Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Vuodenaika: Viherlehti (alkukesä)
Aika: Aurinkohuippu
Sää: Sää on aurinkoinen ja lämmin. Taivaalla ei näy pilven pilveä, ja kevyt tuulenvire käy. Täydellinen kesäpäivä!

Seuraava kokoontuminen: ??
Seuraava parantajien kokoontuminen: ??

Huom! Laita nimikenttään hahmosi nimi ja sen klaani, älä nettinimeäsi! Esim. 'Haukihammas, Meriklaani'. Jos sinulla on jotain peliin kuulumatonta asiaa, voit hoitaa sen //-merkeillä. Esim. '// Yötoiveelle seuraa?' Kaikki muu ylimääräinen höpöstely hoidetaan ihan chatin välityksellä.

Tapahtuu juuri nyt

  • Suoklaanin alueella pyörii useita kettuja. Päällikkö on kehottanut klaanilaisia olemaan varuillaan ja liikkumaan ryhmissä. Kettuhavainnoista tulee ilmoittaa Safiiritähdelle, ja klaani miettii koko ajan keinoa häätää ketut pois.

 

Vieraskirja  1  2  3  4  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

17.09.2017 15:42
Lehtotassu seurasi mestariaan. Parantaja valitsi oppilaan mielestä hyvän polun. Polkua oli käytetty luultavasti paljon, koska se oli avonainen. Miten hän osasikin! Gasellihäntä vastasi rauhoittavasti ettei siellä enää kaksijalkoja ole. Tähtiklaanin kiitos, Lehtotassu ajatteli helpottuneena. He lähestyivät Itkupajua. Hiekanvaalea naaras kertoi, että kaksijalkojen pesä on ränsistynyt ja ovi on aina auki. Hän myös kertoi, että se on yksi parhaimmista paikoista hakea yrttejä.
"Eikö kissanminttua tosiaan löydy muualta?" Lehtotassu kysyi. Hänestä se oli aika erikoista.
"Miksi sitä löytyy vain sieltä?" oppilas esitti lisäkysymyksen. Edessä oli vielä loiva ylämäki ja sitten he olisivat Itkupajulla. Lehtotassu tassutteli Gasellihännän perässä, mutta nopeutti tahtiaan siten, että olisi parantajan vieressä. Gasellihäntä kertoi, että hänellä oli oppilaana ongelmia yrttien tunnistamisessa.
"Ai sinullako?" savuharmaa naaras sanoi ajatuksensa ääneen. Parantaja sanoi myös mestarinsa Hämähäkkitäplän olleen kärsivällinen ja hyvä opettaja. Parantajan suupielille tuli hakea hymy.
"Ai niin kuin sinä", Lehtotassu naukaisi. Hän hymyili Gasellihännälle leveästi. Parantajaoppilas välitti mestaristaan todella paljon. Hiekanvaalea parantaja sanoi, että Lehtotassusta tulee vielä hyvä parantaja.
"Kiitos", naaras kehräsi. "Sinä olet parhain mestari mitä voi olla. Sinun ansiostasi minusta tulee mitä parhain parantaja", Lehtotassu naukaisi. He olivat Itkupajulla.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

16.09.2017 21:22
Gasellihäntä lähti tassuttamaan rennolla tahdilla kohti Itkupajua. Maa vietti tästä alaspäin, joten parantaja valitsi parhaimman polun että he saisivat pitää tassunsa kosteina. Hän käänsi katseensa oppilaaseensa.
"Ei tietenkään", hiekanvaalea naukaisi rauhoitellen ja pujotteli polulle. Sitä oli jo kuunkiertoja käytetty suoklaanilaisten toimesta, joten ruohot olivat painuneet kasaan ja loivat avonaisen polun. Gasellihännästä tuntui aina jotenkin oudon kiehtovalta kuvitella, että kauan aikaa sitten muinaiset suoklaanilaiset olivat käyttäneet tätä samaa polkua ja astuneet samalla maalla.
"Se on ränsistynyt ja pesän ovi on aina apposen auki. Kaksijalkojen haju on häilynyt, eikä kukaan ole nähnyt niitä siellä aikoihin", parantaja selitti häntäänsä heilauttaen. "Se on yksi parhaimpia paikkoja Suoklaanin reviirillä yrttien hakua varten. Suolla ei kasva yhtä monipuolisesti eri kasveja, joten me parantajat olemme aina turvautuneet sen tarjontaan. Esimerkiksi kissanminttu, jonka aiemmin mainitsin, kasvaa vain kaksijalkojen lähistöllä. Siksi sitä on jäänyt vanhalle pesälle ja siksi sitä löytyy vain sieltä." He alkoivat hiljalleen lähestyä Itkupajua, mutta edessä oli vielä loiva ylämäki jonka päällä puu kasvoi. Gasellihäntä muisti pitää tahtinsa hitaana ja sopivan rauhallisena Lehtotassulle.
"Kun olin oppilas, minulla oli aina ongelmia yrttien tunnistamisessa. En vain saanut päähäni niiden nimiä, erottanut hajuja tai muistanut mikä vaikutti mihinkin. Alku oli hankalaa, mutta mestarini Hämähäkkitäplä oli kärsivällinen ja hyvä opettaja", naaras naukaisi pehmeästi. Entisen mestarin muisteleminen toi mieleen rakkaita muistoja, eikä Gasellihäntä voinut estää haikeaa hymyä kuroutumasta suupielilleen. "Sinusta tulee vielä hyvä parantaja, Lehtotassu."

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

08.09.2017 18:50
Lehtotassu näki edessään vanhan kaatuneen kelopuun. Puu ei ollut korkea, joten hän oletti että he olisivat hypänneet sen yli. Sen sijaan hänen mestarinsa oikaisi suoraan sen oikealle puolelle. Lehtotassu seurasi nilkuttaen perässä. Parantaja tahditti askeleensa oppilaan askeliin sopiviksi. Kun parantajaoppilas oli laskenut päänsä alas, Gasellihäntä sanoi ettei se haittaa jos ei heti muista kaikkea. Parantaja näpäytti hellästi oppilasta päälakeen. Hän vielä lisäsi, että savunharmaa naaras oppisi yrtit pikemmin kuin voi kuvitella.
"Toivottavasti", oppilas mumisi ääneen. Lehtotassun tassutellessa polulla, hänen eteensä hyppäsi sammakko. Oppilas säikähti sitä varmasti yhtä paljon kuin sammakko suoklaanilaista. Parantajaoppilas hypähti ilmaan ja laskeutui märkään suomättääseen, johon naaraan tassut upposivat melkein kokonaan. Hän yritti nostella tassujaan ja ne lähtivät irti vaivoin. Oppilaan takajalkaan myös koski hieman. Hän puri hampaansa yhteen ja yritti sietää jyskyttävää kipua jalassaan.
"Gasellihäntä, voisitko odottaa hieman?" Lehtotassu naukaisi nolostuneena. Hän haistoi tassujaan ja ne haisivat tosi voimakkaasti suolle. Tämän jälkeen peseydyn kunnolla, hän ajatteli.

Naaras katseli ympärilleen. Melkein huomaamatta tiheä suometsä alkoi muuttumaan avonaiseksi. Pian he pääsivät metsän reunaan. Pieniä puroja pujotteli suuriin lampiin. Lehtotassu veti raikasta suontäytteistä ilmaa sieraimiinsa. Tämä se jos jokin tuoksuu kodilta, oppilas ajatteli. Gasellihäntä sanoi, että kauempana näkyy Itkupaju. Sitä ei ollut kyllä vaikea huomata. Sen riippuvat oksat saivat sen näyttämään aavemaisen pelottavalta. Lehtotassulle tuli kylmät väreet. Oli savunharmaa oppilas ennenkin täällä käynyt ja joka kerta hän sai kyliä väreitä tästä paikasta, mutta eiköhän se siitä. Ei se ole kuin vain puu. Hiekanvaalea parantaja naukaisi, että heidän täytyy jatkaa Itkupajusta eteenpäin. Siellä kuulemma kaksijalkojen mökki on.
"Eihän siellä enää kaksijalkoja ole. Eihän?" oppilas kysyi katsoi mestariaan sinisillä silmillään.

Nimi: Teräsielu - Suoklaani

03.09.2017 22:30
Teräsielu oli täysin varma, että Korpihaukka häätäisi soturin matkoihinsa, mutta tämä oikeastaan suostui olla seuraksi hänelle. Kollit suuntasivat kohti kaksijalan mökkiä, mutta pysyivät silti kaukana sieltä. Vaikka kuinka Teräsielu koitti pysyä varapäällikön perässä, hän jäi hitusen jälkeen. Kolli vilkuili välillä ympärilleen riistan varalta. Soturilla oli pieni taitumus koittaa saada muut vaikuttuneiksi hänestä, joka saattoikin välillä näkyä selvästi. Teräsielu saattoi huomata, että Korpihaukka oli hitusen rentoutunut hetken kävelyn jälkeen. Mistäköhän johtuu? Kolli mietti. Teräsielu lähti kulkemaan omia reittejään riistan perässä.
Pian pienikokoinen soturi huomasi vaivaisen sammakon edessäpäin. Kai tuostakin nyt jotakin syömistä on, kolli tuhahti ja valahti matalaksi, hiipien riistaansa kohti. Kun kissan ja sammakon välillä oli sopiva matka, soturi loikkasi sammakkoa kohti kynnet ojossa. Sammakko kuitenkin ehti väistää kissan liikettä ja lähteä loikkimaan karkuun, mutta Teräsielu oli nopeampi. Kolli sivalsi sammakkoa tappavasti. Se valahti veltoksi.
Näkiköhän Korpihaukka tuon? Soturi pohti ja nosti sammakon, katsellen ympärilleen.

Nimi: Korpihaukka, Suoklaani

03.09.2017 21:04
Teräsielu vältti katsomasta hänen silmiinsä. Pelkuri, Korpihaukka ajatteli. Hän tiesi, että sai muiden olon epämukavaksi. Hän piti niistä henkilöistä, jotka siitä huolimatta saattoivat kohdata hänen piikikkään katseen - toisin sanoen hän piti harvoista kissoista.
''Seuraa?'' Korpihaukka toisti. ''Mikä sai sinut ajattelemaa, että minä haluaisin sinun seuraasi?''
Suoklaanilainen heilautti häntäänsä tympeä ilme kasvoillaan. Hetken hän oli painostavan hiljaa, arvioi katseellaan Teräsielua. Kollilla oli lehdenvihreät silmät, harmaanruskea turkki, tummanruskeat korvat ja valkoinen viiru, joka lähti hänen kuonostaan ja päättyi niskaan. Kolli oli pienikokoinen sekä siro, mutta Korpihaukka oli kuullut, että hän oli lyhytpinnainen ja äksy luonne.
''No, hyvä on. Jos haluat seuraa, voimme lähteä vaikka metsälle. Ei meistä leirissäkään ole hyöytä'', Korpihaukka nousi ylös ja viittasi hännällä Teräsielun mukaansa. Korpihaukka suuntasi rivakoin askelin kohti leirin uloskäyntiä. Lähtiessään leiristä, hän ei vaivautunut pysähtymään odottamaan Teräsielua, vaan oletti, että jos soturi tosiaan hänen seuraa halusi, kolli yrittäisi pysyä nopean varapäällikön perässä.
Tutussa mustikkavarvikossa Korpihaukka otti suunnaksi autioituneen kaksijalan mökin. Kolli ei aikonut kävellä suinkaan mökille asti, mutta ennen autiota mökkiä oli pirunpelto, jossa Korpihaukka oli huomannut erityisesti päästäisten majailevan.
Korkeat suopursut tuoksuivat voimakkaalta ja sammal upotti Korpihaukan jalkojen alla. Aurinkohuippu oli kaunis ja paahtoi kuumana koko suota. Ilmassa tuoksui alkukesä. Korpihaukan kireys hieman lientyi - hän rakasti luontoa ja suon karua kauneutta. Ruskeankirjava varapäällikkö mieluummin nauttisi luonnosta yksin, mutta varapäällikkönä hänen täytyi tuntea myös soturinsa. Korpihaukka halusi nähdä jokaisen taidot, jotta osasi määrätä heille mahdollisimman hyvät tehtävät. Myös jos tulevaisuudessa klaanien välillä olisi esimerkiksi sotaa niin Korpihaukka tietäisi sotureiden parhaat ominaisuudet ja voisi suunnitella Safiiritähden kanssa parhaimman strategian.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

31.08.2017 15:56
Vanha kelopuu oli kaatunut polun edelle, joten Gasellihäntä oikaisi suoraan sen oikealle puolelle. Puu ei ollut korkea, mutta Gasellihäntä ei halunnut oppilaansa rasittavan jalkaansa yhtään enempää kuin oli tarve. Sen jälkeen hän tahditti taas askeleensa sopiviksi Lehtotassun omiin ja vilkaisi katseellaan oppilasta.
"Hienoa, hienoa", hiekkaturkki hymisi ja käänsi katseensa takaisin menosuuntaan. Lehtotassun innokkuus onnettomuudesta huolimatta nostatti pienen hymyn parantajan suupielille - kai hän jotakin teki oikein, kun naaras oli kerta niin innoissansa arvoonsa kouluttautumisesta. Sitten naaras kertoi yrttien opiskelemisesta, ja hänen päänsä laskeutui alemmas. Hävettikö Lehtotassua?
"Älä huoli", Gasellihäntä naukaisi rohkaisevasti ja näpäytti oppilastaan päälakeen. "Näin paljon uutta tietoa voi tuntua yhtäkkiseltään ylivoimaiselta, mutta takaan sinulle, että opit tuntemaan yrtit pikemmin kuin osasit kuvitellakaan."

Gasellihännän katse vaelsi takaisin heitä ympäröivään suomaisemaan. Tiheä suometsä alkoi hiljalleen vaihtua avonaisemmaksi, kunnes he lopulta pääsivät metsän reunalle ja astuivat laajalle suoaukeamalle. Jossain kauempana ohut puro pujotteli suurempaan lampeen, joka loi ympärilleen kostean suomättään. Gasellihäntä hengitti syvään tutun raikasta ilmaa, ja huokaisi hyvillään.
"Tuolla näkyy Itkupaju", Gasellihäntä viittoi hännällään kauempana korkean nummen päällä kasvavaan pajuun, jonka riippuvat oksat saivat sen näyttämään aavemaiselta. Olihan Lehtotassu ennenkin varmasti siellä asti käynyt, mutta kaksijalkojen mökissä ei ehkä. "Jatketaan siitä vielä eteenpäin, ja siellä kaksijalkojen mökki on."

Nimi: Teräsielu - Suoklaani

31.08.2017 08:41
Teräsielu tunsi olonsa hyvin epämukavaksi huomatessaan, että Korppihaukka naulasi katseensa häneen.
"No en minä edes oikein tiedä", kolli mutisi, vältellen varapäällikön katsetta.
"Seuraa varmaan", hän kohautti lapojaan ja katsoi taakseen yrittäen nähdä Vasakoiven, mutta tämä oli ilmeisesti vaihtanut paikkaa.
Jos Korppihaukka ei olisi noin viileä en kyllä käyttäytyisi näin! Ja itse minä tämän keskustelun aloitinkin, ei siinä olisi mitään järkeä tulla vain huvikseni äyskimään jolle kulle, varsinkaan tuolle, Teräsielu mietti tuhahtaen.

Nimi: Korpihaukka, Suoklaani

31.08.2017 02:21
Korpihaukka asteli sisälle leiriin päästäinen hampaissa ja kävi pudottamassa sen tuoresaaliskasaan. Sitten hän käveli tavanomaiselle paikalleen suuren kiviröykkiön luokse, ohittaen paksun kelopuun, joka kurotteli kohti taivasta lähellä pentutarhaa ja parantajanpesän, joka oli rakennettu suojaisaan katveeseen (?). Kivenlohkareiden eteen päästessään Korpihaukka istuutui maahan ja kiersi tuuhean häntänsä siististi käpäliensä ympärille. Sammaliin verhoutuneen kiviröykkiön sisällä oli päällikön pesä ja siitä samalla näki leirin kaikista parhaiten. Pesän sisäänkäynnin peitti mustikanvarvut, joihin tosin vielä ei ollut näin alkukesästä ehtinyt tulla marjoja. Nyt pesässä tosin ei ollut ketään. Safiiritähden haju oli leijunut sisäänkäynnin luona ja hän oli ilmeisesti lähtenyt aamupäivällä jonnekin.
Korpihaukka käänsi katseensa kohti leiriä ja vilkaisi siellä notkuvia sotureita. Hän nuolaisi suupieliään ja tunsi päästäisen metallisen veren maun vieläkin viipyilevän huulillaan. Varapäällikön vatsa kurisi, mutta häntä ei vielä huvittanut syödä. Sen sijaan hän mieluummin puhdistaisi turkkinsa ravasta, jota oli vielä hänen tassuissaan ja kintereillään suolla juoksentelusta. Korpihaukka nosti oikeaa etutassuaan ja alkoi puhdistaa varpaidensa välejä. Liejuinen maan maku tulvahti hänen suuhunsa ja hiekka kirskahti hänen hampaissa. Samalla hän saattoi kuulla lähestyvän askeleet. Teräsielun tervehti häntä äänenpainolla, joka kuulosti paljon enemmän kysymykseltä kuin tervehdykseltä. Korpihaukka nosti katseensa ja silmäisi soturia keltavihertävillä silmillään päästä varpaisiin. Varapäällikkö suoristi selkänsä ja nyökkäsi hivenen valjuna tervehdyksenä.
''Mitä haluat?'' varapäällikkö kysyi viileästi ja hänen katseensa kääntyi Vasakoipeen, joka seurasi tilannetta virnuillen kauempana. Korpihaukan suu vetäytyi viivaksi ja kolli naulitsi katseensa kysyvänä Teräsieluun.

Nimi: Teräsielu - Suoklaani

30.08.2017 18:16
Kolli oli juuri saanut sammakkonsa syötyä. Nyt hän vain tuijotti tassujaan, vältellen muiden katseita.
Voisin varmaan mennä metsästämään uudelleen, kolli mietti, mutta ennen kuin hän kerkesi tehdä mitään hän kuuli jonkun juoksevan häntä kohti.
"No mitä nyt taas?" Soturi murahti ja nosti katseensa, nähden Vasakoiven.
Taasko tuon hiirenaivon täytyy ängätä luokseni? Kolli nurisi mielessään.
"Mitä sinä täällä yksiksesi lojut? Mikset menisi vaikka jutustelemaan Korppihaukan kanssa? Te molemmathan olette tavalla tai toisella melko töykeitä. Tulisitte varmasti hyvin juttuun", naaras virnisti ja osoitti hännällään kohti Korppihaukkaa.
"Mitä? Ei käy päinsä!" Teräsielu kirkaisi, hypäten tassuilleen.
"Etkö ole koskaan nähnyt hänen läpitunkevaa, epämukavaa katsetta? Miten minä viitsisin tuolle mennä juttelemaan!" Kolli jatkoi sihisten. Vasakoipi värähti veljensä raivokkuutta, muttei ollut edes kovin yllättynyt.
"Mene nyt, ei hän nyt niin paha voi olla?" Vasakoipi totesi ja alkoi kiskoa kollia kohti Korppihaukkaa.
"Hyvä on minä menen! Nyt irti minusta äläkä nolaa minua tuolla tyhmällä käyttäytymiselläsi!" Teräsielu ärjyi, koittaen raapaista sisartaan.
"Minäkö se tässä käyttäydyn tyhmästi? Sinä itse tässä riehut kuin pikku pentu!" Vasakoipi pyöräytti silmiään ja päästi kollista irti.
Korppihaukka varmaan näkikin tuon kaiken säädön... kuulen huhuja joka puolelta, ettei mikään mene häneltä ohi korvien, kolli mutisi mielessään ja alkoi raahautua kohti varapäällikköä. Teräsielu oli hyvin huono aloittamaan keskusteluja, mutta hän yritti silti:
"...Tervehdys?" Kolli tunsi itsensä hyvin ahdistuneeksi ja epävarmaksi.
Vasakoipi saa katua tätä kun meni minut houkuttelemaan tulla juttelemaan Korppihaukalle! Kolli vannoi mielessään, väläyttäen vihaisen katseen siskolleen, joka virnuili hänelle takaisin leirin toiselta puolelta.

//Noniin Feli saat jatkaa tuota Korppihaukalla jos haluat? xD//

Nimi: Teräsielu - Suoklaani

29.08.2017 21:59
Teräsielu raahasi itseään siskonsa, Vasakoiven perässä. Hänet oli pakotettu lähtemään metsästämään, koskei ollut tehnyt mitään hyödyllistä klaanille vielä. Kaksikko marssi Itkupajun ohitse, joka oli sumun peitossa. Teräsielu ei oikein pitänyt tästä paikasta, eikä koskaan tule pitämäänkään.
"Noh... miten on päiväsi mennyt?" Vasakoipi kysyi, selvästi yrittäen rikkoa kiusallisen hiljaisuuden.
"Miksi se sinua kiinnostaa?" Teräsielu ärisi vastaten siskonsa kysymykseen kysymyksellä. Vasakoipi pyöräytti silmiään ja tuhahti:
"Kysyin vain, mutta aiommeko me vain kävellä täällä ympäriinsä vai metsästää niin kuin meidän pitäisi?"
Teräsielu vastasi tähän kohauttamalla lapojaan ja alkoi maistella ilmaa, Vasakoipi tehden saman. Soturit pian hajaantuivat erilleen oman saaliinsa perään, varovasti hiipien. Kevyt tuulenvire hipoi Teräsielun karheaa ja lyhyttä turkkia. Pian kolli huomasi edessään sammakon ja tuo olikin syötäväksi kelpaava. Soturi lipoi huuliaan ja alkoi vaania sammakkoa, joka ei ollut vieläkään huomannut häntä. Teräsielu loikkasi sammakkoa kohti, näppärästi sivaltaen tämän kuoliaaksi.
Jos Susikasvo nyt valittaa, etten ole tehnyt mitään klaanin hyväksi minä aion repiä häeltä korvat irti, Teräsielu nurisi mielessään ja nosti velton sammakon hampaitensa väliin. Kolli käänsi päätään kuullessaan ääniä ja huomasi Vasakoiven palanneen lisko suussaan.
"Näillä ei kyllä koko klaania ruokita", Teräsielu murahti ääneen.
"No voimmehan me metsästää lisää? Ehkäpä saatamme löytää kurjen kun on näin hyvä sää!" Vasakoipi totesi, hymyillen leveästi. Teräsielu kohautti lapojaan ja hautasi sammakkonsa, jatkaen riistan etsintää.

"Ei tästä tule mitään! Mennään vain leiriin, saa klaani pärjätä näillä!" Teräsielu nurisi, raapaisten maata turhautuneena.
"Olkoot", Vasakoipi huokaisi ja jolkotti paikalle, jonne oli haudannut liskonsa. Kolli seurasi siskoaan ja kaivoi sammakon esiin, nostaen sen ylös.

Paluu matkalla kaksikko huomasi partion kaukaisuudessa. Vasaloikka tervehti heitä hännän heilautuksella, kun taas Teräsielu esitti ettei edes huomannut koko partiota. He astuivat leiriin ja jättivät saaliinsa tuoresaaliskasaan. Vasaloikka katosi heti ystäviensä seuraan ja Teräsielu nappasi kasasta erään sammakon. Hän siirtyi syömään sitä leirin perälle, mahdollisimman kauas muista. Kolli huokaisi ja otti palan limaisesta sammakosta.
En tajua miten muut klaanit nyrpistelevät kuonoaan tälle! Ruokaahan on sekin, soturi mutisi mielessään.

//Saiskos jonkinlaista seuraa Teräsielulle? xD//

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

10.08.2017 13:11
Parantajan katse oli pudonnut yrtteihin, mutta oppilaan esittäessä kysymyksen, katse kääntyi Lehtotassuun. Gasellihäntä sanoi, että he lähtisivät heti. Mestari tassutti oppilaan ohitse pesästä ulos. Lehtotassu nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan pölystä. Parantajaoppilas tassutti mestarinsa vierelle ja huomasi tämän katselemassa leirin touhuja kuten hän aiemmin. Savunharmaa naaras haisteli ilmaa. Hän hengitti viherlehden tuomaa raikasta riistan täyteistä ilmaa.

Hetken kuluttua parantaja vilkaisi oppilastaan. Lehtotassu katsoi mestariaan ja huomasi tämän katsovan oikeaa takajalkaansa. Oppilas kiireesti siirsi häntänsä takajalkansa suojaksi. Hän odotti, että Gasellihäntä heräisi mietteistään. Gasellihäntä kysyi joko he lähtisivät.
"Mennään vain" oppilas naukaisi. Parantaja lähti tassuttelemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Lehtotassu nilkutti perässä niin nopeasti kuin vain pystyi. Gasellihäntä piti tahtinsa hitaana, jotta naaras pysyisi perässä. Ensimmäisinä kertoina mestari oli mennyt hyvin lujaa, että Lehtotassu ei pysynyt perässä. Päivä päivältä jalka tuntui paremmalta - ainakin nuoren naaraan mielestä. Gasellihännän yrtit taitavat tepsiä, oppilas ajatteli iloisesti pieni hymynkaarre suupielillään. Pian Gasellihännän ei tarvitse odottaa minua, vaan voimme mennä samaa tahtia.

Kaksikko pääsi ulos leiristä. Parantajaoppilaan sieraimia täytti suomaan tuttu kostea haju. Lehtotassu seurasi mestariaan. He tassuttelivat kuivaa polkua pitkin. Parantaja tiesi täsmälleen minne mennä. Savunharmaa naaras oli aivan ihmeissään miten Gasellihäntä osasi valita oikean polun, koska polkuja meni ristiin rastiin. Gasellihännän kysymys herätti oppilaan mietteistään. Hän kysyi naaraan koulutuksesta miten se on edennyt.
"Parantajaksi kouluttautuminen on mahtavaa! Se on edennyt hyvin", Lehtotassu naukaisi. Hiekanvaalean parantajan kysyessä eilisistä yrteistä joita he opettelivat naaras ei tiennyt mitä vastata.
"Muistan vain muutamia, mutta en kunnolla", oppilas vastasi ja käänsi katseensa maahan.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

08.08.2017 17:44
Gasellihännän katse oli pudonnut taas yrtteihin, mutta kun Lehtotassu esitti kysymyksen, käänsi parantaja katseensa jälleen häneen.
"Kyllä, lähdetään heti", parantaja naukaisi ja tarkisti vielä kerran työnsä tulokset. Ollessaan viimein tyytyväinen järjestelyihinsä, vaaleaturkkinen nousi jaloilleen ja ravisti turkiltaan tasaisen ilman pölyt. Hän tassutti oppilaansa ohi pesästä ulos ja hengitti syvään raikasta viherlehden ilmaa. Parantajan katse kävi hetken leirin touhussa, oppilaissa ja sotureissa. Hän huomasi Korppisulan pujahtavan ulos soturien pesästä, oppilaiden ja mestarien lähtevän metsälle ja jopa klaaninvanhimmat olivat tulleet ulos ottamaan aurinkoa. Tänään todella oli hyvä päivä.

Gasellihäntä vilkaisi takaisin oppilaaseensa ja heilautti korviaan. Hänen katseensa kiinnittyi hetkeksi savunharmaan naaraan oikeaan takajalkaan, ja suru kalvasi hetken parantajan mieltä. Aina onnettomuudesta lähtien Gasellihäntä oli pitänyt huolen, että Lehtotassu ei rasittanut itseään. Hän oli yrittänyt parhaansa hoitaa jalan kuntoon niin että Lehtotassu voisi käyttää sitä myöhemmin aivan normaalisti, mutta mitkään yritykset eivät olleet tuottaneet tulosta.
"Mennäänkö?" hiekanvaalea naaras huikkasi oppilaalleen ja lähti tassuttelemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Hän piti tahtinsa hitaana - siitä oli tullut jo tapa - että Lehtotassun ei tarvisi rasittaa liikaa takajalkaansa.

Kun he pääsivät ulos leiristä, tiheä suometsä otti heidät vastaan. Tuttuja polkuja pitkin kulkien heidän tassunsa pysyisivät kuivina, ja ne polut Gasellihäntä tunsikin kuin omat taskunsa. Olihan hän elänyt Suoklaanissa koko elämänsä.
"No, miten koulutuksesi on lähtenyt? Tuntuuko että muistat jotain niistä yrteistä, mitä eilen opettelimme?" Gasellihäntä naukaisi ystävällisesti ja käänsi katseensa oppilaaseensa.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

08.08.2017 12:21
Hopeatassu nyökkäsi mestarilleen ja aikoi yrittää uudestaan. Oppilas nosti kuonoaan ja raotti suutaan. Melkein saman tien oppilas sanoi haistaneensa myyrän. Hopeatassu vilkaisi soturia silmiin näyttäen, että oli varma. Leijonaharja nuuhkaisi vielä ilmaa.
"Aivan oikein", kolli naukaisi. Hopeatassu loikkasi pusikkoon ja lähti myyrän perään. Leijonaharja asteli äänettömästi sivummalla. Kellanvaalea kolli löysi suojaisan pensaan, josta voisi seurailla oppilaansa saalistusta. Hän oli ylpeä Hopeatassusta, koska hän ei luovuttanut epäonnistumisesta huolimatta. Leijonaharja etsi katseellaan Hopeatassun ja odotti.

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

08.08.2017 12:12
Gasellihäntä oli pesässä. Hän nyökkäsi oppilaalle ja viittoi tätä hännällään lähemmäksi. Parantajaoppilas asteli pesään. Sinne tulvi muutamia auringonsäteitä. Hän näki mestarinsa hiekanvaalean turkin. Parantaja sanoi olleensa järjestelemässä yrttejä ja hyvä, että oppilas tuli. Lehtotassu nyökkäsi. Gasellihäntä puhui eilisestä yrttien keruusta. Hän kertoi leskenlehdistä ja kehäkukasta sekä katajan majoista... Miten nuo kaikki voi muistaa! Oppilas ajatteli. Parantaja lisäsi vielä, että heidän pitäisi hakea vielä katajan marjoja sekä kissanminttua varmuuden vuoksi kaksijalkojen vanhasta pesästä. Lehtotassua karmi hieman mennä kaksijalkojen vanhaan pesää, mutta hän ei näyttänyt sitä mestarilleen.
"Lähdemmekö heti?" oppilas kysyi.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

07.08.2017 20:26
Hopeanharmaaselkäinen naaras nyökkäsi mestarilleen, kun tämä oli selittänyt oravien olevan nopeita. Kyllä Hopeatassu sen tiesi, mutta oli hyvä saada kunnon syy sille, ettei hän onnistunut kerrasta. Leijonaharja rohkaisi häntä kokeilemaan uudellen, joten Hopeatassu nosti kuononsa ylös ja raotti suutaan nuuhkiakseen ympäriinsä.
"Haistan myyrän", hän totesi liki samantien ja vilkaisi mestarinsa silmiin näyttäen, että oli varma tästä. Sitten hän loikkasi takaisin pusikkoon ja lähti myyrän perään.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

07.08.2017 14:04
Aurinko tulvi muutamina ohuina säteinä sisään parantajan pesään. Ne osuivat Gasellihännän turkille ja saivat hänen hiekanvaalean turkin värinsä muistuttamaan kullanruskeaa, kypsynyttä viljaa. Parantaja myhäili aatteissaan ja järjesteli yrttejä. Viherlehti oli mainiota aikaa, sillä pitkän lehtikadon jälkeen kaikki kasvit ja kukat nousivat viimein sulaneen lumen alta ja alkoivat kasvaa täysiin mittoihinsa. Gasellihäntä olikin pitänyt jo usemman yrtinhakureissun oppilaansa Lehtotassun kanssa, eikä tämäkään päivä olisi poikkeus. Vaikka pesän yrttihyllyt alkoivat viimein täyttyä entisiin mittoihinsa, puuttui sieltä silti yhä paljon tärkeitä yrttejä.
"Kehäkukkaa, katajan marjoja..", naaras mutisi ääneen asetellessaan yrttejä oikeille paikoilleen, kunnes pesän suuaukolta kuului tuttu ääni. Parantajan pää nousi ylös ja hän höristi korviaan. Lehtotassu istuskeli luolan suulla, joten Gasellihäntä nyökkäsi hänelle ja viittoi naarasta hännällään lähemmäksi.
"Hyvä että tulit. Olin juuri järjestelemässä yrttejä", parantaja naukaisi laskien suussaan riippuneet kehäkukat omaan pinoonsa. Hänen katseensa palasi takaisin oppilaaseensa. "Saimme kerättyä eilen hyvin leskenlehtiä ja kehäkukkaa, mutta katajan marjoja voisi vielä hakea lisää. Ja ainiin, vaikka kenelläkään ei ole viheryskää, olisi kissanminttua silti hyvä olla varastossa. Sitä on ainoastaan kaksijalkojen vanhassa pesässä, joten voimme ottaa samalla sieltä myös kamomillaa ja pietaryrttiä."

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

05.08.2017 13:29
Lehtotassu istuskeli leirin laitamilla häntä käärittynä tassujen suojaksi. Hän seurasi sinisten silmien katseella leirin tapahtumia. Oli Aurinkohuippu. Ilma oli mitä täydellisin. Hento tuulenvire pyyhkäisi leirin lävitse. Naaras odotti innolla tämän päivän koulutustuokiota. Hän halusi näyttää mestarilleen kuinka taitava oli vammastaan huolimatta. Hän ei mielellään puhunut vammastaan muille kuin Gasellihännälle. Savunharmaa oppilas on ikuisuuden kiitollinen mestarilleen, koska hän pelasti oppilaan. Lehtotassu nousi ylös ja lähti nilkuttaen kohti parantajan pesää. Naaras piti pienen tauon jalkansa vuoksi. Eihän onnettomuudesta ollut kauaa. Hän murehti joskus voisiko hänestä tulla koskaan yhtä hyvää parantajaa kuin Gasellihännästä. Sillä, jos jollakulla olisi hätä eikä naaras ehtisi auttamaan tätä, niin se olisi hänen vikansa, jos potilas ei selviäisi. Parantajaoppilas oli pesän suuaukolla. Hän katsoi hämärään pesään.
"Gasellihäntä oletko siellä?" oppilas naukaisi. Lehtotassu istuutui uudestaan odottamaan vastaisiko Gasellihäntä.

Nimi: Korppisulka

01.08.2017 13:15
Mustavalkoinen kolli pujahti ulos sotureiden pesästä kirkkaaseen, lämmittävään auringonvaloon. Taivaalle vilkaistessaan Korppisulka näki, että oli tulossa mainio viherlehden päivä - sinisellä taivaalla ei ollut yhtäkään pilveä, ja hento tuuli pyyhkäisi välillä kollin turkkiin. Soturi vilkaisi ympärilleen leirissä, ja suuntasi sitten tuoresaaliskasalle. Hänen vatsansa murisi, ja se tuskin auttaisi metsästyksessä. Niinpä tuo päätti suunnata ulos vasta ruokailemisen jälkeen. Korppisulka valikoi saalisläjästä maukkaan näköisen hiiren, ja asteli hieman sivummas syömään sitä.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

28.07.2017 15:19
Soturin oppilas hymyili tälle. Leijonaharja seurasi katseellaan Hopeatassun liikehdintää. Oppilas sujahti hiljaa läpi pähkinäpensaan, mutta jähmettyi heti. Kolli hiipi sivummalla, ettei säikyttäisi saalista. Nyt Leijonaharjakin näki oravan. Se ei aavistanut tulevaa vaaraa. Orava oli kääntynyt selin, joten nyt olisi hyvä aika iskeä. Hopeatassulla oli hyvä vaanimisasento ja hän hiipi eteenpäin. Hermostutankohan häntä? Soturi mietti samalla, kun katsoi oppilasta. Kun yhtään risua tai lehteä ei rasahtanut, oppilas lähti hiipien eteenpäin. Orava oli yhä selin ja Hopeatassu lähestyi saalista rauhallisesti. Lopulta oppilas jännitti lihaksensa ja loikkasi sen kimppuun. Orava kuitenkin oli nopeampi. Se pinkaisi pakoon sillä sekunnilla, kun Hopeatassu oli loikannut. Soturioppilas lähti jahtaamaan sitä. Hopeatassu oli yllättävän nopea, mutta orava oli nopeampi. Saalis kiipesi hurjaa vauhtia puuhun. Oppilas oli törmätä puun runkoon. Hopeatassu lähti kävelemään kohti mestariaan pää painuksissa. Leijonaharja oli seurannut koko ajan oppilasta pensaikossa. Soturi nousi ulos ja ravisti turkkiaan. Kun oppilas oli mestarinsa luona, soturi sanoi:
"Se meni todella hyvin ensimmäiseksi kerraksi!" Leijonaharja kehui. "Oravat ovat todella nopeita ja niitä on vaikea saada kiinni. Jopa minun aina joskus", kolli naukaisi viiksiään väräyttäen.
"Nyt vain uudestaan yrittämään! Eikö vain?" kellanvaalea soturi kysyi.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

19.07.2017 14:36
Hopeatassu hymyili ylpeästi sille, että hänen mestarinsa luotti häneen niin paljon. Nyt oli onnistuttava! Hopeatassu liikkui hiljaa läpi pähkinäpensaan, mutta jähmettyi kesken liikkeen. Orava olikin paljon lähempänä, kuin hän oli olettanut, pähkinäpensaasta pari ketunmittaa eteenpäin. Naaras jäi puskaan piiloon ja haisteli ilmaa samalla koettaen päättää, mitä tekisi. Orava katseli ympärilleen rauhallisesti ja sen häntä nyki välillä. Sitten olento kääntyi selin Hopeatassuun ja oppilas tiesi, että oli aika iskeä. Hän koetti pitää hyvän vaanimisasennon samalla, kun tunsi polttavan Leijonaharjan katseen niskassaan. Hän kosketti tassullaan maata ja kun ääntä ei kuulunut, koski hän toisellakin tassulla maata ja lähti sitten hiipimään pusikosta eteenpäin. Hän oli valmis lähtemään syöksyyn heti, kun orava kääntyisi ympäri, sillä kahden olennon välissä ei ollut minkäänlaista näköestettä. Orava pysyi selin ja Hopeatassu hiipi vielä hetken. Sitten hän pysähtyi, jännitti lihaksensa ja loikkasi eteenpäin. Samalla sekunnilla orava pinkaisi eteenpäin edes katsomatta, mikä sitä jahtasi. Hopeatassu juoksi mitä jaloista lähti ja niin teki oravakin. Hetken hippaleikin jälkeen saalis kuitenkin loikkasi päin puuta ja lähti kiipeämään hurjalla nopeudella runkoa ylöspäin. Hopeatassu ehti juuri ja juuri jarruttaa niin, ettei törmäisi puuhun. Hän kääntyi puuskuttaen ympäri ja lähti kävelemään pää painuksissa kohti mestariaan, ateria oli mennyt sivusuun.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

17.07.2017 18:00
Hopeatassu kehräsi kiitoksensa ja laskeutui takaisin vaanimisasentoon Leijonaharjan ohjeiden mukaisesti. Hopeatassun asento oli hiotumpi ja viimeistellympi. Oppilas sanoi haistavansa oravan.
"Olet aivan oikeassa", kolli naukaisi. Soturi kehräsi matalasti oppilaan onnistuneelle asennolle sekä oravan haistamiselle.
"Onnistut varmasti. Mene vain. Katson täältä sivummalta", kolli naukaisi oppilaalleen. Leijonaharja haistoi ilmaa. Orava oli kaukana, joten Hopeatassu ei vielä ollut vaanimisasennossa.
"Muista, jos orava huomaa sinut, niin pinkaise juoksuun ja yritä ottaa se siten kiinni", kellanvaalea kolli ohjeisti. Hän hautasi saamansa hiiren maahan ja alkoi seuraamaan tarkasti oppilaan liikkeitä ja hän korjaisi, jos jotain menisi väärin.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

13.07.2017 22:45
"Kiitoksia", Hopeatassu kehräsi ja laskeutui vaanimisasentoon, niin kuin mestari oli pyytänyt. Hänen asentonsa oli tällä kertaa hiotumpi ja viimeistellympi, eikä hän pitänyt turhaa kiirettä. Kuitenkaan jaksamatta kuunnella, oliko mestari tyytyväinen hän alkoi haistella ilmaa ja paikantaa saalista.
"Haistan... oravan", hän huomasi ilmasta, suu raollaan. "Voin kokeilla sitä, vaikka ne ovatkin kuulemma vikkeliä." Naaras huomasi Leijonaharjan olevan omissa maailmoissaan, mitäpä tuosta. Oppilas lähti hiljaisesti kohti hajua, vaikka oli kuitenkin vielä niin kaukana, ettei hänen tarvinnut hiipiä vaanimisasennossa.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

12.07.2017 17:19
Pääsin juuri ja juuri loikkaamaan Kaikutuulen selkään ennen kuin tämä kerkesi käännähtää minuun päin. Tarrasin mestarini turkkiin napakasti ja tunsin hetken ajan voitonriemua siitä, että temppu oli onnistunut. Samassa Kaikutuuli kierähti kyljelleen, ja yrityksestäni huolimatta tasapainoni petti. Jouduin loikkaamaan toisen kissan päältä pois menettäen etulyöntiasemani, mutta siitä huolimatta käännähdin ympäri, aikeenani koettaa ehtiä Kaikutuulen vatsan päälle. Tämä tosin todennäköisesti kerkeäisi takaisin ylös, sillä tasapainoni korjaaminen oli vienyt hetken aikaa.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

09.07.2017 18:33
Kaikutuuli jännitti lihaksensa valmiina puolustautumaan, ja kun Varjotassu sujahti nopeasti naaraan sivulle, soturi käännähti ympäri. Oppilas oli kuitenkin silmänräpäyksen nopsampi; tuo loikkasi mestarinsa selän päälle tarrautuen harmaaseen turkkiin ja Kaikutuuli horjahti hieman, mutta kierähti sitten pikaisesti vasemmalta kyljeltään selälleen tarkoituksenaan karistaa Varjotassu kimpustaan. Jos liike onnistuisi, naaras voisi nousta mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen jotta vastustaja ei pääsisi vatsan ylle.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

08.07.2017 22:59
Heilautin häntääni ylpeänä siitä, että olin osunut vastauksellani oikeaan. Kun Kaikutuuli ehdotti liikkeen kokeilemista, nyökkäsin innokkaasti ja maukaisin suostumukseni. Mestarini peruutti muutaman askeleen ja näytti olevan valmiina hyökkäykseen. Kävin päässäni suunnitelman vielä nopeasti läpi, ennen kuin singahdin ilman varoitusta Kaikutuulta kohti. Tarkoitukseni oli päästä livahtamaan joko hänen taaksensa tai sivullensa, ja jos se onnistuisi, yrittäisin nopeasti ponnistaa tämän päälle.

         

Sivut eivät välttämättä näy oikein mobiililla.

CSS-koodi © Viimakoura // Kuvat © unsplash & nukerooster

©2017 мαsкε∂ ωαяяισяs - suntuubi.com