. Hänellä usko on sen verran syvällä, että kuullessaan jonkun muun epäilevän Tähtiklaania, naaras tuntee olevansa kaltevalla pinnalla. Silloin hän ei välttämättä löydäkään sanojaan. Tästä huolimatta Horsmatuulelle kuitenkin kaikki uusi on kiehtovaa ja kiinnostavaa, eikä hän heti ennen jonkin sortin tutustumista kaihdakaan esimerkiksi klaaniin pyrkiviä kissoja taikka kotikissataustaisia.

Hänet on kasvatettu rehelliseksi, joten hän karttaa erityisen tarkasti valheellisuutta. Toki hän kestää sitä jossakin määrin muilta, mutta itseltään Horsmatuuli ei sitä siedä. Pienet valkoiset valheet hän nyt saattaakin hätätilanteessa lausua, mutta jos olisi tosi kyseessä pakottautuisi naaras puhumaan totta. Tai jos totuus on epämiellyttävä, voi soturin vastaus jäädä kuulematta.
Ehkä kohtalokkain vika naaraan luonteessa on se, että monien asioiden suhteen hän on pikkutarkka – muiden mielestä joskus jopa liiallisuuksiin asti.

Menneisyys: Naaras syntyi ainokaisena omasta pentueestaan. Hänellä oli jo veli, Tuomisydän, joka oli syntynyt aiemmasta pentueesta. Horsmatuuli oli pääosin kovin tavanomainen pentu, joka haaveili soturiksi pääsemisestä. Hänen mielipuuhaansa oli kuitenkin yksin leikkiminen.

Kun naaras oli 15 kuun vanha, siirtyivät molemmat hänen vanhemmistaan klaaninvanhimpien pesään. Kuita myöhemmin molemmat menehtyivät, emo nukkui pois, isä lähti viheryskän vuoksi. Ihmeellisemmin Horsmatuuli ei muista kyseisestä aikaa, hän eli sen tavallaan kuin sumussa. Vanhemmat olivat nuorukaiselle kovin tärkeitä, joten heidän poislähtönsä jätti pysyvän jälkensä vielä kasvuiässä olevaan kissaan.

Naaras pääsi soturiksi ja on ensihetkestä lähtien nauttinut asemastaan ja velvollisuuksistaan klaanille.

Taidot:

Taisteleminen: 2/5
Metsästys: 3/5
Uinti: 3/5
Kiipeäminen: 3/5
Kestävyys: 2/5
Ketteryys: 4/5
Voimakkuus: 2/5
Nopeus: 3/5
Kivunsietokyky: 1/5
Henkinen vahvuus: 3/5

Osaa kalastaa varsin hyvin.

Muuta: On meinannut pienenä hukkua leikkiensä seurauksena, joten suhtautuu veteen vieläkin tietyllä varauksella.

Suku: Emo: Tammilampi †
Isä: Korteviiksi †
Siskot: Lehväpentu † Viherpentu †
Veli: Tuomisydän

Suhteet: Tuomisydän – naaraan elämän tärkein kissa, rakas veli. Hän kokee voivansa tukeutua parantajaan melkein missä vaan.

Pelaaja: Sibe

Roolipelinäyte: Horsmatuuli höristi korviaan ja nielaisi. Oliko leiristä lähteminen omin päin sittenkään ollut hyvä vaihtoehto? Häntä kylmäsi, vaikka aurinko pilkistikin esiin puiden latvojen välistä. Tunnelma oli jotenkin pelottava, uhkaava. Häiritsevä. Miten ihmeessä sellaista voi olla keskellä päivää, kun kaikki oli näennäisesti hyvin? Kirjava soturi vilkuili ympärilleen hailakanliiloine silmineen. Mitään epäilyttävää ei ollut näkyvissä. Hän pinkaisi kuitenkin juoksuun, takaisin kohti Meriklaanin leiriä, turvaan omille makuualusilleen. Joku voisi sanoa, että hän säikkyi turhia. Se joku ei kuitenkaan ollut paikalla kokemassa tuota hyytävää tunnetta, joka soturin ympäröi. Tuntui kun ilman lämpötilakin olisi laskenut asteen tahi parikin. Linnut eivät laulaneet, mikään eläin ei liikkunut. Ilma seisoi. Onneksi naaraan edessä kuitenkin siinsi tuttu ja turvallinen leirin sisäänkäynti. Hän jarrutti vauhtiaan, voidakseen askeltaa rauhallisesti sisälle. Leirin puolella hän pysähtyi ja haukkoi henkeään. Yksi katse kohti tulosuuntaa. Mitään ei näkynyt. Horsmatuuli pudisti päätään pohtien oliko jo tulossa hulluksi. Mikä ihme häntä vaivasi?

Vastaus:

Hyväksytty! Lisään Horsmatuulen tiedot. c:

- Zaaga

Nimi: Leaf

17.09.2017 22:35
Nimi: Vaahterahäntä

Ikä:39kuuta

Sukupuoli: Naaras

Klaani: Aurinkoklaani

Arvo: Soturi

Ulkonäkö: Vaahterahäntä on musta kissa, jolla on punertavia laikkuja. Hänen silmänsä on meripihkan väriset. Naaras on sokea. Hänellä on melko lyhyt karva, mutta pörröinen häntä. Hänen nenänsä on on musta ja kynnen ovat myös mustat. Hänen ääni on melko kärttyisän kuuloiset, koska hän on yleensä aina kärttyinen. Vaahteravarjo on melko laiha, sillä osoittaa klaanilleen uskollisuuttaan syömällä viimeisenä. Hän on myös notkea, mutta ei uskalla koskaan juosta kovaa.

Luonne: Vaahterahäntä on tosi päättäväinen ja kärttyisä. Hän tuntee itsensä petetyksi, kun kaikki kohtelevat häntä klaanivanhimpana. Naaras osoittaa uskollisuuttaan syömällä viimeisenä, jos jotain on jäljellä. Vaahterahäntä saattaa joskus hortoilla yksin metsässä ja puhua itsekseen. Vaikka naaraalla on huono näkö hänen muut aistit ovat erittäin hyvät.

Menneisyys: Vaahterapentu oli jo heti syntyessään sokea. Hän ei meinannut päästä soturioppilaaksi sokeutensa takia. Hän onnistui kumminkin puhumaan heidät ympäri. Oppilaana hänellä alkoi tulla paljon ongelmia. Hän törmäili usein saalistaessaan puuhun ja taistelu harjoituksissa hän jäi aina alakynteen. Naaras yritti oppia elämään sokeutensa kanssa. Eräänä päivänä Vaahteratassu sai kiinni jäniksen, josta hän oli erittäin ylpeä. Seuraavana päivänä hän voitti taistelussa toisen oppilaan. Siitä lähtien hän oppi elämään muiden aistien varassa ja alkoi näyttää siltä, että hänestä tulisi hyvä soturi. Naaras innostuikin kun kuuli saavansa pian soturinimensä. Vähän ennen nimensä saamista hän oli partiossa. Muiden varoituksista huolimatta naaras upposi melkein suohon. Sen jälkeen klaanin päällikkö antaessaan naaraalle soturinimeä kertoi, että hänen pitäisi mennä klaanivankimpien päsään. Tämä järkytti suuresti Vaahterahäntää. Lopulta hän onnistui puhumaan muut ympäri ja sai olla soturi.

Taidot
Taisteleminen: 2/5
Metsästys: 4/5
Uinti: 2/5
Kiipeäminen: 3/5
Kestävyys: 4/5
Ketteryys: 3/5
Voimakkuus: 1/5
Nopeus: 3/5
Kivunsietokyky: 5/5
Henkinen vahvuus: 5/5

Muuta: Vaahterahäntä on sokea. Hän haluaisi kumppanin ja pentuja.

Pelaaja: Leaf

Roolipelinäyte:
Vaahterahäntä istui kannon päällä ja mietti miltä maailma näyttäisi oikeasti. Hän halusi aina olla soturi. Miki hän ei nyt ollutkaan iloinen? Haaveet päälliköksi tulemisesta haihtui ilmaan, kun hän tiesi ettei sokealle mielellään anneta oppilasta. Miksi juuri hän?
Vaahterahäntä hyppäsi alas kannolta ja nuuhkaisi ilmaa. Hän ei ollut lähtenyt kauas leiristä, jotta löytäisi helposti takaisin. Naaras lähti seuraamaan hajua. Pian hän olisi leirissä. Hetken hajua seurattuaan hän huomasi ettei ollutkaan vielä leirissä. Kärsimättömänä hän alkoi kävellä vauhdikkaammin eteenpäin. Missä se leiri nyt oli. Hän kuuli lehtien rapisevan hänen allaan. Häntä ei pysäyttäisi mikään. Naaras ei tiennyt edessä olevasta esteestä ja kompastui siihen niin, että kaatui. Nopeasti hän nousi ylös ja haisteli uudestaan. Vaahterahäntä tajusi että oli seurannut partion hajuja ei leirin hajua!


Vastaus:

Anteeksi myöhäinen vastaus! Vaahterahäntää ei kuitenkaan vielä voi hyväksyä, sillä ulkonäkö ja etenkin luonne kaipaavat lisää täytettä. Jossain kohtaa on myös kirjoitusvirheitä esim. "Hänen ääni on melko kärttyisän kuuloiset" --> "Hänen äänensä on melko kärttyisän kuuloinen" ja tökköjä lauseita tai toistoa esim. "Naaras osoittaa uskollisuuttaan syömällä viimeisenä" mainittu sekä ulkonäössä että luonteessa. Lisäksi viimeisenä syöminen voisi aiheuttaa laihuutta lehtikadon aikaan, mutta viherlehden runsaat riistat ruokkivat yleensä hyvin koko klaanin.

Korjaa ja täytä lomaketta hieman ja lähetä se sitten uudelleen tänne. :)

- Zaaga

Nimi: Feli

30.08.2017 02:19
Nimi: Korpihaukka
Ikä: 43 kuuta
Sukupuoli: kolli
Klaani: Suoklaani
Arvo: varapäällikkö
Ulkonäkö: Korpihaukka on ruskeankirjava kolli. Värisävy vaihtelee harmaasta tumman- ja vaaleanruskeaan. Turkki itsessään on puolipitkää, hieman karkeahkoa ja hyvin säätä pitävää.
Korpihaukalla on kevyt, notkea keho, joka on kuin luotu juoksemaan. Pitkät jalat ja häntä tekevät nopeista väistöistä ja liikkeistä valtavan helppoja. Korpihaukalla on vahvat lihakset, mutta hänellä ei ole paljon lihasmassaa. Hänen kehonsa nojautuu enemmän hoikan solakaksi kuin vantteraksi. Hänellä on kapeat lavat ja tummanharmaat polkuanturat. Keltaiset kynnet ovat pitkät ja huolellisesti teräviksi teroitetut.

Korpihaukalla on komeat, jalot piirteet. Hänellä on pitkä kaula ja vakavat, aristokraattiset kasvot. Suunympärys on sirohko, viikset ovat valkeat, kuono on oranssipunainen ja korvat istuvat valppaina pään päällä. Terävät keltavihreät silmät ovat suuret ja opaalin muotoiset. Silmien kulmista lähtee ruskeat juovat, samoin poskipäiden alapuolelta. Otsalla on ruskeaa raidoitusta.
Korpihaukan hillitty luonne tulee ulkoisesti selvästi esille. Varapäällikön olemus on ryhdikäs ja valpas. Hän tuntuu välillä leirissä jopa jäykältä, mutta luontoon päästessään varapäällikkö rentoutuu ja muuttuu sulavaksi ja nopealiikkeiseksi. Korpihaukka saa yleensä muiden olon epämukavaksi lähellään. Erityisesti kollin läpitunkeva katse saa monet välttelemään häntä.


Luonne: Korpihaukka on epämieluisaa seuraa - monet leirissä karttavat häntä. Ensinnäkin, kolli on hyvin kylmä. Hän ei välitä mitä muut hänestä ajattelevat. Hän on tyly ja suorapuheinen, suorastaan töykeä. Monet pitävät häntä ylimielisenä, mutta enimmäkseen Korpihaukka ei yksinkertaisesti vain välitä. Varapäällikkö on hyvin huumorintajuton ja vakava, eikä häntä oikeastaan kiinnosta muiden miellyttäminen. Korpihaukka toimii järkensä mukaan – kaiken sen koppavuuden alla on hyvin älykäs mieli. Kolli on hyvin tarkka ja harva asia menee ohi hänen silmien. Ottaen huomioon hänen valtavan yleisen välinpitämättömyyden, hän on yllättävän hyvä lukemaan muita.

Korpihaukka saattaa olla luotaantyöntävä persoona, mutta kolli on itseasiassa hyvin perhekeskeinen ja jopa hyvä ystävä. Korpihaukka on raivokkaan lojaali, eikä jättäisi ikinä läheistä pulaan. Jos Korpihaukka puhuttelee kissa ystävänä tai perheenä, se henkilö on joku, jonka puolesta Korpihaukka kuolisi epäröimättä. Pyynnöstä hän myös suostuu melkein mihin tahansa ystävänsä puolesta. Korpihaukka tuntee voimakasta suojeluhalua läheisiään kohtaan, vaikka he eivät suojelusta edes tarvitsisi – tästä hyvä esimerkki on Safiiritähti (naaras ei todellakaan tarvitse suojelusta, mutta jostain syystä Korpihaukka tuntee silti velvollisuutta sisarestaan). Jos joku aiheuttaa kipua tai surua Korpihaukan rakkaalle, hän tekee kaikkensa ratkaistakseen ongelman tai tuodakseen helpotusta ystävänsä tuskaan. Hän tekee itseaasassa melkein mitä vain – ainoa suuri tuska, jonka Korpihaukka on koskaan kokenut, on ollut muiden kärsimys. Korpihaukka ei ole lämmin tai ystävällinen, mutta läheisensä rinnalla hän seisoo kaiken tuskan ja vaikeuden läpi. Häneen voi myös luottaa – Korpihaukka ei ikinä petä lupauksiaan.

Korpihaukka on hyvin uskollinen klaanilleen ja tietysti sisarelleen Safiiritähdelle. Kolli oikeastaan toteuttaa melkein käskyn kun käskyn. Jos Safiiritähti käskee tappaa, Korpihaukka tappaa. Kolli on julma, kylmä ja tunteeton. Ainoastaan ne, jotka merkitsevät hänelle jotain, ovat ne, joita hän ei suostu vahingoittamaan. Muuten Korpihaukka tekee mitä vain pyydetään. Väkivallalla mässäilystä suoklaanilainen ei tosin nauti – hän haluaa, että kaikki on nopeaa, siistiä ja tehokasta. Sellainen Korpihaukka oikeastaan on itsekin – nopea, siisti ja tehokas.

Menneisyys: Korpihaukka syntyi sisarensa Safiiritähden kanssa Suoklaaniin. Alusta pitäen hänen sisartaan Safiiritähteä, silloista Safiiripentua, alettiin oudoksua. Naaras ei ollut vain valtavan suuri, vaan hänet todettiin myös puolikuuroksi. Siinä samassa, kaikki huomio käännettiin Korpihaukkaan – poikaan, joka muistutti enemmän linnunpoikaa kuin kissanpentua. Luiseva linnunpoika oli kuitenkin parempi kuin puolikuuro. Niinpä Susililja, heidän emonsa, hoiti tarmokkaasti poikaansa, jättäen Safiiritähden kasvamaan veljensä pieneen varjoon.

Pentuna Korpihaukka tutustui Gasellipentuun, nykyiseen Gasellihäntään. Naaraan oma emo oli hyvin kylmä, joten naaras haki läheisyyttä muualla ja sitä kautta Gasellihäntä päätyikin heidän perheeseen. Susililja otti mielellään hoiteisiinsa uuden tyttären, kun oli omaansa niin karvaan pettynyt. Korpihaukkakin tuli heti hyvin Gasellihännän kanssa toiseen. Naaras oli rauhallinen ja hyväsydäminen ja luonteeltaan monessa asiassa täysi Korpihaukan vastakohta, mutta siksi kolli ehkä nimenomaan alkoikin pitää naarasta – hän kunnioitti naarasta ominaisuuksista, joita hänellä ei ollut ollenkaan. Gasellihännän ja Gasellihännän emon Yötappuran suhde oli hyvin myrskyinen ja Korpihaukka huomasi lohduttavansa nykyistä parantajaa rankkojen aikojen lävitse. Korpihaukka toivoi, että olisi voinut auttaa enemmän, mutta pentuna hän oli täysin neuvoton. Erään erityisen kiivaan riidan jälkeen Yötappura lähti ja vaikka se oli rankkaa Gasellihännälle, hän pääsi vapaaksi emostaan. Vaikka naaraan suhde emoon purkautui ja hän sai vihdoin rankat ajat taakseen, Korpihaukan ja Gasellihännän ystävyys jäi pysymään.

Kuten pentunakin, Korpihaukka nautti oppilasaikoinaan ylenpalttisesta huomiosta. Hänet nähtiin nousevana tähtenä, sillä kolli osoitti lahjakkuutta niin taistelemisessa kuin metsästyksessä. Hän oli myös älyllisesti lahjakas ja nopea oppimaan. Ongelma oli vaan, että Korpihaukka ei ole koskaan ollut kissa, joka hakee tai nauttii huomiosta. Korpihaukalle se oli pitkälti yhdentekevää. Siksi häntä ehkä ihailtiinkin enemmän – kollin välinpitämättömyys nähtiin jotenkin vaatimattomana ja ”hyvänä”, vaikka oikeastaan välinpitämättömyys oli juuri sitä mitä se oli - välinpitämättömyyttä.
Oppilaakseen tullessaan Korpihaukka oli jo täysin tietoinen sisarusten (Safiiritähden ja Korpihaukan) epätasaisesta kohtelusta – ja silloin hän myös alkoi tehdä asialle jotain. Kolli asettui – kenties jopa emonsa yllätykseksi – Safiiritähden puolelle. Korpihaukka tosin ei ole koskaan ollut äänekäs tai dramaattinen – sisaren puolen ottaminen näkyi hänen käytöksessä. Korpihaukka puolusti sisartaan pesätovereiden nälvimiseltä, puolusti häntä emolleen, puolusti siskoa hänen epäilijöilleen ja kiisteli Susililjan kanssaan epätasaisesti jakautuvasta emonrakkaudesta. Tästä kaikesta Safiiritähti tuskin oli silloin tai on nykyäänkään tietoinen – yleensä pahan puhuminen tapahtui, kun puolikuuro naaras ei ollut paikalla. Korpihaukka inhosi sisareensa kohdistuvaa vihaa. Korpihaukka tiesi, että Safiiritähteä ei arvostettu puoliakaan niin paljon kun häntä. Naaras oli aivan yhtä hyvä – jopa parempi – mutta kissojen silmiin juuttuivat niin kovasti naaraan haitat ja sukupuoli, että hänen valtava lahjakkuus jätettiin kokonaan huomiotta. Kolli näki mihin naaras kykeni ja kuita myöhemmin Safiiritähden tullessa varapäälliköksi, oli kaiketi ainoita kissoja, joka ei ollut yllättyneet valinnasta. Hän oli aina tiennyt mihin Safiiritähti pystyi.

Taidot:
taisteleminen 4/5
metsästys 4/5
uinti 1/5
kiipeäminen 3/5
kestävyys 2/5
ketteryys 5/5
voimakkuus 1/5
nopeus 4/5
kivunsietokyky 2/5
henkinen vahvuus 3/5

Korpihaukalla on erinomainen näkökyky ja hän on myös taidokas jäljittäjä. Korpihaukka on kehno uimari, sillä oppilasiaikoinaan meinasi hukkua suonsilmään, eikä sen jälkeen suostunut enää menemään lähellekään vettä, edes opettelemaan uimista.

Muuta:
x Oppilaana ollessaan kolli tippui suonsilmään ja oli lähellä hukkua. Sen jälkeen hän kieltäytyi menemään lähelle vettä ja välttelee suon avoimia vesistöjä.
x Pelkää vettä ja hukkumista (sade tai turkin kastuminen tosin ei ole ongelma)
x Pitää kiipeilystä
x Tuoksuu suolta ja suopursulta
x Hyvin siisti, joten inhoaa epäjärjestystä ja sotkua
x Rakastaa liikkumista

Suku:
Isä: Ruskaviiksi †
Emo: Susililja
Sisko: Safiiritähti
Suhteet:

Safiiritähti – Korpihaukka rakastaa sisartaan. Hän luottaa ja kunnioittaa häntä enemmän kuin edes antaa ymmärtää. Tuntee kummallista suojeluhalua vieläkin Safiiritähteä kohtaa, vaikka naaras on enemmän kuin kykeneväinen huolehtimaan itsestään – itseasiassa naaras peittoaa veljensä taistelussa kuin sanaharkoissa. Silti sisko on hänelle aina, jonka perään hän katsoo ja jota hän varjelee (tykkäsi hän siitä tai ei).

Susililja – Korpihaukka on riidellyt paljon emonsa kanssa, mutta rakastaa silti tätä. Heillä on lämpimät välit

Gasellihäntä – Korpihaukan paras ystävä. Gasellihäntä on kun toinen sisko Korpihaukalle. Kolli on aina ihaillut naarasta tämän hyvyydestä ja moraalisuudesta. Korpihaukasta välillä tuntuu, että parantaja on hänen oma moraalinen kompassinsa – varapäällikkö oikean ja väärän raja on toisinaan sumea.


Pelaaja: Feli
Roolipelinäyte: -

Vastaus:

Hyväksytty!

Nimi: Cindy

27.08.2017 22:32
Nimi: Teräsielu

Ikä: 29 kuuta

Sukupuoli: Kolli

Klaani: Suoklaani

Arvo: Soturi

Ulkonäkö: Kollin turkki on lähes kokonaan harmaanruskea. Hänellä on tummanruskeat korvat, vatsanalus ja vasen etutassu. Valkeaa on kollin oikeassa etutassussa ja hänen kuonosta lähtee valkea viiva niskaan asti. Turkki on keskipitää, mutta karheaa. Hänen silmänsä ovat lehdenvihreät. Polkuanturat ja nenä ovat mustan väriset.
Teräsielu on pienikokoinen ja siro, ei kovin lihaksikas. Häntä on pitkä ja ohut. Kynnet ovat valkoiset ja terävät.
Kollin ääni on semi-korkea ja kirkas, mutta hänen äänensä voi mennä myös hyvin matalaksi halutessaan.

Luonne: Teräsielu on tottunut piiloittamaan tunteensa kasvoiltaan ja äänestään. Hän on rauhallinen, mutta silti töykeä. Yleensä hän pysyy hiljaa muiden lähettyvillä, puhuu vain jos on pakko. Mutta kolli kyllä kertoo omat mielipiteensä, tosin ei kovin kohteliaasti. Hän ei luota useaan kissaan, varsinkaan eri klaanin kissaan.

Kolli on äkkipikainen ja suuttuessaan tiuskii jatkuvasti, muttei hyökkää kuitenkaan kimppuun, vaikka kissa olisi toisesta klaanista. Kollilla on taipumus joutua joskus hankaluuksiin, kun ei kovin viisas satu olemaan.

Hän ei oikeastaan kiinnykkään kehenkään helposti, varsinkaan ihastu. Jos hän ihastuisi johonkin, tämä joku on saanut olla kyllä oikein sitkeä kun pääsi hänen kovan kuoren alle.
Teräsielu olisi mahdollisesti melkoinen pehmis. Hän saattaisi jopa joskus hymyilläkkin, ehkäpä kehrätäkkin. Kolli olisi pirteä ja leikkisä, innostuisi joka ikisestä asiasta. Hän olisi lempeä kumppaniaan kohtaan.

Hän on uskollinen klaanilleen, eikä kovin kunnianhimoinen.
Usko Tähtiklaania vastaan vaihtelee silloin tällöin, riippuen tilanteesta.

Menneisyys: Hyvin normaali pentu- ja oppilas elämä. Syntyi hiirenkorvan aikaan. Hän oli kunnon mamman poika nuorena pentuna, mutta oppilasiässä hän alkoi itsenäistyä. Kolli yleensä roikkui siskonsa perässä, koskei omistanut muita ystäviä niihin aikoihin.

Teräsielu joutui monesti rajakahakoihin oppilasiässä, kun ei tajunnut ylittäneensä rajaa. Ja tämän jälkeen sai kunnon selkäsaunan mestariltaan, jota hän ei kovin helposti unohda.

Taidot:
-Taisteleminen 3/5
-Metsästys 4/5
-Uinti 2/5
-Kiipeäminen 5/5
-Kestävyys 1/5
-Ketteryys 3/5
-Voimakkuus 3/5
-Nopeus 4/5
-Kivunsietokyky 2/5
-Henkinen vahvuus 4/5

Muuta:
-Teräsielu on biseksuaali, mutta tuntee vetoa enemmän kolleja kohtaan.

-Puhuu joskus itsekseen, yleensä silloin kun hän on ärsyyntynyt, koskei tiedä kenelle purkaa tunteensa.

-Teräsielu yleensä pitää naaraita ärsyttävinä, huomion kipeinä hiirenaivoina, ilman mitään syytä. Mutta poikkeuksia voi tulla, riippuen kenestä puhutaan.

-Pennut ovat hänen mielestään hitusen pelottavia, eikä tällekkään löydy mitään selitystä.

-Hän ei pidä tulla kosketetuksi, lähes vihaa sitä. Jos joku menisi edes vahingossa hipaisemaan häntä, Teräsielu kyllä tulee sähähtämään aika äänekkäästi. Taisteluissa tämä ei kuitenkaan paljoakaan haittaa.

Suku:
Emo
-Toivelaulu
Vaalea naaras ruskeilla merkeillä. Vihreät silmät.

Isä
-Apilakuono †
Ruskea kolli mustilla merkeillä. Ruskeat silmät.

Sisarukset
-Vasakoipi
Ruskea naaras valkoisilla ja mustilla merkeillä. Käpälät hyvin hoikat. Ruskeat silmät.

Suhteet:

Pelaaja: Cindy

Roolipelinäyte:
Teräsielu loikki kevyesti kostealla suolla, yrittäen olla kastelematta pieniä tassujaan. Kauniit tähdet tuikkivat valoisasti hänen yllään, valaistaen osan reviiristä. Soturi oli taas herännyt outoon painajaiseen ja hiirenaivoinen Vasaloikkakin oli häipynyt pesästä. Miksi hän häipyy aina juuri silloin kun häntä tarvitaan eniten? Pienikokoinen kolli mutisi mielessään turhautuneena. Ja miksi minä edes etsin häntä? En minä ennenkään ole tarvinnut hänen 'lohdutustaan', Teräsielu tuhahti itselleen ja jäi tuijottamaan lumoavaa tähtitaivasta. Kolli ravisti pientä päätään vahvasti puolelta toiselle, vihaisena itselleen. Kolli kääntyi ympäri, marssien takaisin leiriin, yrittäen unohtaa painajaisen.
Osaan minäkin olla typerä, se oli vain painajainen! Soturi ärähti ja astui leiriin, tiiraillen ympärilleen. Hän huokaisi ja raahusti väsyneenä pesään, vilkaisten viimeisen kerran tähtitaivasta. Kolli pian katosi pesään, eikä aikoisi poistua sieltä ennen auringonnousua.

Vastaus:

Teräsielu on hyväksytty! Jouduin kuitenkin poistamaan sukulaisten kuvaukset, ne kun eivät ole tarpeen, ja lisäksi yhdistämään luonteen kaksi viimeistä lausetta, ne olivat meinaan liian lyhyitä ollakseen yksinään kokonaisia kappaleita. ^^ Tervetuloa mukaan!

Nimi: Feli

27.08.2017 18:01
Nimi: Tuomisydän
Ikä: 55 kuuta
Sukupuoli: kolli
Klaani: Meriklaani
Arvo: Parantaja
Ulkonäkö:
Tuomisydän on hyvin komea. Hänen tiheä musta turkkinsa on kiiltävä ja moitteettomasti pidetty. Kollin turkki on pehmoista, vahvaa ja se taittaa joissakin valoissa aavistuksen tummansinertävään sävyyn. Mustan turkin lisäksi Tuomisydämen polkuanturat ja kuono ovat pikimustia. Tuomisydän turkki on sen verran tiheää ja paksua, että se peittää suurimman osan kollin arvista, mutta hänen oikeassa etujalassaan on näkyvillä tumma viilto aivan rintakehän alapuolelta aina nilkkaan asti.

Parantajalla kasvoista huokuu pehmeys ja voima samaan aikaan. Hänellä ei ole särmikkäät tai mitenkään rujon maskuliiniset piirteet, muttei hänen kasvojaan siroiksikaan pysty kutsua. Tuomisydämellä on vahva leuka, valkeat ohuet viikset ja valppaat, leveälle asettuvat korvat. Poskipäät ovat veistokselliset ja elegantit. Mustan turkin keskeltä ja vielä poskipäiden korostamina Tammisydämen kauniit mantelinmuotoiset silmät huomaa helposti. Niiden väri on ihastuttava sinivihreä (teal), joka on peritty suoraa Tuomisydämen isältä. Parantajan katse taittuu usein hieman huolestuneeksi tai vähän surumieliseksi, vaikka kolli ei mistään olisikaan huolissaan. Kauniit kasvonpiirteet ovat emon suvun peruja.

Tuomisydän on suurehko ja vahva. Lihakset ovat hyvässä kunnossa, mutta Tuomisydän on enemmän solakka kuin vantterarakenteinen. Parantaja ei ole mitenkään huomattavan leveälapainen. Kollin kokoa ei yleensä huomaa, sillä Tuomisydän liikkuu pehmeästi ja äänettömästi. Kollin askel on niin hiljainen ja höyhenenkevyt, että hän voi kävellä suoraa jonkun taakse ilman, että toinen kuulee hänen tuloaan ollenkaan. Tuomisydän ei ole kovin notkea eikä hänen liikkumistaan voi sulokkaaksikaan kutsua, mutta hän kantaa itseään keveästi ja pehmeästi. Tuomisydämen ääni on maltillinen ja syvä. Hän harvoin tarvitsee korottaa ääntään, koska hänen äänensä on sitä sorttia, joihin muut kiinnittävät huomiota miltei vaistomaisesti. Tuomisydämestä saa yleensä rauhallisen, mutta vahvan kuvan kun hänet näkee. Kollin ominaistuoksu on merellinen ja hieman myskinen, mutta tultuaan parantajaksi hän on tuoksunut yrteiltä.

Luonne: Tuomisydän on hyvin helposti pidettävä kissa. Hän ei yritä miellyttää ketään, eikä todistaa mitään, joten hänestä yleensä saa hyvin aidon ja rehdin vaikutelman. Parantaja ei ole kovin sosiaalinen, taikka puhelias, mutta hänen seurassaan silti on helppo olla. Tuomisydämen kanssa hiljaisuus on yhtä miellyttävää kuin keskustelu.

Kollilla on ympärillään kiireetön ja rauhoittava aura. Tuomisydän onkin hyvin tyyni ja hänellä on teräksiset hermot. Mustaturkki on hyvä kuuntelemaan, ja hän on sellainen kissa, jolta moni tulee hakemaan neuvoa ja apua. Tuomisydän herättää monissa kunnioitusta. Erityisesti Revontulitähden kuoltua, Tuomisydämen arvostus on kasvanut. Hänet tunnettaan hyvin syvästä ystävyydestään entiseen päällikköön – Tuomisydän ja Revontulitähti neuvottelivat monesti yhdessä klaanin tulevaisuudesta ja olivat erottamaton parivaljakko. Monet vanhemmat soturit ovat kokeneet Tuomisydämen vahvana johtohahmona Revontulitähden menehdyttyä.

Tuomisydän on jalomielinen ja rehellinen. Kolli noudattaa kuuliaisesti soturilakia eikä sääntöjen venyttäminen tai kiertäminen ole hänelle oikein mieleen. Mustaturkki on arvoiltaan jokseenkin konservatiivinen – esimerkiksi klaanin ulkopuolisten ottaminen klaaniin ei tule harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta kysymykseenkään. Tuomisydän vaalii perinteitä eikä ole kovin uudistusmielinen, ellei häntä vakuuta vankoilla perusteluilla. Parantaja arvostaa syvästi läheisiä kissojaan ja onkin hyvin lojaali ystävä. Tuomisydän on uskollinen niin Tähtiklaanille kuin ystävilleenkin ja kunnioittaa hyvin paljon pyhyyttä ja pyhää. Hänelle on tärkeää kunnioittaa myös muita – tästä syystä kolli varmaan tuleekin melkein kaikkien kanssa toimeen.

Tuomisydän on määrätietoinen ja päättäväinen ja hänellä on vahva tahto. Kolli on tosin valmis kuuntelemaan ja keskustelemaan, eikä ole ehdoton mielipiteissään. Tuomisydän on hyvin älykäs ja hänellä on tarkka psykologinen silmä. Sinä pitkänä aikana, minä hän on toiminut parantajana, hän on oppinut ja nähnyt yhtä sun toista, mikä on antanut hänelle paljon kokemusta.

Tuomisydäntä kuvaa parhaiten sanoilla hiljainen, rauhallinen ja vahva. Tammisydän on vähäpuheinen ja harkitsevainen, eikä tee hätiköityjä päätöksiä. Häneen on hyvin helppo luottaa. Hän tosin itse ei ole kovin avoin, vaikka yleensä siltä vaikuttaakin. Hän ei tykkää keskustella henkilökohtaisista asioistaan tai menneisyydestään, ellei tunne kissaa läheisesti. Tuomisydän on omaksunut roolin, jossa hän esiintyy vahvana hahmona klaanilleen ja kissoille, jotka häntä tarvitsevat, joten Tuomisydän ei voi olla heidän edessään heikko. Pennun ei tulisi koskaan lohduttaa itkevää emoa, eikä autettavan koskaan pitäisi lohduttaa auttajaa. Tuomisydän patoaakin monesti tunteita paljon sisälleen ja peittää ajatukset tyynen maskin taakse. Tuomisydän on henkisesti hyvin vahva ja kestävä, mutta pitääkseen järkensä, hän tarvitsee läheisen ystävän, jonka luona hän saattaa itkeä.

Menneisyys:

Tuomisydän syntyi lehtikadon aikaan. Vain muutaman viikon myöhemmin hänen syntymästä pentue sairastui nuhaan. Kaksi toista pentua menehtyi, mutta Tuomisydän, silloin Tuomipentu, selviytyi. Tuomisydämen kasvaessa hän osoitti heti kiinnostusta yrttejä ja parantamista kohtaan ja pienenä pentuna hänen mielipuuhansa oli katsella silloisen parantajan, Hallapilven, puuhailuja parantajanpesässä. Hallapilvi oli vakavakasvoinen ja kireä naaras, josta kukaan ei oikeastaan pitänyt ja joka ei oikeastaan pitänyt kenestäkään, mutta hän oli taitavimpia parantajia mitä Meriklaanissa oli nähty. Jo vanhaksi käynyt naaras ei ollut aikaisemmin halunnut parantajaoppilasta, mutta Tuomisydämen melkein kärkäs innokkuus oppimaan sai Hallapilven sydämen heltymään pikkuhiljaa. Heti kun Tuomisydän tuli kuuden kuun ikään, oli ilmiselvää, että hänestä tulisi parantajaoppilas.
Pienestä pitäen Tuomisydämestä pidetiin paljon. Hän tuli myös hyvin toimeen vanhempiensa kanssa. Hänen ollessa oppilaana hän tutustui myös Revontulitähteen ensimmäistä kertaa. Päällikkö ei ollut koskaan pitänyt Hallapilvestä, mutta Tuomisydämen kanssa kaikki sujui helposti ja nopeasti. Vanhan naaraan siirtyessä klaaninvanhimpien pesään ja Tuomisydämen saadessa parantajanimensä, Revontulitähden ja hänen ystävyys syveni nopeasti. Tuomisydämen rauhallisuus sopi täydellisesti yhteen Revontulitähden hieman räväkämpään luonteeseen. Kuita kului rauhallisina. Tai siltä ainakin aina vaikutti. Tuomisydämellä ja Revontulitähdellä oli nimittäin omat tapansa hoitaa ongelmat. Revontulitähden tahraton maine peitti alle salaisuuksia, jotka ovat paljon synkempiä kun kukaan saattoi aavistaa... Ne kuitenkin päällikkö vei hautaan, puhumatta niistä melkein kenellekään muulle kun Tuomisydämelle.
Tuomisydämen emo ja isä siirtyivät klaaninvanhimpien pesään Tuomisydämen ollessa 30 kuuta. He menehtyivät joitakin kuita myöhemmin; Tammilampi nukkui pois kun taas Korteviiksi menehtyi viheryskään.



Taidot:
Taisteleminen 2/5 (parantajat eivät saa Meriklaanissa soturikoulutusta)
Metsästys 1/5 (-//-)
Uinti 4/5
Kiipeäminen 1/5
Kestävyys 3/5
Ketteryys 2/5
Voimakkuus 4/5
Nopeus 3/5
Kivunsietokyky 3/5
Henkinen vahvuus 5/5

Tuomisydän on hiljainen kuin aave, mutta se on kollille vaan luontainen tapa kävellä. Hän ei osaa kuitenkaan kovasti hyödyntää tätä metsästyksessä tai taistelussa, koska ei ole saanut kummastakaan käytännössä melkein minkäänlaista koulutusta (?). Tuomisydän osaa kalastaa kyllä ihan kohtalaisesti.

Muuta:
- Tuomisydämellä on kova korkean- ja ahtaanpaikan kammo
- Hänellä on paljon arpia, mutta hän ei tykkää puhua niiden alkuperästä. Jos niistä kysytään, hän antaa aina eri vastauksen

Suku:
Emo: Tammilampi †
Isä: Korteviiksi †
Siskot: Lehväpentu † Viherpentu †

Suhteet:

Punatähti – Tuomisydämellä on epäilyksensä nuoren päällikön kanssa, mutta parantaja yrittää auttaa häntä johtamaan klaania viisaasti. Tuomisydän tunsi Punatähden vanhemmat ja oli hänen isänsä parhaita ystäviä

Revontulitähti † - Tuomisydämen paras ystävä siitä lähtien kun Tuomisydän tuli parantajaksi

Naakkatassu – Tuomisydän ei koskaan voi olla isä, joten hänellä on kehittynyt isällinen vaisto oppilastaan kohtaan. Hän kokee nuorukaisen melkein omaksi pennukseen ja on kiintynyt Naakkatassuun paljon.

Pelaaja: Feli
Roolipelinäyte:

(monia kuita sitten...)

Hämärä oli laskeutunut. Aurinko oli sulkenut kultaista valoa hehkuvan silmänsä, ja yö oli aluillaan. Kuu valeli maan silkkiseen hopeaan ja laski meren mustiin laineisiin välkehtivän kuunsillan. Tumma hahmo katseli maassa makaavaa kissaa, joka käänsi kasvonsa kohti taivasta. Kuunkajo paljasti synkän, kauhun vääristämän ilmeen. Mustaturkkinen kissa astui eteenpäin ja katseli seisovan ystävänsä siluettia, joka piirtyi vasten yötaivasta. Kolli näytti erilaiselta kun yleensä. Vihaiselta. Aggressiiviselta. Vaaralliselta.
’’Minä varoitin sinua... Sanoin, ettei sinun kaltaisia kuvotuksia kaivata leiriin’’, hänen äänensä oli matala ja hivenen käheä. Nälkäisten silmien katse oli iskostettu maassa makaavaan. Tuomisydämen sieraimiin leijui veren haju. Hän käänsi sinivihreät silmät maahan. Toisen turkista oli revitty tuppoja ja jo kuivahtanutta verta oli kirjavalla turkilla. Siniset silmät sinkoilivat ympäriinsä etsien pakotietä. Sellaista ei ollut. Silmät kääntyivät katsomaan puhuvaan kissaan ja niiden katse muuttui jääksi.
’’Et voi karkottaa minusta pois sitä, minkä kanssa olen syntynyt’’, kuiskasi maassa makaava ja vaikka kauhu velloikin hänen silmissään, hänen suunsa kääntyi halveeraavaan hymyyn. Hampaissa oli verta. Hän oli piesty pahasti, mutta Tuomisydän tiesi, että tämä ei vielä ollut ohi. Maassa makaava kolli yski ja verta pärskähti Tuomisydämen turkille. Parantaja kavahti kauemmaksi ja tunsi kivun säteilevän viilletyssä lavassa.
’’Voit haudata minun ruumiini, muttet totuutta’’, kirjava kolli sihahti ja yritti kammeta itsensä pystyyn. Tuomisydän tyrkkäsi hänet jyrkästi takaisin maahan. Kissan silmät kääntyivät häneen ja hän katsoi parantajaa täyden inhon vallassa.
’’En olisi halunnut tehdä tästä näin sotkuista. Annoin sinulle tilaisuuden lähteä’’, punaruskea kolli sihahti, ja astahti pois suuren kuusen langettamasta varjosta, joka aikaisemmin oli peittänyt hänen leiskuvan turkin värin.
’’Nyt joudun varmistamaan, että lähdet-’’ kolli nosti hehkuvan katseensa Tuomisydämeen, joka nyökkäsi hivenen. Kollin silmät palasivat takaisin maahan, pelkoa huokuviin sinisiin silmiin. ’’-pysyvästi.’’

Vastaus:

Hyväksytty! c:

- Zaaga

Nimi: Kat

30.07.2017 13:15
Nimi: Korppisulka
Ikä: 30 kuuta
Sukupuoli: Kolli
Klaani: Suoklaani
Arvo: Soturi

Ulkonäkö: Korppisulka on siro- ja solakkarakenteinen kolli, jolla on voimakkaat takajalat ja kiinteä vartalo. Korkeudeltaan tuo on hieman keskikokoista pienenpi, mutta hyödyntää taisteluissa ketteryyttään taitavasti voiman sijaan. Kollilla on sopusuhtaiset raajat muun kropan kanssa, ja hänen häntänsä on pitkä ja tuuhea. Muu turkki on keskipitkää, mutta sileää eikä takkuunnu herkästi. Posket ovat pyöreähköt, josta kuono korostuu hyvin, ja kasvojen yläpuolella on kolmionmalliset suuret korvat. Mantelinmuotoiset silmät ovat sopusuhtaisella etäisyydellä toisistaan, ja niiden väliin jää pieni sydämenmuotoinen nenä. Suurehkoissa tassuissa on terävät, kaarevat kynnet.

Turkin väritys on mustavalkoinen; puolet kasvoista ovat valkeat, ja väri jatkuu kaulaa pitkin rintakehään ja siitä vatsaan. Muuten turkki on läpeensä yönmusta, lukuunottamatta valkoista, oikeaa etutassua. Korppisulan silmät ovat kollin ulkonäön erikoisin kohta. Oikea silmä on metsänvihreä, kun taas vasen - valkealla turkilla oleva - silmä on vaaleansininen. Hänellä on tummanharmaat, ohuet viikset sekä maidonvalkeat kynnet ja hampaat. Tuon nenä on vaaleanpunainen.

Kollilla on hyvin lennokkaat ja sulavalinjaiset askeleet, ja tämän perusilme on hieman vakava ja huolestunut, sillä tuon kulmat ovat usein aavistuksen verran kurtussa. Silmissä on kuitenkin usein ystävällinen ja lämmin katse, ja olemus on rento. Korppisulalla on matala ääni.

Kuva (omatekemä): http://aijaa.com/f1f8jg

Luonne: Korppisulka on lyhyesti kerrottuna älykäs, hiljainen ja ystävällinen kolli. Hän ei ole maailman sosiaalisimmasta päästä, vaikka ei epäröikään jutella tuntemattomillekin kissoille. Suuremmissa porukoissa kolli on se, joka kuuntelee toisia mutta ei itse puhu paljonkaan. Korppisulka ei halua vaivata toisia omilla murheillaan, niinpä hän pitää tunteet hyvin piilossa jopa omilta klaanitovereiltaan. Sen sijaan hän on mainio kuuntelija ja pitää ystäviensä auttamisesta. Muuten hän on rauhallinen ja ystävällinen, oikeassa seurassa myös huumorintajuinen.

Korppisulka haluaa usein ratkaista riidat puhumalla mieluummin kuin kynsillä, eikä tuo kimpaannu herkästi. Hän ei kuitenkaan epäröi puolustaa ystäviään tai reviiriään tarvittaessa, eikä koskaan vastustaisi päällikkönsä käskyjä. Hän on hyvin sitoutunut soturilakiin ja Tähtiklaaniin, eikä voisi kuvitellakaan rikkovansa sääntöjä. Kunnianhimoa kyllä löytyy reippaasti, mutta uskollisuus pitää sen hyvissä rajoissa. Kolli ei pidä huomion keskipisteenä olosta ja se saa tuon tuntemaan olonsa hieman ahdistuneeksi. Hänellä on matala stressiraja.

Vaikka Korppisulka ei suutu herkästi, hän ärsyyntyy ja turhautuu nopeasti. Silloinkin hän yleensä pitää turhautuneet tiuskaisut visusti mielessään, joskin ärsyyntyminen saattaa esiintyä näsäviisasteluna tai lievänä piikittelynä. Hän on myös varsin itsenäinen, ja hänellä on asioihin omat, järkkymättömät mielipiteensä. Noita kolli ei kuitenkaan kailota toisille, eikä ole kovinkaan suorapuheinen. Se ei tarkoita suinkaan sitä, että Korppisulka valehtelisi, hän vain pysyttelee hiljaa.

Menneisyys: Korppisulka syntyi lehtikadon aikaan, jolloin klaanilla ei ollut paljoa ruokaa. Hän oli aika ruipelo pentu, eikä hänen uskottu selviytyvän - mutta niin hän vain teki. Hän kasvoi aina hieman muita jäljessä, näinpä hänestä myös tehtiin oppilas vasta seitsemän kuun iässä. Kolli kärsi oppilasaikanaan ahdistuksesta sekä paniikkikohtauksista, mutta varttuessaan ne lieventyivät - vaikka eivät kadonneetkaan kokonaan, sillä hän on edelleen herkästi ahdistuva ja stressaava. Muuten Korppisulka vietti täysin normaalin pentu- ja oppilasajan.

Taidot: Korppisulka on notkea ja ketterä kissa, joten hän on parhaimmillaan juoksemisessa ja metsästyksessä. Taistelussa hän ei ole se voimakkain kissa, mutta hän hyödyntää siinä itseään isompia kissoja vastaan nopeutta ja nokkeluutta. Hänellä on hieman alhainen kipukynnys - vaikka esittääkin tapaturmien sattuessa, että kaikki olisi hyvin - eikä kolli ole henkisesti kovin vahva. Hän on tumman turkkinsa avulla mainio piiloutuja.

Taistelu 3/5
Metsästys 4/5
Uinti 1/5
Kiipeily 2/5
Kestävyys 2/5
Ketteryys 4/5
Voimakkuus 2/5
Nopeus 5/5
Kivunsietokyky 3/5
Henkinen vahvuus 2/5

Muuta:
- Tunnari: Linkin Park - Heavy feat. Kiiara
- Korppisulalla on lievä veden pelko
- Hän pitää rauhallisista persoonista ja huumorista
- Kolli inhoaa ylienergisiä kissoja ja valehtelua
- Yö on enemmän Korppisulan mieleen kuin päivä
- Ahdistuu herkästi stressaavissa tilanteissa

Suku:
Emo: Yökukka †
Isä: Pohjantuuli †

Suhteet:

Pelaaja: Kat

Roolipelinäyte: Tummaturkkinen, sini- ja vihreäsilmäinen kolli hiipi metsäaukion poikki. Auringonsäteet tanssivat kultaisissa lehtisateen ajan puissa, ja taivas välkähteli lehtien takaa kauniissa auringonlaskun sävyissä. Paksun tammen juurilla rapisteli pieni, harmaanruskea eläin, ja kolli painautui maata vasten siristäen silmiään tarkkaavaisesti. Oranssit lehdet liikahtelivat kun hiiri rapisteli niiden alla. Kolli asteli tassu kerrallaan lähemmäs, varoen rapisuttamasta maata koristavia lehtiä. Tuo pääsi loikan päähän, ja jännitti takajalkansa ponkaistaakseen saaliinsa kimppuun. Se ei ehtisi tajuta mikä siihen iski. Mustassa välähdyksessä kolli oli hypännyt hiiren kimppuun, puraisten siltä nopeasti niskat poikki. Tyytyväinen hymy kareillen kasvoillaan tuo nosti saaliin leukoihinsa ja suuntasi varsin tyytyväisenä takaisin kotia kohti, joka häämötti kaukana metsän takana.

Vastaus:

Korppisulka on hyväksytty!

(Hahmojen nimiä ei MW:ssä taivuteta, esim. Korppituuli ei voisi olla Korpintuuli, joten pieni muutos Pohjantuulen nimeen olisi tarpeen. Onko Pohjatuuli nimi ok? Vai Pohjoistuuli? Voit vastata chatissa!)

- Zaaga

Nimi: Sibeemi

10.07.2017 13:57
Nimi: Mahlasydän
Ikä: 40 kuuta
Sukupuoli: naaras
Klaani: Aurinkoklaani
Arvo: varapäällikkö

Ulkonäkö: Mahlasydän on rakenteeltaan hoikka ja siro, mutta jäntevä, ollen koonsa puolesta aikalailla keskikokoinen muihin kissoihin verrattuna. Vartalo on kiinteä ja notkea. Keho on sopivan lihaksikas, mutta suurikokoisempaa vastustajaa vastaan hän hyödyntää nopeutta sekä ketteryyttä, sillä juurikaan erityisen suurta lihasvoimaa ei hoikasta kehosta kuitenkaan löydy. Aurinkoklaanilaisen piirteet ovat pääosin pehmeät, nuorekkaat sekä femiiniset. Naaraan keho on kaikinpuolin sopusuhtainen ja rajaat ovat normaalin pituiset suhteutettuna muuhun ruumiiseen. Takajalat ovat voimakkaat tuoden mukanaan hyvän ponkaisuvoiman. Tassut ovat pienet ja muodoltaan ovaalit. Häntä on suhteellisen pitkä. Mahlaydämen kynnet ovat pitkät ja kestävät. Ne kaartuvat hieman helpottaen puihin kiipeämistä ja kaarnaan tarttumista.

Hänen päänsä on muodoltaan pehmeän kiilamainen. Kolmiomaiset korvat ovat hieman suurehkot luoden kasvoille valpasta vaikutelmaa. Ilme on kokonaisuutena avoin ja tarkkaavainen. Kuono on linjoiltaan pehmeä. Mahlasydämen silmät ovat mantelinmuotoiset ja ystävälliset. Ne ovat väriltään vihreät. Nenä on väritykseltään tumma.
Turkki on pituudeltaan lyhyen ja keskipitkän välimaastossa kallistuen enemmän keskipitkän puoleen. Se pitenee luonnollisesti vatsassa, hännässä ja kaulassa aavistuksen. Naaras on väritykseltään pääosin oranssiraidallinen. Turkin väri tummenee aavistuksen selkää ja hännänpäätä kohti kuljettaessa. Raidat ovat pohjaväriä hieman tummemmat erottuen turkista kuitenkin oikein hyvin. Tämän lisäksi turkista löytyy vaaleampaa väritystä. Vaaleampi väri kulkee vatsassa, kaulassa ja tassuissa. Myöskin kasvojen oikealta puolelta löytyy vaaleampaa väritystä. Naaras pitää huolta turkistaan pitäen ulkomuotonsa siistinä ja huoliteltuna.

Mahlasydämen liikkeet ovat pehmeät ja rauhalliset. Askeleet ovat joustavat ja hiljaiset. Naaraan olemus on vastaanottavainen aurinkoklaanilaisen kulkiessa rauhallisin askelin. Hän kantaa kehoaan usein ryhdissä pään ollessa ylhäällä. Ilme on usein tarkkaavainen, mutta avoin. Usein oranssiraidallisen varapäällikön kasvoilla näkee pienen hymynkareen. Kasvoilla lepää usein positiivisesta mielentilasta viestivä ilme. Mahlasydän ei kuitenkaan joskus kykene piilottamaan syvimpiä tunteitaan ja silloin kasvoilla havaitsee laajan tunteiden kirjon tunteiden kallistuessa positiivisesta negatiiviseenkin.

Luonne: Mahlasydän on päällisin puolin ystävällinen ja hyvällä tavalla huomiota herättämätön. Klaaninsa kesken hän on hyväntuulinen ja kohtelias pyrkien elämään sovussa klaanitoveriensa kanssa. Aurinkoklaanilainen ei nauti huomion keskipisteenä patsastelusta, mutta inhoaa myös jäädessään ulkopuolelle jostain keskustelusta. Mahlasydän puolestaan varsin sosiaalinen ja nauttii saadessaan keskustella muiden kanssa. Varsinkin syvällisemmät keskustelunaiheet saavat naaraan tyytyväiseksi. Hän ei toki puhele jatkuvasti omiaan vaan ottaa aina seuralaisensa huomioon. Naaras onkin ekstrovertti nauttien sosiaalisista kanssakäymisistä. Turhiin höpöttelyihin hän ei aikaansa tuhlaa, mutta tutustuu mielellään klaanitovereihinsa. Kuitenkin Aurinkoklaanin varapäällikkö nauttii ja arvostaa myös hiljaisuutta ja hiljaisia hetkiä. Mahlasydän esittää asiansa usein hienovaraisesti ja kohteliaasti yrittäen voittaa toisen puolelleen puheidensa kautta. Hän arvostaa rehellisyyttä, omistautumista ja arvokkuutta. Naaras tunnustaa mielessään mikäli oikeasti ihailee tai kunnioittaa jotain kissaa. Myös vihollista kohtaan varapäällikkö saattaa tuntea kunnioitusta mikäli tämä sen mitenkään ansaitsee. Tämän kaikkien edessä positiivisen puolen alla on myös syvällisempi puoli. Mahlasydän mietiskelee usein itsekseen ajatusten kulkiessa päivän säästä vakavampiinkin aiheisiin. Mahlasydän on kuitenkin omasta mielestään järkevä ollen lunastanut kunnialla paikkansa varapäällikkönä.

Säännöt ja auktoriteetit ovat todella tärkeitä asioita Mahlasydämen arvomaailmassa. Soturilakia on noudatettava mahdollisimman hyvin, mutta naaras ei jyrkästi kielläkään mikäli joku ulkopuolinen tahtoisi Aurinkoklaaniin liittyä. Tämä saattaa aiheuttaa närää muiden klaanien kissojen silmissä, sillä kotikisuklaaniksikin kutsutun Aurinkoklaanin varapäällikkö on tukenut klaaninsa päälliköiden päätöksiä näiden ottaessa ulkopuolisia klaaniin. Silti, vaikka Mahlasydän kunnioittaakin soturilakia koko sydämestään, on joskus hetkiä jolloin oikea päätös on lain edessä väärä. Klaaninsa puolesta hän voisi rikkoa perinteitä voidakseen taata mahdollisimman hyvät elinolot. Oranssiturkkisen tapana on välillä udella asioita jotka eivät hänelle kuulu. Tämä saattaa saada varsinkin muiden klaanien kissat ärtyneiksi mikäli asia koskee jotain muuta klaania. Juoruilija Mahlasydän ei kuitenkaan ole, mutta asiat vain sattuvat kiinnostamaan usein aika paljon.

Aurinkoklaanilainen on myös pienimuotoinen työnarkomaani sekä perfektionisti. Klaani on tärkein ja naaras haluaa suoriutua tehtävistään esimerkillisesti. Laiskottelu ja selkärangattomuus saavat Mahlasydämen ärtymään ja silloin toisen kunnioitus putoaa nollille. Naaraan kärsivällisyys ei kestä ikuisesti ja hänet saakin suuttumaan kunhan vain yrittää. Hermostuessaan Mahlasydän ei säästele sanojaan ja saattaakin sanoa asioita joita tulee usein katumaan jälkeenpäin. Klaanin etu ennen omaa eikä varapäällikkö epäröisi uhrata itseään hyvän ja tärkeän asian puolesta. Mahlasydän pyrkii auttamaan klaaninsa päällikköä kaikessa ja varapäällikköaikansa alussa hän onkin joutunut paikkailemaan nykyisen päällikkönsä töppäilyjä. Ulkopuolisia kohdatessaan naaras usein yrittää selvittää toisen aikomukset ja mittailla tilannetta. Muiden klaanien kissoja kohtaan aurinkoklaanilainen suhtautuu epäilevästi, mutta kokoontumisissa hän jutustelee usein muidenkin kissojen kanssa. Mahlasydän pitää kuitenkin aina tietyn välimatkan toverisuhteissaan muiden klaanien kissoihin eikä halua antaa kenellekään varaa epäillä hänen uskollisuuttaan omaa klaaniaan kohtaan.

Mahlasydän yrittää piilottaa usein tunteensa, mutta naamio on varsin särkyvä. Mm. viha, suru, ilo ja yllättyneisyys lukeutuvat naaraan kasvoilla näkyviin ilmeisiin. Mahlasydän on hieman epävarma itsestään. Varsinkin kritiikki iskee joskus syvälle ja hän saattaakin ottaa asiat turhankin henkilökohtaisesti. Epävarmuus saattaa näkyä varsinkin läheisille, sillä Mahlasydämellä on hieman ongelmia itsetuntonsa kanssa. Kuitenkin pahan paikan tullen hän saattaa yllättää jopa itsensä ottaessaan tilanteen haltuunsa. Mahlasydän tietää kuitenkin olevansa kykeneväinen klaaninsa johtoon. Hän kokee olevansa hyvä tehtävässään ja onkin ylpeä asemastaan. Naaras ei halua tuottaa missään nimessä pettymystä ja se saakin hänet työskentelemään entistä kovemmin. Rakkaudessa aurinkoklaanilainen on varsin kokematon, mutta haaveilee silti joskus mielessään perheestä ja kumppanista. Ystävänä Mahlasydän on luotettava ja uskollinen sekä hyvä kuuntelija, kuunnellen toverinsa murheita ja ongelmia. Hän haluaa tehdä läheistensä olin hyväksi pyrkien auttamaan näitä parhaansa mukaan.

Mahlasydämen luonne saattaa muovautua ajan myötä eri suuntiin ja pelit saattavat vain vahvistaa tai poistaa joitain luonteenpiirteitä.

Menneisyys: Mahlasydän syntyi kahden eri klaanin nuoren soturin kielletyn rakkauden tuloksena. Kuuklaanin Korppiruusu rakastui aurinkoklaanilaiseen kolliin, Havuhäntään. Havuhännän annettua vastakaikua naaraan tunteille, leimahti salattu rakkaus liekkeihin kaksikon tapaillessa salaa muiden tietämättä. Tapailua jatkui useiden kuiden ajan ja lopulta Korppiruusu paljasti odottavansa pentuja. Pentujen odottaminen oli onnellinen, mutta suhteen kannalta huono asia. Kuitenkin kumpikin tiesi, ettei tapailu voisi jatkua enää paljastumisen vaaran ollessa liian suuri. Ennen pentujen syntymää sopivat vanhemmat ottavansa kukin yhden pennun mukaansa. Pennut kasvaisivat klaaneissaan toisistaan tietämättä. Lopulta Korppiruusu synnytti salassa reviirien ulkopuolella kaksi oranssiturkkista naaraspentua ja yhdessä Havuhännän kanssa he päättivät tyttäriensä nimet. Toinen nimettiin Pihkapennuksi ja toinen taas sai nimekseen Mahlapentu. Havuhäntä otti mukaansa Mahlapennun ja vei tämän Aurinkoklaaniin kasvamaan. Eräs klaanin kuningattarista otti nuoren naaraan hoiviinsa ja nuori pentu kasvoi tietämättä emoaan. Moni klaanin kissoista yrittikin pohtia kuka mahtoi olla Havuhännän kumppani ja yhtäkkiä ilmestyneen nuoren kissan emo. Asia pysyi kuitenkin salassa.

Kuita kului Mahlapennun kasvaessa oppilaaksi. Hän työskenteli parhaansa mukaan saaden tovereita muista pesätovereistaan. Oppilasajat olivatkin varsin hyvää aikaa Mahlatassun osalta. Mestarinsa opastuksella naaras suoritti koulutuksensa päästen lopulta soturiksi. Soturinimensä saanut Mahlasydän teki kaikkensa ollakseen kunniaksi klaanilleen ja tehdäkseen isänsä ylpeästi. Nuori soturi jatkoi elämäänsä Aurinkoklaanin jäsenenä, mutta pian hänen korviinsa kantautui suru-uutinen: Havuhäntä oli kuollut rajapartiossa ketun kynsissä. Hetken aikaa naaras suri isäänsä ennen kuin ryhdistäytyi.
Usvatähden menettäessä viimeisen henkensä, nousi jo vanhaksi käynyt Hanhitähti valtaan. Mahlasydämen yllätykseksi Hanhitähti valitsi hänet varapäällikökseen ja tuore varapäällikkö aloitti työskentelyn uudessa asemassaan vanhan Hanhitähden tukena. Kuitenkin jo varhain osoittautui, että Hanhitähti ei ollut edesmenneen päällikön paras valinta. Mahlasydän joutui monesti pelastamaan päällikön tämän mokaillessa arkipäiväisissäkin asioissa, samalla nolaten klaaniaan muiden silmissä. Varapäällikkö ei pitänyt asiasta, mutta pyrki olemaan mahdollisimman paljon Hanhitähden apuna. Naaraan tietämättä hänen biologinen sisarensa Pihkalintu oli noussut myös varapäälliköksi Kuuklaanissa ja kaksikko olisi tietämättään entistä lähempänä toisiaan...

Taidot: Mahlasydän on taitojensa puolesta varsin taitava kiipeilijä loistaen myös ketteryyden ja nopeuden saralla. Hän käyttääkin nopeutta taisteluissa paikaten huonompaa lihasvoimaansa. Lihasvoimassa naaras häviää kookkaammalle vastustajalle, mutta ketteryys tasoittaa tilannetta sopivasti. Muut taidot ovat sopivan hyviä, mutta uida Mahlasydän ei juurikaan osaa.

Taistelu 3/5
Metsästys 3/5
Uinti 1/5
Kiipeäminen 4/5
Kestävyys 2/5
Ketteryys 4/5
Voimakkuus 2/5
Nopeus 4/5
Kivunsietokyky 3/5
Henkinen vahvuus 3/5

Muuta:

-Mahlasydän ei ole tietoinen Kuuklaanissa asuvasta sisarestaan
-Naaras on hetero eikä koe mitään vetoa saman sukupuolen edustajia kohtaan. Naaras ihmetteleekin suuresti kuinka naaras voisi rakastua naaraaseen ja kolli kolliin
-Mahlasydän pelkää jostain syystä tulta
-Hänen lempisaaliinsa on orava

Suku:
Isä: Havuhäntä †
Emo: Korppiruusu
Sisko: Pihkalintu

Suhteet:

Pihkalintu - Mahlasydän ei tiedä toisen olevan siskonsa, mutta on nähnyt tämän muutaman kerran Kokoontumisissa. Kuitenkaan naaras ei ole juuri kiinnittänyt huomiota Kuuklaanin varapäällikköön.

Hanhitähti - Hieman höperö päällikkö jonka suhteen Mahlasydämellä on sekavat tuntemukset. Toisaalta hän pitää Hanhitähdestä, mutta ei arvosta tämän sekoiluja. Joka tapauksessa Mahlasydän haluaa auttaa päällikköään kaikin tavoin kunniouttaen vanhaa aurinkoklaanilaista.

Pelaaja: Sibeemi

Vastaus:

Hyväksytty!

- Zaaga

©2018 Masked Warriors - suntuubi.com