Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Vuodenaika: Viherlehti (loppukesä)
Aika: Iltapäivä (14.00-17.00)
Sää: Sää on aurinkoinen ja lämmin. Taivaalla ei näy pilven pilveä, ja kevyt tuulenvire käy. Täydellinen kesäpäivä!

Seuraava kokoontuminen: ??
Seuraava parantajien kokoontuminen: ??

Huom! Laita nimikenttään hahmosi nimi ja sen klaani, älä nettinimeäsi! Esim. 'Haukihammas, Meriklaani'. Jos sinulla on jotain peliin kuulumatonta asiaa, voit hoitaa sen //-merkeillä. Esim. '// Yötoiveelle seuraa?' Kaikki muu ylimääräinen höpöstely hoidetaan ihan chatin välityksellä.

Tapahtuu juuri nyt

  • Suoklaanin alueella pyörii useita kettuja. Päällikkö on kehottanut klaanilaisia olemaan varuillaan ja liikkumaan ryhmissä. Kettuhavainnoista tulee ilmoittaa Safiiritähdelle, ja klaani miettii koko ajan keinoa häätää ketut pois.
  • Kuuklaanissa ei tällä hetkellä ole parantajaa. Entinen parantaja katosi ja hänellä ei ollut oppilasta, joten klaani yrittää keksiä keinoa saada joku hoitamaan parantajan tehtäviä.

 

Vieraskirja  1  2  3  4  5  6  7  > >>  [ Kirjoita ]

Nimi: Horsmatuuli, Meriklaani

14.01.2018 16:39
Kolli seurasi naarasta, pujahtaen ensimmäisenä ulos leirin piikkipensastunnelistakin. Vaikka Horsmatuuli olikin halunnut ottaa 'etumatkaa', oli kolli nyt johdossa. Se ei kuitenkaan haitannut häntä, kunhan vaan päästäisiin eteenpäin ja vihdoin saalistamaan. Sama se, kuka johtaisi heitä eteenpäin. Meriklaanin leirin ulkopuolella Leijonaharja hidasteli, jääden ilmeisesti odottamaan klaanitoveriaan. Horsmatuuli vilkaisi toista vain ottaen kovin reippaita askelia kohti astinkiviä, jotka ylittämällä he vihdoin pääsisivät töihin. Astinkivien ylittäminen sujui kovin helposti, ainakin soturin mielestä, ei nimittäin ollut sateesta tietoakaan vaan sen sijaan pilvettömän taivaan lisäksi kissoja helli hienoinen tuulenvire. Ja aurinkokin, tuo lämpöä tuova valopallo, loi hyvää mieltä.
"Minnepäin mennään?" huikkasi läiskikkään turkin omaava naaras klaanitoverilleen pysähdyttyään astinkivien jälkeen. Naaraan teki mieli lähteä omin päin jatkamaan matkaa, mutta kolli ei välttämättä ilahtuisi, olihan Horsmatuuli itse kutsunut hänet mukaansa. Pääosin valkea kissa yritti olla hypähtelemättä kärsimättömänä odottaessaan Leijonaharjaa.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

12.01.2018 16:30
Horsmatuuli onnitteli selvästi ilahtuneena kollin saalistusonnesta. Hänellä oli tosiaan käynyt hyvä tuuri saalistaessaan. Toivottavasti he saavat taas paljon saalista. Päästäisellä ja kalalla, kun ei klaania ruokittaisi. Horsmatuuli käännähti ympäri hymy koristaen kasvojaan kohti leirin uloskäyntiä. Leijonaharja nousi ylös ja lähti seuraamaan klaanitoveriaan. Läiskikäs naaras kulki ripeään tahtiin odottamatta kellanvaaleaa kollia. Soturitar kurkki taaksensa katsoen luultavasti olihan Leijonaharja mukana. Soturi näki naaraan lilahtavissa silmissä innokkaan palon. Leijonaharja meni Horsmatuuleen edeltä. Hän ei tiennyt miten naaras siihen suhtautuisi, mutta kolli jatkoi eteenpäin. Piikkipensastunnelista hän pujahti ulos leiristä. Kolli henkäisi syvään. Hän nautti tästä ihanasta rauhasta. Veden tasainen kohina rauhoitti mukavasti. Leijonaharja saattoi hämärästi erottaa aistinkivet kauempana. Heidän täytyisi loikkia niiden päältä joen toiselle puolelle. Soturi jäi odottamaan Horsmatuulta.

Nimi: Horsmatuuli, Meriklaani

20.12.2017 20:35
Kollin katse siirtyi naaraaseen, kun hän esitti toiselle soturille kysymyksen. Katseet kohtasivat. Hetken aikaa Leijonaharja oli vastaamatta, kunnes sitten heitti ilmoille ytimekkään vastauksen, joka tiivisti hyvin.
"Oi, onnea!" naukaisi naaras ilahtuneena toisen hyvästä saalistusonnesta. Klaanitoveri oli saanut päästäisen, pullean puoleisen, ja suuren kalan kiinni. Ja hymyä tapaillen Leijonaharja suostui lähtemään riistaa pyytämään.
"Hienoa", Horsmatuuli lisäsi kallistaen päätään sitten hymy huulillaan. Sitten hän käännähti ja suuntasi kohti Meriklaanin leirin uloskäyntiä. Naaras ei antanut kollille mahdollisuutta johtaa heitä eteenpäin - soturin oli vain vallannut liiallinen innokkuus, joten hän ei malttanut odottaa toista hetkenkään vertaa. Huvittavaa toki. Horsmatuuli kuitenkin kurkki jälkeensä lilahtavine silmineen kuin odottaen Leijonaharjaa palavasti.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

16.12.2017 21:27
Leijonaharja kuunteli tarkkaavaisesti, jos Horsmatuulella olisi jotain sanottavaa, katse kuitenkin ihan jossain muualla. Ei sillä, että kolli ei olisi pystynyt kohtaamaan läiskikkään naaraan katsetta, mutta hän ei vain halunnut. Kuitenkin kolli sanoisi jotain tyhmää ja nolaisi taas itsensä. Se saattoi olla töykeää, mutta soturi ei sitä tarkoittanut, ei missään nimessä. Kellanvaalean kollin oli kuitenkin pakko kääntää katseensa Horsmatuuleen tämän kysyessä jatkokysymyksen. Leijonaharja katsoi omilla vihertävillä silmillään naaraan haalean liloihin. Hän varoi tuijottamasta. Se olisi varmasti epämukavaa myös naaraan mielestä. Horsmatuulen silmät ovat kauniit mantelinmuotoiset, suorastaan lumoavat. Leijonaharja unohti ettei vielä vastannut kysymykseen, joten hän vastasi lyhyesti ja ytimekkäästi:
"Oli. Muhkea päästäinen ja sitäkin suurempi kala." Horsmatuuli tiedusteli haluaisiko kolli lähteä uudestaan metsälle. Läiskikäs naarasko tosiaan halusi lähteä metsälle hänen kanssaan. Leijonaharjan suupielille muodostui ujo hymyntapainen.
"Lähtisin kanssasi ilomielin", soturi vastasi. Leijonaharjaa hieman hermostutti, mutta hän heilautti päätään karistaakseen sellaiset asiat. Kellanvaalea kolli päätti nauttia tästä.

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

16.12.2017 21:00
Gasellihäntä harppoi oppilaansa luokse hymyn kera. Hiekkaturkkinen parantaja kehui oppilastaan ja hipaisi hännällään naaraan lapaa. Lehtotassu ei yleensä nauti olla huomion keskipisteenä, mutta nyt asiat olivat toisin. Savunharmaa naaras röyhisti pienesti rintaansa ja hän oli itsekin ylpeä siitä, että hän tunnisti katajanmarjat.
"Sinun ansiostasi minä kaiken muistan. Oppiminen on kanssasi hauskaa", parantajaoppilas naukui ja katsoi sinisillä silmillään mestariaan, jotta tämä ymmärtäisi naaraan olevan tosissaan. Gasellihäntä ohjeisti oppilasta keräämään katajan marjoja lehtikääröön, jotta parantaja voisi kerätä kissanminttua. Lehtotassu nyökkäsi.
"Tuoksu on aivan ihana!" naaras naukaisi ja yhtyi mestarinsa sanoihin. Miksiköhän kissanminttu tuoksuu niin hyvältä? hän ajatteli, mutta ei naaras alkanut sitä mestariltaan kysymään. Gasellihäntä näet jo loikki kissanmintun luokse. Oppilas ohitti asian korviaan heilauttamalla. Hän kääntyi ympäri ja piti lehtikääröä suussaan. Lehtotassu halusi valikoida parhaimmat marjat. Pian hän näkikin muhkean tertun. Harmahtava naaras laski käärön suustaan ja painoi tassullaan oksaa alemmas. Hän tarttui hampaillaan muhkeimpaan terttuun ja repäisi sen irti. Katajan neulasia varisi pensaasta alas suoraan savunharmaan turkin päälle. Lehtotassu ravisti turkkiaan ja laittoi suuren ja muhkean tertun lehtikääröön. Koko käärö oli aivan täynnä sinertäviä marjoja. Gasellihäntä kysyi joko oppilas oli valmis.
"Olen valmis", naaras vastasi ja nilkutti mestarinsa luokse valmiina lähtöön.

Nimi: Horsmatuuli, Meriklaani

15.12.2017 15:37
Horsmatuuli huomasi, että Leijonaharjan katse kävi hänen omissa tassuissaan. Oliko naaras sanonut jotakin kummaa, että sai aikaan tuollaisen reaktion? Toki naaras ei osannut lukea tarkemmin klaanitoveriaan, jotta olisi voinut oikeasti päätellä mistä oli kyse. Hän toivoi, että toinen selittäisi sen mieluummin kuin jättäisi soturittaren vain roikkumaan vailla selitystä. Jotakin kummaa Leijonaharjassa oli - ehkä hän pohti vain jotain. Pian kuitenkin helpottunut ilme levisi toisen kasvoille. Horsmatuuli saattoi vain arvailla sille syytä. Ei hän tohtinut alkaa painostamaan toista, että saisi jonkinlaisen vastauksen. Helpottuneisuus oli kuitenkin parempi asia kuin silkka tyhjyys, hetki vailla selitystä tai palapeli puuttuvine paloineen.
"Oliko hyvä tuuri riistan kanssa?" naaras esitti jatkokysymyksen. Leijonaharja oli juuri sanonut käyneensä aurinkohuipun aikaan saalistamassa. Iltapäivä oli ehtinyt jo saapumaan. Josko kolli haluaisi lähteä uudemman kerran riistaa pyytämään, tuumi naaras itsekseen. Ei ainakaan haittaisi, jos kysyisi! Siispä naaras käänsi haaleansävyiset silmänsä kohti kollia.
"Ei sinua kiinnostaisi lähteä uudemman kerran metsälle?" hän tiedusteli kohteliaasti, kuitenkaan kyvyttömänä pitää innostusta poissa äänestään. Horsmatuulen teki mieli heittää joku kommentti, että eihän heillä parempaakaan tekemistä ollut, joten kollilla ei olisi syytä kieltäytyä. Hän kuitenkin jätti sen tekemättä - voisi olla vaikeampi saada toinen suostuteltua mukaan sen sanottuaan.

Nimi: Naakkatassu, Meriklaani

14.12.2017 21:07
Naakkatassu nyppi lehdenpalasia kynsistään ja nuoli yrttien hajua pois tassuistaan. Varsinkin hierakan kirpeä tuoksu sai hänet nyrpistämään nenäänsä. Hän oli juuri lopettanut yrttien lajittelemisen ja istui nyt parantajan pesän suulla pesten itseään ja etsiskellen katseellaan mestariaan Tuomisydäntä. Hän ei ollut aivan varma parin yrtin käyttökelpoisuudesta, sillä ne vaikuttivat vähän nahistuneilta, joten oli päättänyt kysyä asiasta Tuomisydämeltä. Kun yrttien haju ei tuntunut lähtevän, Naakkatassu luovutti ja hyväksyi, että hän tulisi tuoksumaan yrttivarastolta koko loppuelämänsä. Tarttuvasta hajusta huolimatta oppilas ei katunut parantajaksi ryhtymistään yhtään. Soturioppilaiden elämä oli heti ensimmäisestä päivästä lähtien paljon levottomampaa kuin parantajaoppilaiden, mikä sopi Naakkatassulle oikein hyvin. Levottomuudesta puheen ollen, hän ei ollut vielä päässyt kävelylle metsään tänään ja kaipasi pois leirin hälinästä edes hetkeksi.
”Kun olen selvittänyt yrtti-asian Tuomisydämen kanssa, lähden käymään putouksella”, mutisi nuorukainen itselleen ja nyökkäsi päälle kuin varmistaakseen asian. Hän katsahti taivaalle ja huomasi auringon lähestyvän uhkaavasti horisonttia. Naakkatassu nosti takamuksensa maasta ja lähti kiertämään leiriä löytääkseen parantajan.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

02.12.2017 14:48
Kellanvaalea soturi katsoi nolostuneena suuria tassujaan. Hänen onneksensa Horsmatuuli ei ollut häiriintynyt kollin tuijottamisesta. Pikemminkin naaras oli yllättynyt. Ehkä seurasta tai sitten siitä, kun juuri Leijonaharja ilmaantuisi paikalle. Klaanissa kellanvaaleaa soturia ei tunnettu avoimena. Enemmänkin sulkeutuvalta. Suuri helpotus oli se ettei tuijottaminen häirinnyt ja se näkyi kollin leveiltä kasvoilta. Läiskikäs soturi tervehti Leijonaharjaa. Ehkä saankin juttukaverin, edes pieneksi hetkeksi tekemään päivästä paremman. Ellei soturi sitten mokaisi tätäkin. Leijonaharja oli niin keskittynyt murehtimiseensa, että Horsmatuulen kysymys oli mennä ohi korvien. Horsmatuuli kysyi jotain metsästämisestä. Soturi ei kuullut kunnolla mitä soturitar kysyi.
"Niin... Kävin aurinkohuipun aikaan", kellanvaaleaturkkinen sanoi. Hänen korviaan kuumotti suuresti ja hän toivoi sydämensä pohjasta, että kuuli kysymyksen oikein. Miten onnistunkin pilaamaan aina kaiken! soturi harmitteli, mutta ei keskittynyt siihen se enempää vaan käänsi vihreiden silmien katseen Horsmatuuleen odottaen mitä hän sanoisi.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

28.11.2017 22:36
Samalla kun he lähestyivät autioitunutta kaksijalkojen pesää, Gasellihäntä tarkkaili oppilastaan. Lehtotassu vaikutti hermostuneelta; hän heilutti häntäänsä ja hengitteli syvään. Parantaja ei tiennyt johtuiko oppilaan jännitys lähestyvästä kaksijalkojen pesästä vai näytönpaikasta. Ehkä ensimmäisestä, sillä kun hiekkaturkki antoi kysyi katajasta, oppilaan silmiin syttyi määrätietoisuus. Sitten harmaa naaras sen enempää sanomatta tassutti kohti kaksijalkojen pesää kaartaen vasemmalle. Gasellihäntä jäi paikoilleen ja seurasi oppilaan liikkeitä arvioiden. Lehtotassu näytti hetken arvioivan valintaan, ennen kuin ravasi oikean pensaikon luokse. Gasellihännän kasvoille syttyi tahtomattakin pieni hymy, jonka Lehtotassu palautti vieläkin kirkkaampana takaisin. Gasellihäntä harppoi hänen luokseen ylpeänä.
"Hyvä!" vaaleaturkki kehui ja hipaisi hännällään Lehtotassun lapaa. Hän ei ollut yleensä kovin fyysisesti läheinen kenenkään kanssa, mutta Lehtotassun leveä hymy oli tarpeeksi saamaan Gasellihännän ylittämään mukavuusalueensa. "Kerää sinä katajan marjoja lehtikääröön niin minä otan kissanminttua - taisitkin huomata ne jo tuossa aiemmin? Ne jotka tuoksuvat todella hyviltä." Gasellihäntä loikki muutaman ketunmittaa taemmas rehevän kissanminttumättään luokse ja alkoi napsia niitä irti yksitellen. Pian hän oli koonnut vierelleen ison nipun kasvia, ja naaras katsoi hyvillään työnsä tuloksia. Tästä riittäisi hyvin lehtikadoksi!
"Oletko valmis?" hän naukaisi sitten nostaen päänsä ylös kissanmintuista.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

28.11.2017 22:20
Suoklaanin päällikön valpas reagointi sai Punatähden suoristamaan selkänsä. Naaraan jäisessä, tarkkailevassa katseessa oli jotain, joka vangitsi Punatähden paikoilleen. Tunne oli karmiva; aivan kuin joku olisi jäädyttänyt hänet paikoilleen ja jäänyt tarkkailemaan kauemmas, miten hän yritti pyristellä otteesta pakoon siinä kuitenkaan onnistumatta.
Safiiritähti tervehti häntä yksinkertaisesti kollin nimen lausumalla, johon punaturkki vastasi pienellä nyökkäyksellä. Heidän yhteentörmäyksensä oli todellakin melkoinen sattuma, ja totta puhuen Punatähti olisi paljon mieluummin kohdannut rajalla vaikka partion kuin itse Suoklaanin päällikön. Mustaturkkisen naaraan jäinen katse tarkkaili häntä alati, mutta kolli yritti parhaansa pitää arvonsa yllä. Hän suoristi ryhtiään aavistuksen ja piti ilmeensä neutraalina katsoessaan haaleansinisillä silmillään suoraan takaisin Safiiritähden omiin.
"Mikä saa sinut ajattelemaan, että olen täällä tapamaassa sinua?" kolli napautti takaisin ilme värähtämättä. Hän tahtoi näyttää, ettei jäisi naaraan vahvojen sanojen alle iästään huolimatta, joten kolli piti arvokkaasti päänsä pystyssä ja astui aavistuksen lähemmäksi sitä kelopuuta, jonka päällä mustaturkkinen päällikkö seisoi jylhänä kuin tammi. Ennen kuin naaras kerkesi vastata hänelle, Punatähti naukaisi vielä:
"Ja nyt kun miettii, voisin kysyä samaa sinulta."

©2018 Masked Warriors - suntuubi.com