Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Vuodenaika: Viherlehti (loppukesä)
Aika: Iltapäivä (14.00-17.00)
Sää: Sää on aurinkoinen ja lämmin. Taivaalla ei näy pilven pilveä, ja kevyt tuulenvire käy. Täydellinen kesäpäivä!

Huom! Laita nimikenttään hahmosi nimi ja sen klaani, älä nettinimeäsi! Esim. 'Haukihammas, Meriklaani'. Jos sinulla on jotain peliin kuulumatonta asiaa, voit hoitaa sen //-merkeillä. Esim. '// Yötoiveelle seuraa?' Kaikki muu ylimääräinen höpöstely hoidetaan ihan chatin välityksellä.

Tapahtuu juuri nyt

  • Suoklaanin alueella pyörii useita kettuja. Päällikkö on kehottanut klaanilaisia olemaan varuillaan ja liikkumaan ryhmissä. Kettuhavainnoista tulee ilmoittaa Safiiritähdelle, ja klaani miettii koko ajan keinoa häätää ketut pois.
  • Kuuklaanissa ei tällä hetkellä ole parantajaa. Entinen parantaja katosi ja hänellä ei ollut oppilasta, joten klaani yrittää keksiä keinoa saada joku hoitamaan parantajan tehtäviä.

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Horsmatuuli, Meriklaani

22.02.2018 15:03
Kollin kasvoillakin karehti jokin hymyn tapainen - ja sekös lisäsi Horsmatuulen iloa. Ilmeisesti Leijonaharjallakin oli mukavaa näin saalistamassa auringon alla.
Kun naaras ehdotti soturitoverilleen juoksukilpailua Vesiputoukselle virne huulillaan, rupesi toinenkin hymyilemään. Vaikkei läiskikkään turkin omaava kissa sitä maininnutkaan, oli hän todella tyytyväinen saatuaan toisen Meriklaanin soturin hymyilemään ja olemaan noin rennosti. Ei hän toki toista kunnolla tuntenut, ainakaan vielä - vaikka klaanitovereita olivatkin jo pitkään olleet, mutta toinen oli vaikuttanut saalistusretkeä ehdotettaessa jotenkin hiljaiselta ja hermostuneelta, ehkä varautuneeltakin. Horsmatuuli kuitenkin arveli olleensa väärässä ensivaikutelmansa ja tämänhetkisen näkynsä vuoksi. Leijonaharja nimittäin tuntui olevan yhtä innoissaan kuin naaraskin. Tai sitten kolli olikin oikeasti hieman hiljaisempi tapaus, mutta soturi oli saanut houkuteltua toisen höllentämään ja laskemaan muuriaan, kurkistamaan suojakuorensa alta. Sellainenkin ajatus kävi Horsmatuulen mielessä. Toinen maukui vielä ääneen ehdotuksen olevan hyvä. Sitten kellanvaalea kolli pudottautui matalaksi pilke silmäkulmassaan. Kuulemma viimeinen Vesiputouksella olisi hiirenpapana. Horsmatuuli oli heti mukana haasteessa.
"Ja se hiirenpapana olet varmasti sinä!" naaras maukui leikkisästi, hienoisen kehräyksen saattelemana. "Paikoillanne, valmiit, hep!" soturi huudahti ottaen paremman juoksuasennon. Hän ei jäänyt odottamaan klaanitoveria, että oliko toinen valmis aloittamaan jo sillä hetkellä, vaan pinkaisi sen sijaan liikkeelle. Horsmatuuli tiesi ottaneensa käytännössä varaslähdön, muttei jäänyt hautomaan sitä liian pitkäksi aikaa. Leijonaharja varmasti saavuttaisi naaraan varaslähdöstä huolimatta.

Nimi: Pihkalintu, Kuuklaani

20.02.2018 20:35
Hän näki oppilaansa loikkivan perässään hyvinkin keskittyneenä, kuitenkin hymyn koristaessa tämän kasvoja. Pihkalintu oli huomannut, että Eedentassu oli kehittynyt hurjasti kulkemaan Kuuklaanin maastossa. Varapäällikkö muisti vieläkin, kuinka siniturkkinen naaras oli ensimmäisillä kerroillaan kompastellut ja horjahdellut kulkiessaan reviirillä. Oli hienoa nähdä, että kehitystä oli tapahtunut. Sirppilammen läheinen metsä oli parhaita saalistuspaikkoja reviirillä ja hän halusi myös Eedentassun tietävän kaikki keinot ja niksit. Myös yhteisiä taisteluharjoituksia varapäällikkö odotti. Eihän sitä tiennyt kuinka taitava Eedentassu oikein on. Jos se oranssiturkista riippuisi, hän aikoo tehdä oppilaasta monipuolisen soturin. Pihkalintu jännitti lihaksensa ja hän loikkasi suuren kivenlohkareen päälle. Sieltä näki mainiosti kauas eteenpäin. Maasto vei hieman alaviistoon ja puiden latvat tuntuivat melkein koskettavan aurinkoa. He olisivat pian perillä. Kaunis lehto avautui edessä ja tuuli heilutteli ruohonkorsia ja saniaisia. Oranssiraidallinen naaras nyökkäsi oppilaalleen, ennen kuin loikkasi alas sileäpintaiselta ja lämpöä hehkuvalta lohkareelta. Hän lähti seuraamaan hiekkaista poluntapaista kevein askelin ja hyvin mielin.
"Eedentassu, odotatko kovasti soturiksi pääsyä?" naaras kysäisi. Olisi kivaa tuntea hänet paremmin. Pihkalintu haluaisi, että oppilas tulisi ulos kuorestaan ja tietäisi, että hän voisi luottaa mestariinsa.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

20.02.2018 18:33
Horsmatuuli melkein sädehti kollin sanoista ja siitä soturille tuli aivan ihanan lämmittävä tunne rintaan. Soturitar oli ihanan positiivinen ja hän hymyili lämmittävästi. Leijonaharja väläytti takaisin hymyntapaisen, pitkähköjä viiksiään väräyttäen. Hän oli tyytyväinen tai oikeastaan helpottunut siitä, että läiskikästä naarasta ei ollut haitannut klaanitoverinsa änkyttäminen. Siitä huomasi ettei jokaista pientä asiaa tarvitse ottaa huomioon. Horsmatuuli ehdotti juoksukilpailua Vesiputoukselle. Pienenpieni virnistys kurkisteli naaraan suupielessä. Leijonaharja ei voinut muuta kuin hymyillä takaisin. Meriklaanilainen piti ehdotusta hyvänä. Saisi vähän liikettä iän kankistamiin jäseniin, vaikka eihän kolli nyt kovin vanha ollutkaan. Nuoruuden päivät vain olivat jääneet taakse ja klaaninvanhimpien pesä häämötti jossain kaukaisessa tulevaisuudessa. Ei nyt ollut aika ajatella sitä. Nyt olisi aika nauttia tästä kauniista viherlehden tuomasta päivästä.
"Juoksukilpailu on hyvä idea", kellanvaalea soturi naukaisi. Hän pudottautui matalaksi ja katsoi klaanitoveriaan vihertävillä silmillään pieni pilke silmäkulmassa. "Viimeinen siellä on hiirenpapana", Leijonaharja maukui leikillään ja hän oli valmiina kisaan.

Nimi: heli-fairy

13.02.2018 19:55
Eedentassu katseli lempein silmin Pihkalintua, kuunnellen rauhallisesti korvat höröllä mestariaan. Siniturkkinen naaras oli hyvin innoissaan tämän päivän tuomasta tehtävästä. Eniten pientä naarasta innosti saalistaminen, kuin taisteleminen. Ei taistelemisessa mitään vikaa ollut, ei hänen motoriikkansa vaan ollut vielä parhaimmillaan siihen lajiin. Ehkä vielä jonain kuuna hänestä tulisikin hyvä taistelija. Siniharmaa turkkinen oppilas loikki muutaman kiven ylemmäs kohti metsän ja vuorten rajaa ja vieno lämmin hymy huulillaan nyökäytti päätään Pihkalinnulle. Se sopisi hänelle mainiosti. Eedentassu asetti askelensa Pihkalinnun tassun jälkiin ja lähti innostuneesti juoksemaan toisen perään. Juokseminen ainakin verryttäisi hänen lihaksiaan ennen suoraan metsästykseen ryntäämistä. Into kihisi naaraan korvissa askelten rummuttaessa tuttua hieman kivistä metsävuoristo maata. Tästä päivästä tulisi vielä hyvä, ainakin, kun aurinko valaisisi heidän tietään.
Pihkalinnun askelet olivat ketteriä ja nopeita. Eedentassu oli vielä vasta oppilas, jota kohta ehkä vasta voitaisiin kutsua kunnon oppilaaksi. Hänen turkkinsa oli vielä pehmeän silkkinen kuten joillain pennuilla, eikä hän ollut saavuttanut vielä soturillista kokoaan. Jalat pitäisivät vielä kasvaa, jotta hän pysyisi mestarinsa perässä partioissa, sekä että hän jaksaisi kantaa klaanin tuottamaa vastuullisuutta selässään. Kylmänväreet kulkivat pitkin hänen auringossa sinertävänä hohtavaa turkkia. Adrenaliini alkoi virrata oppilaan korvissaan hänen juostessaan jokseenkin varapäällikön perässä. Osa hänen askelistaan olivat hieman kömpelöitä Kuuklaanin vaikeakulkuisella reviirillä, mutta hän paranisi pian. Auringon välkkeet oksien lomasta saivat naaraan huulille todellisen lämpimän hymyn ja hän iloisena jatkoi juoksuaan oranssiturkkisen naaraan perässä. Kohta hän pääsisi väläyttelemään kynsiään ja saalistamaan klaanilleen! Hänestä voitaisiin jopa pian olla ylpeä.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

11.02.2018 21:30
Suoklaanilaisen vastaus sai Punatähden siristämään silmiään. Suunnitelmia liittyen mihin? Uusiin partiojärjestelyihin, riistakannan kartoittamiseen, vai kenties jotain aivan muuta: suunnitelmia laajentaa reviiriä, ryhtyä sotaan? Mustaturkkisen vastaus jätti kaiken pelkän tulkinnan varaan, joten Punatähti päätti olla hyppäämättä arveluihin. Ehkä naaras halusi vain sekoittaa hänen päätänsä ja viedä kollin huomion toisaalle.
"Eikö ole päällikön oikeus kulkea klaaninsa reviirillä joutumatta tulemaan kyseenalaistetuksi?" punaturkki napautti takaisin pää ylväästi pystyssä. Safiiritähti oli kulkenut kelopuuta pitkin lähemmäs ja astunut niin lähelle Punatähteä, että he pystyivät nyt katsomaan toisiaan parin hännänmitan päästä. Punatähti kiristi hampaitaan osoitukselle reviirirajan lähentymisestä muttei sanonut mitään. Kylmäpäisesti kolli jatkoi naaraan tiiraamista silmästä silmään eikä antanut yhdenkään heikkouden vilahtaa kasvonsa värähdyksiltä. Safiiritähti vihjaili olevansa kiinnostunut Punatähden ajautumisesta yksinään rajalle, mutta naaras ei kysynyt kollin tarkoitusperää suoraan. Punatähti oli hiljaa ja mietti: hänellä ei ollut mitään salattavaa, eihän rajalle saapuminen ollut muuta kuin pelkkä keino ajautua rauhassa omien ajatusten maailmaan, ja kenties Safiiritähden motiivit olivat olleet yhtä viattomat. Punatähti oli aivan varma, että molemminpuolinen hiillostaminen oli lähinnä vain keino testata hermoja ja mieltä - he kumpikin halusivat tietää, millainen päällikkö toinen oli.
Safiiritähti kallisti päätään, ja Punatähti pohti hieman oudohkoa ja toistuvaa elettä, ennen kuin naaraan seuraava kysymys sai hänen lihaksensa kiristymään. Kysymys oli niin outo ja sanavalinnaltaan lähes tuttavallinen, mutta eivät he olleet toistensa ystäviä. Eivät lähelläkään. Sen alla piilevä jonkinlaisen juorun tai tiedonpalasen jano oli syvään kätketty, mutta Punatähti ei voinut uskoa siihen, että Safiiritähden motiivi oli pelkästään kysellä hänen kuulumisiaan hyvän hengen eleissä. Kolli ei kuitenkaan voinut jättää vastaamatta, joten hän pohti tarkkaan vastaustaan ennen kuin kohtasi mustaturkkisen naaraan jäänsiniset silmät hievahtamatta.
"En usko, että kukaan kissa on kykenevä valmistautumaan siihen taakkaan, minkä päällikkö kokee pystyessään kutsumaan ensimmäistä kertaa klaania omakseen", nuorukainen naukaisi yrittäen parhaansa pitää maltillisen olemuksensa kasassa. Hän silmäili toista päällikköä hetken ja astui sitten vastaavasti lähemmäs rajan tuntumaa, pysähtyen jo kaukaisten soturiesi-isien muodostaman ja vaaliman rajamerkin reunalle. Tällä kertaa Punatähti koki uudenlaista rohkeutta, ja hänen silmissään pilkehti rohkeudenpuuskan tuoma arvokkuus ja ylpeys. Kenties yhtäkkinen uskaliaisuus heijastui suoraan sanoihin, sillä seuraavaksi kolli kysyi:
"Entä sinä, Safiiritähti? Miltä tuntuu johtaa klaania, joka uskoo oman päällikkönsä sukupuolen rajoittavan tämän johtamiskykyä?"

Nimi: Horsmatuuli, Meriklaani

03.02.2018 22:09
Kollille naaraan ehdotus kävi, kuulemma jopa mainiosti. Horsmatuuli miltei sädehti hymyillessään toisen sanoille. Soturi nyökäytti päätään väläyttäen Leijonaharjan suuntaan leveän hymyn. Suunnitelma saalistukselle oltiin siis tehty, joskin sitä voisi muuttaa aivan hyvin lennostakin, jos siltä tuntuisi. Toisen myöntyminen kuitenkin tuntui mukavalta.
Soturitoverin vastaus oli hieman änkyttävän suuntainen, tai pikemminkin töksähtelevä. Kellanvaalea kolli oli sanonut, että kuulosti kyllä mukavalta viettää Vesiputouksella pidempikin hetki kauniista maisemista nautiskellen.
"Oi, hienoa, että sinustakin se on hyvä ajatus!" naukui valkea kissa tyytyväisenä. Hän hymyili uudemman kerran hienoisesti.
"Otetaanko pieni juoksukilpailu, tässä huikean kesäpäivän ratoksi ja kunniaksi? Emme varmaan kuitenkaan saalistaisi ennen Vesiputouksia, vai mitä?" Horsmatuuli kysäisi. Virnistys kurkisteli soturin suupielessä leikkisästi. Juoksukilpailu oli ollut spontaani idea, joka oli juuri hypähtänyt Meriklaanin soturittaren mieleen. Mutta se oli yhtä kaikki kuitenkin kiinnostava ja hänen mieltään positiivisesti kutkuttava. Samalla päivään saataisiin lisää potkua!

Nimi: Pihkalintu, Kuuklaani

03.02.2018 15:47
Pihkalinnun kertoessa tämän päivän harjoituksista, varapäällikkö näki oppilaansa silmiin syttyvän innostuksen. Eedentassu nyökkäsi vahvasti ja oppilas näytti olevan jo valmiina lähtöön. Oranssiraidallinen naaras hymyili ja hän piti oppilaan innokkuudesta. Sehän vain tekisi koulutustuokiosta entistä paremman. Vesiputouksesta roiskui muutamia hentoja pisaroita Pihkalinnun raidalliselle turkille. Hän ei paljoakaan pitänyt vedestä, mutta tämä virkisti mukavasti. Eedentassu otti muutaman loikan ylemmäs rinteestä.
"Ajattelin, että voisimme harjoitella saalistusta", naaras kertoi. Hän odotti itsekin innolla sitä, että näkisi Eedentassun nappaavan ensimmäisen saaliinsa. Hän ei näyttänyt sitä ulospäin. Pihkalintu piti elegantin olemuksensa, mutta oppilas alkoi tuntemaan hänet päivä päivältä paremmin. Aivan kuin naaras oppilaansa. Pihkalintu viittoi hännällään seuramaan. Varapäällikkö lähti laskeutumaan harjun rinnettä alaspäin. He menisivät Sirppilammen suuntaan, mutta eivät aivan sinne asti. Siellä riistaa riitti. Hän oli huomannut, että Eedentassu mielummin kuunteli kuin liittyisi itse mukaan keskusteluun. Ei siinä tietenkään ollut mitään väärää. Kaikkihan olivat erilaisia ja erilaisuus on rikkautta. Ilma oli hyvinkin otollinen saalistukselle. Aurinko paistoi ja lämpimät tuulet puhalsivat. Riista vain odottaa ottajaansa. Auringon säteet tanssahtelivat naaraan oranssilla turkilla. Säteet saivat Pihkalinnun turkin hehkumaan tulen lailla. Kivet olivat lämpimiä hänen loikkiessa niiden päältä. Vaadittiin äärimmäistä kestävyyttä, jos halusi pärjätä Kuuklaanin reviirillä. Varapäällikkö vilkaisi taakseen varmistaakseen olihan Eedentassu pysynyt perässä.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

03.02.2018 14:37
Horsmatuulesta molemmat olivat hyviä paikkoja saalistukseen. Tämä kohensi kollin mielialaa huomattavasti. Se ei ehkä näkynyt ulospäin, mutta soturi oli äärimmäisen tyytyväinen. Edes kerran, vaaleaturkkisen ehdotukset olivat hyviä ja niitä ei heti tyrkätty pois. Se kun oli Leijonaharjalle varsin tuttua.
"Se sopii mainiosti", hän naukaisi Horsmatuulen ehdotukseen mennä ensin Vesiputoukselle ja sitten, jos aika sen suo kiertää Lintuvaahteran kautta leiriin. Läiskikäs naaras myös kertoi Vesiputouksella olevan riistan lisäksi kauniita maisemia. He saisivat nauttia niistä tässä viherlehden lämmössä. Leijonaharja ei tiennyt mitä sanoa. Horsmatuuliko tosiaan haluaisi viettää aikaa muutenkin kuin saalistaen? Hän ei voinut uskoa sitä. Toki se oli todella hienoa, koska kukaan varmaan koskaan ei ole sellaista ehdottanut.
"Tuota... se - se kuulostaa mukavalta", Leijonaharja sai viimein sanotuksi. Sanat tulivat miltei änkyttäen valitettavasti. Kellanvaalea kolli ei vain tiedä mikä häneen oikein meni. Soturi toivoi sydämensä pohjasta, että Horsmatuuli ei peruisi hyvää ehdotustaan ja lähtisi takaisin leiriin. Miten kolli onnistuikin aina nolaamaan itsensä? Kerrankin, kun oli löytänyt hyvää seuraa.

Nimi: Eedentassu, Kuuklaani

26.01.2018 19:21
Pehmeät askelet loikkivat ylös askel kerrallaan pitkin hieman märkiä tasaisia kiviä. Aurinko oli niiden pintaa lämmittänyt ja haihduttanut vesiputouksesta loiskuvaa vettä niiden pinnalta, mutta oppilaan askelmat silti kastuivat hänen tassutellessaan ylöspäin. Vesiputouksen kohina taustalla loi oppilaan kasvoille vienon hymynkaaren ja aurinkoinen päiväkin sitä vielä piristi. Auringon säteet ohjautuivat kohti leiriin johtavaa luolastoa, ja loivat naaraan turkille pieniä kellertäviä laikkuja, jotka saivat hänen hieman sinisen harmaan turkin hohtamaan.
Eedentassun korvat heilahtivat takaisin kohti leirin aukiota kuullessaan pikaisten hentojen askelten lähestyvän. Hymy hänen kasvoillaan nousi suurempaan kaareen ja oppilas seisahtui niille sijoilleen tasaiselle kivelle heilutellen rauhallisesti hännänpäätään. Oranssi raidallinen kissa, joka häntä lähestyi, oli yhtä tuttu kuin hänen oma petinsä. Mestari puhutteli häntä nopeasti ja Eedentassu väräytti viiksiään, silmiin samalla syttyessä innostuksen välähdys. Siniharmaa naaras heilautti häntäänsä innoissaan ja nyökäytti sitten päätään innostunut hymy huulillaan. Hän ei taaskaan saanut sanaakaan suustaan, mutta pään nyökäytys oli innokas ja vahva. Tassuja jo kutkutti ajatus juoksemisesta vuorilla tai taisteluharjoittelu Pihkalinnun kanssa. Ne olivat aina yhtä mukavia, saivat ainakin oppilaan ajatukset muualle.
Eedentassu käänsi rintama suuntaansa kohti leirin sisäänkäyntiä ja hymyillen väräytti korvaansa Pihkalinnulle. Mestari varmaan halusi näyttää tietä sinne, missä he pitäisivät tämän päivän harjoittelun. Hän oli aina ennemmin kuulolla, kuin avaamassa suutaan siitä, minne olisivat menossa. Hän oli tottunut seuraajan ja nyökyttelijän rooliin, joten tämäkään ei häntä haitannut ollenkaan. Oppilas otti muutaman loikan ylemmäs rinteestä ja jäi odottamaan kivetyksen reunamalle Pihkalintua.

Nimi: Pihkalintu, Kuuklaani

26.01.2018 15:47
Oranssiraidallinen naaras istui leirin laitamilla häntä käärittynä tassujen suojaksi. Auringon valo tulvi leiriin katossa olevasta reiästä. Vesiputouksen solina rauhoitti ja tuntui kotoisalta. Varapäällikkö oli hyvällä tuulella ja siihen olikin monia syitä. Hänen johtamansa aamupartio oli sujunut moitteettomasti ja metsästyspartio oli tuonut paljon riistaa. Jaguaaritähtikin oli tyytyväinen. Naaras väräytti valkeita viiksiään ja nautti auringon lämmöstä. Hän otti paremman asennon, jotta aurinko lämmittäisi hänen koko kehoaan. Pihkalintu piti tällaisista päivistä. Sai olla vain rauhassa ja nauttia siitä mitä on. Varapäällikkö näki sinertävän turkin vilahtavan. Hän kyllä tunnisti tuon turkin. Eedentassu! Tummaturkkinen oppilas tassutteli kohti leirin uloskäyntiä. Pihkalintu nousi käpälilleen ja lähti lennokkain askelin kohti oppilastaan. Pihkalinnun saavutettua Eedentassun, hän katsoi raidallista naarasta lämpimästi vihreillä silmillään ja kasvoja koristi hymy.
"Eedentassu, mitä sanoisit jos lähtisimme harjoituksiin?" varapäällikkö kysyi. Päivää oli vielä jäljellä, joten mikäpä olisikaan mukavampaa kuin lähteä harjoittelemaan.

©2018 Masked Warriors - suntuubi.com