Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Vuodenaika: Viherlehti (loppukesä)
Aika: Iltapäivä (14.00-17.00)
Sää: Sää on aurinkoinen ja lämmin. Taivaalla ei näy pilven pilveä, ja kevyt tuulenvire käy. Täydellinen kesäpäivä!

Seuraava kokoontuminen: ??
Seuraava parantajien kokoontuminen: ??

Huom! Laita nimikenttään hahmosi nimi ja sen klaani, älä nettinimeäsi! Esim. 'Haukihammas, Meriklaani'. Jos sinulla on jotain peliin kuulumatonta asiaa, voit hoitaa sen //-merkeillä. Esim. '// Yötoiveelle seuraa?' Kaikki muu ylimääräinen höpöstely hoidetaan ihan chatin välityksellä.

Tapahtuu juuri nyt

  • Suoklaanin alueella pyörii useita kettuja. Päällikkö on kehottanut klaanilaisia olemaan varuillaan ja liikkumaan ryhmissä. Kettuhavainnoista tulee ilmoittaa Safiiritähdelle, ja klaani miettii koko ajan keinoa häätää ketut pois.
  • Kuuklaanissa ei tällä hetkellä ole parantajaa. Entinen parantaja katosi ja hänellä ei ollut oppilasta, joten klaani yrittää keksiä keinoa saada joku hoitamaan parantajan tehtäviä.

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

24.11.2017 17:47
Leijonaharja istuskeli leirin laitamilla laihanpuoleinen päästäinen tassujensa juuressa. Soturi oli vasta tullut partiosta johon hänet lähetettiin aurinkohuipun aikaan. Hän oli sen jälkeen jäänyt metsästämään ja saanut hieman saalista. Leiri kuhisi elämää. Soturit menivät kouluttamaan oppilaitaan ja varapäällikkö järjesteli partioita sekä päällikkökin oli kiireinen. Punatähteä, kun ei näkynyt missään. Leijonaharjalla ei ollut edes omaa oppilasta ja nytkin kolli vain istuskeli ja tylsistyisi leirissä. Vaikka olihan hän käynytkin jo partiossa ja metsästämässä, mutta silti jotain puuttui. Joku läheinen, ystävä, jonka kanssa voisi jutella ja jolle voisi kertoa murheensa tai viettää muuten vain aikaa. Leijonaharja ei ole koskaan ollut sosiaalinen ja onkin ollut juuri sen takia hyvin yksinäinen. Kellanvaalea kolli huokaisi ja ajatteli, että ehkä hän pääsisi johonkin partioon. Leijonaharja haukkaisi loputkin palat päästäisestään ja hän nuolaisi huuliaan saaden vielä viimeisetkin päästäisen rippeet. Soturi katseli ympärilleen uudestaan. Hän näki valkean naaraan, jolla oli mustia läiskiä ympäriinsä istuvan leirin laitamilla. Naaraan nimi taisi olla Horsmatuuli. Kolli nousi seisomaan ja lähti tassuttelemaan naarasta kohti, josko hän saisi juttuseuraa. Leijonaharja lähestyi naarasta ja hän huomasi soturin sirot kasvonpiirteet ja haalean liilat silmät. Horsmatuuli oli kieltämättä kaunis. Nyt kellanvaalea kolli vasta huomasi tuijottamisensa. Hän oli vain katsellut naarasta sanaakaan sanomatta.
"Ööm... Hei Horsmatuuli", Leijonaharja änkytti. Hän tajusi kuinka hiirenaivoiselta oli kuulostanut. Nyt kollia kadutti, että hän oli edes yrittänyt tulla juttelemaan

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

21.11.2017 17:57
Aivan kuin Gasellihäntä ei olisi huomannutkaan oppilaansa kysymystä. Lehtotassu jäi vain katsomaan ihmeissään mestarinsa tassuttelua mäkeä alas. Hiekanvaalea parantaja käänsi kuitenkin hetken päästä katseensa ja hän naukaisi ettei ole varma. Hän kertoi kaksijalkojen tekevän outoja juttua. Siihen mielipiteeseen oppilas voi samaistua. Hänkään ei ymmärrä kaksijalkoja. Mitä virkaa niillä muka on? Gasellihännän mainitessa kaksijalkojen kiittämisestä, savunharmaa naaras pysähtyi hetkeksi.
"Kaksijalat ovat outoja, mutta kai olet oikeassa", naaras naukui ja jatkoi matkaansa mäkeä alas nilkuttaen. Jalkaan ei sattunut enää niin paljoa kuin aikaisemmin.

He tassuttelivat hetken hiljaisuudessa, luultavasti molemmat mietteisiinsä syventyen. Lehtotassu katseli koko ajan lähestyvää kaksijalkojen autioitunutta mökkiä. Se oli harmahtava ja hyvin rapistunut. Katto oli sortumispisteessä sekä palkit olivat sortumaisillaan (?). Tai ainakin parantajaoppilas katsoi sen niin. Mökin vieressä, pihamaalla kasvoi monenlaisia kasveja. Sieltä luultavasti löytyisi kissanminttua, ainakin parantajan mukaan. Hän heilautti piiskamaista häntäänsä. Naarasta jännitti hieman mennä lähelle hylättyä mökkiä, vaikka ei siellä enää kaksijalkoja olekaan. Lehtotassu hengitti syvään ja häntä lohdutti se, ettei hänen tarvitse mennä yksin. He olivat päässeet mäen alas. Naaras katsoi suurin silmin edessään olevaa rakennusta. Gasellihäntä keskeytti oppilaan tutkimisen kysymällä muistaako parantajan alku miltä kataja näyttää. Mestari myös lisäsi, että oppilaan itse täytyisi löytää katajan marjat. Lehtotassu nyökkäsi määrätietoisesti. Katajan marjat olivat pyöreitä ja sinertäviä. Ne kasvavat vierekkäin pensasmaisessa katajassa. Niin oppilas muisteli Gasellihännän kertoneen sekä näyttäneen. Lehtotassu katseli ympärilleen. Hän näki mökin vasemmalla puolella katajalta näyttävän pensaikon. Savunharmaa naaras vilkaisi vielä mestariaan, ennen kuin lähti katajan suuntaan. Hän tassutteli ruohoista polkua pitkin, joka olisi johtanut mökille, mutta hän poikkesi polulta vasemmalle. Parantajaoppilas asteli huumaavalta tuoksuvien kasvien ylitse. Ne olivat hyvin viehättäviä. Olivatkohan nuo niitä kissanminttuja? naaras ajatteli. Gasellihäntä oli sanonut, että kissanminttu tuoksuu todella ihanalle. Lehtotassu meni pensaikon luo ja hän varmistui siitä, että se oli kataja. Sen sinertävät marjat olivat komeimmillaan juuri tähän vuodenaikaan. Oppilas kääntyi katsomaan mestariaan ja hänen kasvoiltaan paistoi ylpeys ja naaras hymyili leveämmin kuin koskaan onnettomuutensa jälkeen.

Nimi: Safiiritähti, Suoklaani

12.11.2017 11:32
Safiiritähti oli seisonut siinä pienen tovin. Ilme yhä värähtämättä Suoklaanin päällikkö mittaili Meriklaanin vastaista rajaa katseellaan. Lintujen laulu oli voimistunut, ja kevyt tuuli liikutteli puiden oksia. Auringon säteet lämmittivät kissan tummaa turkkia pehmeästi. Ketuistakaan ei näkynyt merkkiäkään tällä hetkellä joten päivä oli alkanut varsin hyvin jopa tummaturkkisen mittapuulla.
Hetken kuluttua kauempaa lähestyi meriklaanin tuore haju. Kalojen ja raikkaan veden tuoksusta ei voinut erehtyä. Safiiritähti oli kylläkin heikompi kuuloaistinsa kanssa eikä kuullut tulijaa alkuun, mutta Suoklaanin päällikkö käänsi kuitenkin päätään valppaana yrittäen havaita saapujan. Kenties Meriklaanin partio oli päättänyt kulkea rajan ohitse kierroksellaan. Savunharmaan kissan silmät siristyivät aavistuksen hänen nähdessään tulijan. Paikalle saapunut kellanpunainen kolli tervehti lopulta astuen esiin aukiolle.
Safiiritähti tiesi vallan hyvin kuka tuore seuralainen oli. Meriklaanin päällikkö oli astunut virkaansa vasta muutamia kuita sitten edeltäjän, kollin oman isän menehtyessä. Revontulitähti oli oletettavasti arvostanut aikoinaan sukunsa jatkumista nimittäessään varapäällikökseen oman poikansa kokeneiden soturien sijaan. Olivathan huhut Suoklaanissakin liikkuneet, ja vaikka Safiiritähti ei niistä niin perustanut, oli hän aina kuitenkin painanut mieleensä jokaisen muita klaaneja koskevan asian.
"Punatähti", hän tervehti lopulta lyhyesti jäisen katseen siirtyessä toiseen klaanipäällikköön, joka oli paikalle ilmestynyt. Nähtäväksi jääköön oliko toisella jotain erityisempää syytä saapua paikalle... Kenties sana yksin seisoskelevasta Suoklaanin päälliköstä oli levinnyt Meriklaanin kissojen korviin ja saanut nuoren päällikön vaivautumaan paikalle. Tai sitten kyseessä oli vain puhdas sattuma, vaikka Safiiritähti ei koskaan jaksanut uskoa muiden puhtaisiin tarkoitusperiin.
"Mikä tuokaan sinut seuraani? Ja vieläpä ihan yksin?" Naaras kysyi lopulta kallistaen hivenen päätään arvioivasti. Missään ei näkynyt taikka kuulunut muita Meriklaanin sotureita joten hän oletti kellanpunaisen kissan saapuneen yksin, mikä oli varsin poikkeuksellista. Kaksi päällikköä olivat harvoin kohdanneet keskenään ilman muita ympärillä, ja Safiiritähdellekin kerta oli ensimmäinen. Tumma suoklaanilainen pysyi kuitenkin tyynenä seuraten tilanteen kehitystä. Punatähtikin näytti päällepäin rauhalliselta, mutta silti naaras yritti havaita pienimmätkin merkit epäröinnistä. Hän seisoi yhä toisen kelopuun päällä jäinen katse Punatähden vaaleansinisissä silmissä.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

07.10.2017 15:56
Huomatessaan oppilaansa kysyvän katseen Gasellihäntä lähti tassuttamaan edellä mäkeä alas. Hän tajusi unohtaneensa vastata Lehtotassun kysymykseen, joten parantaja käänsi katseensa savunharmaaseen nuorukaiseen ja pohti hetken.
"En ole itseasiassa varma", hän naukaisi ääneen ja heilautti tuumien häntäänsä. "Kaksijalat tekevät paljon outoja juttuja, joista minulla ei ole ideaakaan. Mutta niin oudolta kuin se kuulostaakin, ehkä meidän pitäisi olla heille kiitollisia. Jos kaksijalat eivät olisi kasvattamassa kissanminttua, miten voisimme hoitaa sairaita?" Se kuulosti jopa Gasellihännän itsensä korvaan aika typerältä ja varmasti monen muunkin. Kaksijalat tekivät paljon pahaa, ne olivat outoja ja aiheuttivat toisinaan tuhoakin. Ei kukaan järkevä kissa - kotikisuja lukuunottamatta - varmaan koskaan pääsisi yhteiseloon niinkin oudon olennon kuin kaksijalan kanssa.

Hetken hiljaisuus laskeutui sen jälkeen, eikä Gasellihäntä sanonut mitään hetkeen. Hän vain nautti suon tuoksusta ja heitä ympäröivästä hiljaisuudesta, jonka rikkoi ainoastaan ruohojen kahina tuulessa ja satunnaiset lintujen kutsuhuudot. He olivat päässeet mäen alapuolelle, ja nyt edessä oli vain tasaista suomaata ennen kaksijalkojen pesää. Gasellihäntä valpastui ja katseli ympärilleen, kunnes siirsi katseensa Lehtotassuun.
"Muistatko miltä kataja näyttää?" parantaja varmisti ja pysähtyi sitten, antaen rohkaisevasti tilaa oppilaalle astua esiin. "Nyt on sinun vuorosi. Minä seuraan sinua, mutta koita itse löytää katajan marjat."

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

29.09.2017 17:59
Gasellihäntä kertoi, että kaksijalat kasvattavat kissanminttua. Miksiköhän? Lehtotassu ajatteli.
"Mihin kaksijalat kissanminttua tarvitsevat?" parantajaoppilas kysyi. Hän oli aika utelias. Naaras halusi tietää kaiken mahdollisen. Parantaja sanoi myös, että kaksijalkojen hylätyltä pesältä kannattaa etsiä kissanminttua, jos sitä tarvitsee. Oppilas yritti painaa kaiken muistiinsa. Lehtotassu hymyili mestarilleen. Hän ei usein huomannut hiekanvaalean parantajan olevan näin rento, mutta heidän yrtin haku reissuillaan tunnelma oli aina lähes samanlainen. Savunharmaa naaras piti siitä kovasti. Gasellihäntä näpäytti oppilasta leikkimielisesti takasin.

Kevyt tuulenvire heilautteli Itkupajun aavemaisia oksia. Puun runko oli korkea ja oksia oli lukematon määrä. Lehtien täyttämät oksat langettivat suuria varjoja kissojen ylle. Lehtiä putoili oppilaan kuonolle ja tämä aivasti. Gasellihäntä kertoi ettei täältä löydy katajanmarjoja ja sitten kun niitä löytyy, Lehtotassu saisi tunnistaa ne. Naaras nielaisi. Tunnistaisikohan hän katajanmarjat. Ne taisivat olla sinertäviä, jos oppilas oikein muisti. Kaksijalkojen hylätty pesä näkyi alhaalla. Sinne vei polku, jonka varrella Gasellihännän mukaan kasvoi katajanmarjoja.
"Eiköhän mennä", Lehtotassu sanoi lähinnä itselleen, mutta Gasellihäntä kuuli sen varmasti. Savunharmaaturkkinen katsoi mestariaan kuin pyytäen lupaa lähteä kohti kaksijalkojen hylättyä pesää.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

28.09.2017 18:38
"Vain harvoin. Kaksijalat kasvattavat kissanminttua, ja vaikkei siellä pesällä enää kaksijalkoja olekaan, heidän jäljiltään sitä on jäänyt sinne kasvamaan. Jos sinun koskaan täytyy löytää kissanminttua, kannattaa etsiä kaksijalkojen lähettyviltä", Gasellihäntä selosti naukuen. Lehtotassun kiinnostus hymyilytti häntä ja toi tavallaan mieleen omat oppilasajat, kun Gasellihäntä riippui koko ajan Hämähäkkitäplän perässä ja kysyi kaiken yrteistä. Lehtotassu hymyili leveästi ja kiitti häntä kehräten.
"Mutta mitä olisi hyvä parantaja ilman hyvää oppilasta?" vaaleaturkkinen napautti hieman leikillisesti takaisin ja antoi pienen hymyn koristaa kasvojaan. Hän oli harvoin niin leikkimielinen, mutta Lehtotassun kanssa parantaja tunsi olonsa rennoksi.

He olivat pian saapuneet mäen yläpuolelle aivan Itkupajun vierelle. Kevyt tuulenvire kävi ilmassa ja kuljetti mukanaan suon hajuja. Katajan marjoja ei olisi täällä, mutta lähempänä kaksijalkojen pesää kylläkin voisi.
"Emme löydä täältä katajan marjoja, mutta koitetaan katsoa polun varrelta kohti pesää. Sinä saat koittaa tunnistaa ne", Gasellihäntä tokaisi ajatuksensa ääneen ja jäi hetkeksi katselemaan Itkupajua. Sen korkea runko tuntui ylettyvän pilviin asti ja lehtien täyttämät riippuvat oksat langettivat varjoja heidän ylleen. Heillä ei kuitenkaan ollut aikaa hukattavanaan, ja vaikka Gasellihäntä olisi voinut jäädä katselemaan vanhaa puuta vaikka kuinka kauan, hän lähti jo pian tassuttamaan eteenpäin ja alas kohti mäkeä. Täältä korkealta pystyi erottamaan kaksijalkojen mökin kaukaa, mutta sinne olisi vielä matkaa kävellä.

Nimi: Korpihaukka, Suoklaani

23.09.2017 20:00
Korpihaukka huomasi, että Teräkynsi oli luikkinut omille teilleen. Korpihaukka jatkoi matkaansa vielä joitakin puunmittoja, kunnes hänen kuonoonsa kantautui päästäisen vikinää. Korpihaukka hidasti vauhtiaan ja kyyristyi vaanimisasentoon korkean suopursun sekaan. Varovaisin askelin hän lähestyi jyrsijää, valppaat korvat suunnattuna suoraa äänen tulosuuntaan. Ruskeankirjava turkki sulautui täydellisesti ympäristöön, suopursujen puisten varsien vain hennosti värähdellen Korpihaukan kylkien hipoessa niitä hänen liukuessa ohitse. Päästäisen rusehtavanharmaa turkki osui Korpihaukan tarkkoihin silmiin. Kollin keho jännittyi kuin jousi. Jokainen lihas valmistautui hyökkäykseen. Sitten hän syöksähti. Päästäinen vinkaisi ja yritti paeta, mutta Korpihaukan kynnet iskeytyivät jo sen kylkiin. Varapäällikön hampaat uppoutuivat päästäisen niskaan ja mursivat niskan kuin tikun. Korpihaukka kuopi sammaleista maata ja tiputti päästäisen sinne. Sitten hän peitti päästäisen sammaleella ja jolkotti etsimään lisää riistaa.

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

17.09.2017 15:42
Lehtotassu seurasi mestariaan. Parantaja valitsi oppilaan mielestä hyvän polun. Polkua oli käytetty luultavasti paljon, koska se oli avonainen. Miten hän osasikin! Gasellihäntä vastasi rauhoittavasti ettei siellä enää kaksijalkoja ole. Tähtiklaanin kiitos, Lehtotassu ajatteli helpottuneena. He lähestyivät Itkupajua. Hiekanvaalea naaras kertoi, että kaksijalkojen pesä on ränsistynyt ja ovi on aina auki. Hän myös kertoi, että se on yksi parhaimmista paikoista hakea yrttejä.
"Eikö kissanminttua tosiaan löydy muualta?" Lehtotassu kysyi. Hänestä se oli aika erikoista.
"Miksi sitä löytyy vain sieltä?" oppilas esitti lisäkysymyksen. Edessä oli vielä loiva ylämäki ja sitten he olisivat Itkupajulla. Lehtotassu tassutteli Gasellihännän perässä, mutta nopeutti tahtiaan siten, että olisi parantajan vieressä. Gasellihäntä kertoi, että hänellä oli oppilaana ongelmia yrttien tunnistamisessa.
"Ai sinullako?" savuharmaa naaras sanoi ajatuksensa ääneen. Parantaja sanoi myös mestarinsa Hämähäkkitäplän olleen kärsivällinen ja hyvä opettaja. Parantajan suupielille tuli hakea hymy.
"Ai niin kuin sinä", Lehtotassu naukaisi. Hän hymyili Gasellihännälle leveästi. Parantajaoppilas välitti mestaristaan todella paljon. Hiekanvaalea parantaja sanoi, että Lehtotassusta tulee vielä hyvä parantaja.
"Kiitos", naaras kehräsi. "Sinä olet parhain mestari mitä voi olla. Sinun ansiostasi minusta tulee mitä parhain parantaja", Lehtotassu naukaisi. He olivat Itkupajulla.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

16.09.2017 21:22
Gasellihäntä lähti tassuttamaan rennolla tahdilla kohti Itkupajua. Maa vietti tästä alaspäin, joten parantaja valitsi parhaimman polun että he saisivat pitää tassunsa kosteina. Hän käänsi katseensa oppilaaseensa.
"Ei tietenkään", hiekanvaalea naukaisi rauhoitellen ja pujotteli polulle. Sitä oli jo kuunkiertoja käytetty suoklaanilaisten toimesta, joten ruohot olivat painuneet kasaan ja loivat avonaisen polun. Gasellihännästä tuntui aina jotenkin oudon kiehtovalta kuvitella, että kauan aikaa sitten muinaiset suoklaanilaiset olivat käyttäneet tätä samaa polkua ja astuneet samalla maalla.
"Se on ränsistynyt ja pesän ovi on aina apposen auki. Kaksijalkojen haju on häilynyt, eikä kukaan ole nähnyt niitä siellä aikoihin", parantaja selitti häntäänsä heilauttaen. "Se on yksi parhaimpia paikkoja Suoklaanin reviirillä yrttien hakua varten. Suolla ei kasva yhtä monipuolisesti eri kasveja, joten me parantajat olemme aina turvautuneet sen tarjontaan. Esimerkiksi kissanminttu, jonka aiemmin mainitsin, kasvaa vain kaksijalkojen lähistöllä. Siksi sitä on jäänyt vanhalle pesälle ja siksi sitä löytyy vain sieltä." He alkoivat hiljalleen lähestyä Itkupajua, mutta edessä oli vielä loiva ylämäki jonka päällä puu kasvoi. Gasellihäntä muisti pitää tahtinsa hitaana ja sopivan rauhallisena Lehtotassulle.
"Kun olin oppilas, minulla oli aina ongelmia yrttien tunnistamisessa. En vain saanut päähäni niiden nimiä, erottanut hajuja tai muistanut mikä vaikutti mihinkin. Alku oli hankalaa, mutta mestarini Hämähäkkitäplä oli kärsivällinen ja hyvä opettaja", naaras naukaisi pehmeästi. Entisen mestarin muisteleminen toi mieleen rakkaita muistoja, eikä Gasellihäntä voinut estää haikeaa hymyä kuroutumasta suupielilleen. "Sinusta tulee vielä hyvä parantaja, Lehtotassu."

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

08.09.2017 18:50
Lehtotassu näki edessään vanhan kaatuneen kelopuun. Puu ei ollut korkea, joten hän oletti että he olisivat hypänneet sen yli. Sen sijaan hänen mestarinsa oikaisi suoraan sen oikealle puolelle. Lehtotassu seurasi nilkuttaen perässä. Parantaja tahditti askeleensa oppilaan askeliin sopiviksi. Kun parantajaoppilas oli laskenut päänsä alas, Gasellihäntä sanoi ettei se haittaa jos ei heti muista kaikkea. Parantaja näpäytti hellästi oppilasta päälakeen. Hän vielä lisäsi, että savunharmaa naaras oppisi yrtit pikemmin kuin voi kuvitella.
"Toivottavasti", oppilas mumisi ääneen. Lehtotassun tassutellessa polulla, hänen eteensä hyppäsi sammakko. Oppilas säikähti sitä varmasti yhtä paljon kuin sammakko suoklaanilaista. Parantajaoppilas hypähti ilmaan ja laskeutui märkään suomättääseen, johon naaraan tassut upposivat melkein kokonaan. Hän yritti nostella tassujaan ja ne lähtivät irti vaivoin. Oppilaan takajalkaan myös koski hieman. Hän puri hampaansa yhteen ja yritti sietää jyskyttävää kipua jalassaan.
"Gasellihäntä, voisitko odottaa hieman?" Lehtotassu naukaisi nolostuneena. Hän haistoi tassujaan ja ne haisivat tosi voimakkaasti suolle. Tämän jälkeen peseydyn kunnolla, hän ajatteli.

Naaras katseli ympärilleen. Melkein huomaamatta tiheä suometsä alkoi muuttumaan avonaiseksi. Pian he pääsivät metsän reunaan. Pieniä puroja pujotteli suuriin lampiin. Lehtotassu veti raikasta suontäytteistä ilmaa sieraimiinsa. Tämä se jos jokin tuoksuu kodilta, oppilas ajatteli. Gasellihäntä sanoi, että kauempana näkyy Itkupaju. Sitä ei ollut kyllä vaikea huomata. Sen riippuvat oksat saivat sen näyttämään aavemaisen pelottavalta. Lehtotassulle tuli kylmät väreet. Oli savunharmaa oppilas ennenkin täällä käynyt ja joka kerta hän sai kyliä väreitä tästä paikasta, mutta eiköhän se siitä. Ei se ole kuin vain puu. Hiekanvaalea parantaja naukaisi, että heidän täytyy jatkaa Itkupajusta eteenpäin. Siellä kuulemma kaksijalkojen mökki on.
"Eihän siellä enää kaksijalkoja ole. Eihän?" oppilas kysyi katsoi mestariaan sinisillä silmillään.

©2017 Masked Warriors - suntuubi.com