Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Vuodenaika: Viherlehti (alkukesä)
Aika: Aurinkohuippu
Sää: Sää on aurinkoinen ja lämmin. Taivaalla ei näy pilven pilveä, ja kevyt tuulenvire käy. Täydellinen kesäpäivä!

Seuraava kokoontuminen: ??
Seuraava parantajien kokoontuminen: ??

Huom! Laita nimikenttään hahmosi nimi ja sen klaani, älä nettinimeäsi! Esim. 'Haukihammas, Meriklaani'. Jos sinulla on jotain peliin kuulumatonta asiaa, voit hoitaa sen //-merkeillä. Esim. '// Yötoiveelle seuraa?' Kaikki muu ylimääräinen höpöstely hoidetaan ihan chatin välityksellä.

Tapahtuu juuri nyt

  • Suoklaanin alueella pyörii useita kettuja. Päällikkö on kehottanut klaanilaisia olemaan varuillaan ja liikkumaan ryhmissä. Kettuhavainnoista tulee ilmoittaa Safiiritähdelle, ja klaani miettii koko ajan keinoa häätää ketut pois.

 

Vieraskirja  1  2  3  > [ Kirjoita ]

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

10.08.2017 13:11
Parantajan katse oli pudonnut yrtteihin, mutta oppilaan esittäessä kysymyksen, katse kääntyi Lehtotassuun. Gasellihäntä sanoi, että he lähtisivät heti. Mestari tassutti oppilaan ohitse pesästä ulos. Lehtotassu nousi seisomaan ja ravisteli turkkiaan pölystä. Parantajaoppilas tassutti mestarinsa vierelle ja huomasi tämän katselemassa leirin touhuja kuten hän aiemmin. Savunharmaa naaras haisteli ilmaa. Hän hengitti viherlehden tuomaa raikasta riistan täyteistä ilmaa.

Hetken kuluttua parantaja vilkaisi oppilastaan. Lehtotassu katsoi mestariaan ja huomasi tämän katsovan oikeaa takajalkaansa. Oppilas kiireesti siirsi häntänsä takajalkansa suojaksi. Hän odotti, että Gasellihäntä heräisi mietteistään. Gasellihäntä kysyi joko he lähtisivät.
"Mennään vain" oppilas naukaisi. Parantaja lähti tassuttelemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Lehtotassu nilkutti perässä niin nopeasti kuin vain pystyi. Gasellihäntä piti tahtinsa hitaana, jotta naaras pysyisi perässä. Ensimmäisinä kertoina mestari oli mennyt hyvin lujaa, että Lehtotassu ei pysynyt perässä. Päivä päivältä jalka tuntui paremmalta - ainakin nuoren naaraan mielestä. Gasellihännän yrtit taitavat tepsiä, oppilas ajatteli iloisesti pieni hymynkaarre suupielillään. Pian Gasellihännän ei tarvitse odottaa minua, vaan voimme mennä samaa tahtia.

Kaksikko pääsi ulos leiristä. Parantajaoppilaan sieraimia täytti suomaan tuttu kostea haju. Lehtotassu seurasi mestariaan. He tassuttelivat kuivaa polkua pitkin. Parantaja tiesi täsmälleen minne mennä. Savunharmaa naaras oli aivan ihmeissään miten Gasellihäntä osasi valita oikean polun, koska polkuja meni ristiin rastiin. Gasellihännän kysymys herätti oppilaan mietteistään. Hän kysyi naaraan koulutuksesta miten se on edennyt.
"Parantajaksi kouluttautuminen on mahtavaa! Se on edennyt hyvin", Lehtotassu naukaisi. Hiekanvaalean parantajan kysyessä eilisistä yrteistä joita he opettelivat naaras ei tiennyt mitä vastata.
"Muistan vain muutamia, mutta en kunnolla", oppilas vastasi ja käänsi katseensa maahan.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

08.08.2017 17:44
Gasellihännän katse oli pudonnut taas yrtteihin, mutta kun Lehtotassu esitti kysymyksen, käänsi parantaja katseensa jälleen häneen.
"Kyllä, lähdetään heti", parantaja naukaisi ja tarkisti vielä kerran työnsä tulokset. Ollessaan viimein tyytyväinen järjestelyihinsä, vaaleaturkkinen nousi jaloilleen ja ravisti turkiltaan tasaisen ilman pölyt. Hän tassutti oppilaansa ohi pesästä ulos ja hengitti syvään raikasta viherlehden ilmaa. Parantajan katse kävi hetken leirin touhussa, oppilaissa ja sotureissa. Hän huomasi Korppisulan pujahtavan ulos soturien pesästä, oppilaiden ja mestarien lähtevän metsälle ja jopa klaaninvanhimmat olivat tulleet ulos ottamaan aurinkoa. Tänään todella oli hyvä päivä.

Gasellihäntä vilkaisi takaisin oppilaaseensa ja heilautti korviaan. Hänen katseensa kiinnittyi hetkeksi savunharmaan naaraan oikeaan takajalkaan, ja suru kalvasi hetken parantajan mieltä. Aina onnettomuudesta lähtien Gasellihäntä oli pitänyt huolen, että Lehtotassu ei rasittanut itseään. Hän oli yrittänyt parhaansa hoitaa jalan kuntoon niin että Lehtotassu voisi käyttää sitä myöhemmin aivan normaalisti, mutta mitkään yritykset eivät olleet tuottaneet tulosta.
"Mennäänkö?" hiekanvaalea naaras huikkasi oppilaalleen ja lähti tassuttelemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Hän piti tahtinsa hitaana - siitä oli tullut jo tapa - että Lehtotassun ei tarvisi rasittaa liikaa takajalkaansa.

Kun he pääsivät ulos leiristä, tiheä suometsä otti heidät vastaan. Tuttuja polkuja pitkin kulkien heidän tassunsa pysyisivät kuivina, ja ne polut Gasellihäntä tunsikin kuin omat taskunsa. Olihan hän elänyt Suoklaanissa koko elämänsä.
"No, miten koulutuksesi on lähtenyt? Tuntuuko että muistat jotain niistä yrteistä, mitä eilen opettelimme?" Gasellihäntä naukaisi ystävällisesti ja käänsi katseensa oppilaaseensa.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

08.08.2017 12:21
Hopeatassu nyökkäsi mestarilleen ja aikoi yrittää uudestaan. Oppilas nosti kuonoaan ja raotti suutaan. Melkein saman tien oppilas sanoi haistaneensa myyrän. Hopeatassu vilkaisi soturia silmiin näyttäen, että oli varma. Leijonaharja nuuhkaisi vielä ilmaa.
"Aivan oikein", kolli naukaisi. Hopeatassu loikkasi pusikkoon ja lähti myyrän perään. Leijonaharja asteli äänettömästi sivummalla. Kellanvaalea kolli löysi suojaisan pensaan, josta voisi seurailla oppilaansa saalistusta. Hän oli ylpeä Hopeatassusta, koska hän ei luovuttanut epäonnistumisesta huolimatta. Leijonaharja etsi katseellaan Hopeatassun ja odotti.

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

08.08.2017 12:12
Gasellihäntä oli pesässä. Hän nyökkäsi oppilaalle ja viittoi tätä hännällään lähemmäksi. Parantajaoppilas asteli pesään. Sinne tulvi muutamia auringonsäteitä. Hän näki mestarinsa hiekanvaalean turkin. Parantaja sanoi olleensa järjestelemässä yrttejä ja hyvä, että oppilas tuli. Lehtotassu nyökkäsi. Gasellihäntä puhui eilisestä yrttien keruusta. Hän kertoi leskenlehdistä ja kehäkukasta sekä katajan majoista... Miten nuo kaikki voi muistaa! Oppilas ajatteli. Parantaja lisäsi vielä, että heidän pitäisi hakea vielä katajan marjoja sekä kissanminttua varmuuden vuoksi kaksijalkojen vanhasta pesästä. Lehtotassua karmi hieman mennä kaksijalkojen vanhaan pesää, mutta hän ei näyttänyt sitä mestarilleen.
"Lähdemmekö heti?" oppilas kysyi.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

07.08.2017 20:26
Hopeanharmaaselkäinen naaras nyökkäsi mestarilleen, kun tämä oli selittänyt oravien olevan nopeita. Kyllä Hopeatassu sen tiesi, mutta oli hyvä saada kunnon syy sille, ettei hän onnistunut kerrasta. Leijonaharja rohkaisi häntä kokeilemaan uudellen, joten Hopeatassu nosti kuononsa ylös ja raotti suutaan nuuhkiakseen ympäriinsä.
"Haistan myyrän", hän totesi liki samantien ja vilkaisi mestarinsa silmiin näyttäen, että oli varma tästä. Sitten hän loikkasi takaisin pusikkoon ja lähti myyrän perään.

Nimi: Gasellihäntä, Suoklaani

07.08.2017 14:04
Aurinko tulvi muutamina ohuina säteinä sisään parantajan pesään. Ne osuivat Gasellihännän turkille ja saivat hänen hiekanvaalean turkin värinsä muistuttamaan kullanruskeaa, kypsynyttä viljaa. Parantaja myhäili aatteissaan ja järjesteli yrttejä. Viherlehti oli mainiota aikaa, sillä pitkän lehtikadon jälkeen kaikki kasvit ja kukat nousivat viimein sulaneen lumen alta ja alkoivat kasvaa täysiin mittoihinsa. Gasellihäntä olikin pitänyt jo usemman yrtinhakureissun oppilaansa Lehtotassun kanssa, eikä tämäkään päivä olisi poikkeus. Vaikka pesän yrttihyllyt alkoivat viimein täyttyä entisiin mittoihinsa, puuttui sieltä silti yhä paljon tärkeitä yrttejä.
"Kehäkukkaa, katajan marjoja..", naaras mutisi ääneen asetellessaan yrttejä oikeille paikoilleen, kunnes pesän suuaukolta kuului tuttu ääni. Parantajan pää nousi ylös ja hän höristi korviaan. Lehtotassu istuskeli luolan suulla, joten Gasellihäntä nyökkäsi hänelle ja viittoi naarasta hännällään lähemmäksi.
"Hyvä että tulit. Olin juuri järjestelemässä yrttejä", parantaja naukaisi laskien suussaan riippuneet kehäkukat omaan pinoonsa. Hänen katseensa palasi takaisin oppilaaseensa. "Saimme kerättyä eilen hyvin leskenlehtiä ja kehäkukkaa, mutta katajan marjoja voisi vielä hakea lisää. Ja ainiin, vaikka kenelläkään ei ole viheryskää, olisi kissanminttua silti hyvä olla varastossa. Sitä on ainoastaan kaksijalkojen vanhassa pesässä, joten voimme ottaa samalla sieltä myös kamomillaa ja pietaryrttiä."

Nimi: Lehtotassu, Suoklaani

05.08.2017 13:29
Lehtotassu istuskeli leirin laitamilla häntä käärittynä tassujen suojaksi. Hän seurasi sinisten silmien katseella leirin tapahtumia. Oli Aurinkohuippu. Ilma oli mitä täydellisin. Hento tuulenvire pyyhkäisi leirin lävitse. Naaras odotti innolla tämän päivän koulutustuokiota. Hän halusi näyttää mestarilleen kuinka taitava oli vammastaan huolimatta. Hän ei mielellään puhunut vammastaan muille kuin Gasellihännälle. Savunharmaa oppilas on ikuisuuden kiitollinen mestarilleen, koska hän pelasti oppilaan. Lehtotassu nousi ylös ja lähti nilkuttaen kohti parantajan pesää. Naaras piti pienen tauon jalkansa vuoksi. Eihän onnettomuudesta ollut kauaa. Hän murehti joskus voisiko hänestä tulla koskaan yhtä hyvää parantajaa kuin Gasellihännästä. Sillä, jos jollakulla olisi hätä eikä naaras ehtisi auttamaan tätä, niin se olisi hänen vikansa, jos potilas ei selviäisi. Parantajaoppilas oli pesän suuaukolla. Hän katsoi hämärään pesään.
"Gasellihäntä oletko siellä?" oppilas naukaisi. Lehtotassu istuutui uudestaan odottamaan vastaisiko Gasellihäntä.

Nimi: Korppisulka

01.08.2017 13:15
Mustavalkoinen kolli pujahti ulos sotureiden pesästä kirkkaaseen, lämmittävään auringonvaloon. Taivaalle vilkaistessaan Korppisulka näki, että oli tulossa mainio viherlehden päivä - sinisellä taivaalla ei ollut yhtäkään pilveä, ja hento tuuli pyyhkäisi välillä kollin turkkiin. Soturi vilkaisi ympärilleen leirissä, ja suuntasi sitten tuoresaaliskasalle. Hänen vatsansa murisi, ja se tuskin auttaisi metsästyksessä. Niinpä tuo päätti suunnata ulos vasta ruokailemisen jälkeen. Korppisulka valikoi saalisläjästä maukkaan näköisen hiiren, ja asteli hieman sivummas syömään sitä.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

28.07.2017 15:19
Soturin oppilas hymyili tälle. Leijonaharja seurasi katseellaan Hopeatassun liikehdintää. Oppilas sujahti hiljaa läpi pähkinäpensaan, mutta jähmettyi heti. Kolli hiipi sivummalla, ettei säikyttäisi saalista. Nyt Leijonaharjakin näki oravan. Se ei aavistanut tulevaa vaaraa. Orava oli kääntynyt selin, joten nyt olisi hyvä aika iskeä. Hopeatassulla oli hyvä vaanimisasento ja hän hiipi eteenpäin. Hermostutankohan häntä? Soturi mietti samalla, kun katsoi oppilasta. Kun yhtään risua tai lehteä ei rasahtanut, oppilas lähti hiipien eteenpäin. Orava oli yhä selin ja Hopeatassu lähestyi saalista rauhallisesti. Lopulta oppilas jännitti lihaksensa ja loikkasi sen kimppuun. Orava kuitenkin oli nopeampi. Se pinkaisi pakoon sillä sekunnilla, kun Hopeatassu oli loikannut. Soturioppilas lähti jahtaamaan sitä. Hopeatassu oli yllättävän nopea, mutta orava oli nopeampi. Saalis kiipesi hurjaa vauhtia puuhun. Oppilas oli törmätä puun runkoon. Hopeatassu lähti kävelemään kohti mestariaan pää painuksissa. Leijonaharja oli seurannut koko ajan oppilasta pensaikossa. Soturi nousi ulos ja ravisti turkkiaan. Kun oppilas oli mestarinsa luona, soturi sanoi:
"Se meni todella hyvin ensimmäiseksi kerraksi!" Leijonaharja kehui. "Oravat ovat todella nopeita ja niitä on vaikea saada kiinni. Jopa minun aina joskus", kolli naukaisi viiksiään väräyttäen.
"Nyt vain uudestaan yrittämään! Eikö vain?" kellanvaalea soturi kysyi.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

19.07.2017 14:36
Hopeatassu hymyili ylpeästi sille, että hänen mestarinsa luotti häneen niin paljon. Nyt oli onnistuttava! Hopeatassu liikkui hiljaa läpi pähkinäpensaan, mutta jähmettyi kesken liikkeen. Orava olikin paljon lähempänä, kuin hän oli olettanut, pähkinäpensaasta pari ketunmittaa eteenpäin. Naaras jäi puskaan piiloon ja haisteli ilmaa samalla koettaen päättää, mitä tekisi. Orava katseli ympärilleen rauhallisesti ja sen häntä nyki välillä. Sitten olento kääntyi selin Hopeatassuun ja oppilas tiesi, että oli aika iskeä. Hän koetti pitää hyvän vaanimisasennon samalla, kun tunsi polttavan Leijonaharjan katseen niskassaan. Hän kosketti tassullaan maata ja kun ääntä ei kuulunut, koski hän toisellakin tassulla maata ja lähti sitten hiipimään pusikosta eteenpäin. Hän oli valmis lähtemään syöksyyn heti, kun orava kääntyisi ympäri, sillä kahden olennon välissä ei ollut minkäänlaista näköestettä. Orava pysyi selin ja Hopeatassu hiipi vielä hetken. Sitten hän pysähtyi, jännitti lihaksensa ja loikkasi eteenpäin. Samalla sekunnilla orava pinkaisi eteenpäin edes katsomatta, mikä sitä jahtasi. Hopeatassu juoksi mitä jaloista lähti ja niin teki oravakin. Hetken hippaleikin jälkeen saalis kuitenkin loikkasi päin puuta ja lähti kiipeämään hurjalla nopeudella runkoa ylöspäin. Hopeatassu ehti juuri ja juuri jarruttaa niin, ettei törmäisi puuhun. Hän kääntyi puuskuttaen ympäri ja lähti kävelemään pää painuksissa kohti mestariaan, ateria oli mennyt sivusuun.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

17.07.2017 18:00
Hopeatassu kehräsi kiitoksensa ja laskeutui takaisin vaanimisasentoon Leijonaharjan ohjeiden mukaisesti. Hopeatassun asento oli hiotumpi ja viimeistellympi. Oppilas sanoi haistavansa oravan.
"Olet aivan oikeassa", kolli naukaisi. Soturi kehräsi matalasti oppilaan onnistuneelle asennolle sekä oravan haistamiselle.
"Onnistut varmasti. Mene vain. Katson täältä sivummalta", kolli naukaisi oppilaalleen. Leijonaharja haistoi ilmaa. Orava oli kaukana, joten Hopeatassu ei vielä ollut vaanimisasennossa.
"Muista, jos orava huomaa sinut, niin pinkaise juoksuun ja yritä ottaa se siten kiinni", kellanvaalea kolli ohjeisti. Hän hautasi saamansa hiiren maahan ja alkoi seuraamaan tarkasti oppilaan liikkeitä ja hän korjaisi, jos jotain menisi väärin.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

13.07.2017 22:45
"Kiitoksia", Hopeatassu kehräsi ja laskeutui vaanimisasentoon, niin kuin mestari oli pyytänyt. Hänen asentonsa oli tällä kertaa hiotumpi ja viimeistellympi, eikä hän pitänyt turhaa kiirettä. Kuitenkaan jaksamatta kuunnella, oliko mestari tyytyväinen hän alkoi haistella ilmaa ja paikantaa saalista.
"Haistan... oravan", hän huomasi ilmasta, suu raollaan. "Voin kokeilla sitä, vaikka ne ovatkin kuulemma vikkeliä." Naaras huomasi Leijonaharjan olevan omissa maailmoissaan, mitäpä tuosta. Oppilas lähti hiljaisesti kohti hajua, vaikka oli kuitenkin vielä niin kaukana, ettei hänen tarvinnut hiipiä vaanimisasennossa.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

12.07.2017 17:19
Pääsin juuri ja juuri loikkaamaan Kaikutuulen selkään ennen kuin tämä kerkesi käännähtää minuun päin. Tarrasin mestarini turkkiin napakasti ja tunsin hetken ajan voitonriemua siitä, että temppu oli onnistunut. Samassa Kaikutuuli kierähti kyljelleen, ja yrityksestäni huolimatta tasapainoni petti. Jouduin loikkaamaan toisen kissan päältä pois menettäen etulyöntiasemani, mutta siitä huolimatta käännähdin ympäri, aikeenani koettaa ehtiä Kaikutuulen vatsan päälle. Tämä tosin todennäköisesti kerkeäisi takaisin ylös, sillä tasapainoni korjaaminen oli vienyt hetken aikaa.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

09.07.2017 18:33
Kaikutuuli jännitti lihaksensa valmiina puolustautumaan, ja kun Varjotassu sujahti nopeasti naaraan sivulle, soturi käännähti ympäri. Oppilas oli kuitenkin silmänräpäyksen nopsampi; tuo loikkasi mestarinsa selän päälle tarrautuen harmaaseen turkkiin ja Kaikutuuli horjahti hieman, mutta kierähti sitten pikaisesti vasemmalta kyljeltään selälleen tarkoituksenaan karistaa Varjotassu kimpustaan. Jos liike onnistuisi, naaras voisi nousta mahdollisimman nopeasti takaisin jaloilleen jotta vastustaja ei pääsisi vatsan ylle.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

08.07.2017 22:59
Heilautin häntääni ylpeänä siitä, että olin osunut vastauksellani oikeaan. Kun Kaikutuuli ehdotti liikkeen kokeilemista, nyökkäsin innokkaasti ja maukaisin suostumukseni. Mestarini peruutti muutaman askeleen ja näytti olevan valmiina hyökkäykseen. Kävin päässäni suunnitelman vielä nopeasti läpi, ennen kuin singahdin ilman varoitusta Kaikutuulta kohti. Tarkoitukseni oli päästä livahtamaan joko hänen taaksensa tai sivullensa, ja jos se onnistuisi, yrittäisin nopeasti ponnistaa tämän päälle.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

04.07.2017 22:50
"Totta. Mitä isompi sen vankempi, joten horjuttaminen mitä luultavimmin ei onnistuisi", Kaikutuuli naukui oppilaalleen hyväksyvästi. "Ja selkään hyppääminen on yksi parhaista hyökkäystekniikoista pienille kissoille, mutta siinä on vaarana jäädä vastustajan alle jos tuo kierähtää selälleen." Naaras nousi seisaalteen.
"Toisaalta, jos et jää selän alle voit hyvinkin päästä tuon mahan päälle, joka tietysti olisi aika varma voitto", hän selitti vielä ja hymyili hiukan. "Voisit kokeilla liikettä minuun, vaikka eihän meissä hirmuista kokoeroa olekaan!" Kaikutuuli katsahti Varjotassua. Sekä mestari että oppilas olivat pienikokoisia, eikä Kaikutuuli ollut paljoa korkeampi. Paljon lihaksikkaampi ja vankempi soturi kuitenkin oli, joten harjoittelussa tuskin tulisi ongelmia. Kaikutuuli peruutti muutaman askeleen ja valmistautui harjoitteluun.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

04.07.2017 21:32
Seurasin Kaikutuulta jokien risteämiskohtaan, niityn muodostamaan kulmaukseen. Istahdin alas ja tuijotin mestariani tarkkaavaisena, kun hän kääntyi minuun päin esittäen kysymyksensä.
"Se ei varmaan kaatuisi helpolla kokoeron vuoksi, niin että jalkoihin hyökkääminen olisi kai turhaa", aloin pohtimaan ääneen. "Ja jos sen saisikin kaatumaan, se pystyisi aika helposti potkaisemaan minut pois."
Pyörittelin päässäni muutamaa eri vaihtoehtoa. Mieleeni ei heti pälkähtänyt mitään järkevää, mutta hetken kuluttua avasin suuni.
"Ehkä minä voisin kiertää sivulle tai taakse ja yrittää hypätä selkään? Siitä voisi helposti purra tai kynsiä vaikka niskan ja kaulan aluetta, tai jotain", ehdotin varovasti. "Edellyttäen tietty että pysyisin kyydissä."
Toivoin todella, että vastaukseni miellyttäisi Kaikutuulta, sillä en pitänyt erityisemmin väärässä olemisesta.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

04.07.2017 19:48
Kaikutuuli katseli kuinka hänen oppilaansa uiskenteli hänen luokseen, ja ravisteli turkkinsa vedestä.
"Kivisillan lähelle", soturi kertoi ja jatkoi vielä, "siellä on tasainen ja pehmeä pohja, täydellinen taisteluharjoituksille." Sitten naaras lähti astelemaan avaran niityn poikki Kivisillan suuntaan, nauttien viilentävästä tuulenvireestä. Aurinko oli edelleen korkealla ja paahtoi Kaikutuulen selkää lämpimästi. Soturitar siristi hieman silmiään, ja näki jo pusikon joka reunusti jokea, jonka silta ylitti. Kauempana joki liittyi toiseen, ja muodosti niittyyn kulman. Kaikutuuli suuntasi tuota niitynkohtaa päin.
Sinne saavuttuaan Kaikutuuli kääntyi ympäri ja katsoi Varjotassua virnistäen hilpeästi.
"Minkä veikkaisit olevan paras tapa peitota itseäsi kookkaampi soturi?" naaras kysyi ja istahti samalla ruohoisalle maalle ja kiersi häntänsä tassujensa ympärille.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

04.07.2017 16:21
Hopeatassu kiitti Tähtiklaania. Oppilas myös kehui Leijonaharjan metsästystaitoja. Kellanvaalea kolli oli hyvin otettu saamistaan kehuista.
"Sinustakin tulee vielä hyvä metsästäjä. Ehkä jopa parempi", kolli naukaisi viiksiään väräyttäen. Oppilas kysyi saako hän kokeilla.
"Tietysti saat. Kokeilemallahan sitä oppii. Voitko kuitenkin näyttää asennon vielä kerran?", soturi kysyi. Hän vilkaisi hiirtä, joka makasi elottomana maassa. Leijonaharjan vatsa murisi hiljaisesti. Kolli vain itse kuuli ja tunsi sen. Hän odotti innolla sitä, että Hopeatassu saisi kiinni ensimmäisen saaliinsa. Punatähtikin oli hyvin vakuuttunut oppilaan taistelutaidoista. Hopeatassusta tulisi vielä oiva soturi. Leijonaharja vain haaveili, mutta siirsi vihreiden silmien katseen takaisin Hopeatassuun.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

04.07.2017 15:11
"Kuulostaa hyvältä", nyökkäsin innoissani mestarini ehdottaessa taisteluliikkeiden harjoittelua.
Ponkaisin Kaikutuulen perään nopeasti kun tämä nousi jaloilleen ja viittilöi minua mukaansa.
"No, on täällä ollut vähän tylsää", myönsin varovasti, sillä en halunnut kuulostaa liian valittavalta.
Tassuttelimme leirin viertä kulkevaa jokea kohti. Kaikutuuli ui veden poikki sulavasti ja ravisteli turkkiaan kuivemmaksi päästyään vastarannalle. Hän kääntyi katsomaan minun suuntaani, ja liu'uin viileään jokeen vikkelästi. Kauhoin vettä käpälilläni edeten melko tyynenä virtaavan joen poikki, ja saatuani etutassut vastarannan penkereelle ponnistauduin ylös mestarini viereen. Astahdin hieman kauemmas, jotta turkistani ei ravistellessani lentäisi vettä Kaikutuulen päälle.
"Minne olemme menossa?" käännyin vanhemman kissan puoleen pää kysyvästi kallellaan.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

02.07.2017 22:25
Klaanitoverit olivat jääneet taakse ja Punatähti oli tassutellut kimmeltävän joen rantaan askel reippaana. Kellanpunainen kolli otti kaiken ilon irti auringon tarjoamasta lämmöstä ja pulahti virtaavaan veteen, ylittäen sen voimakkailla tassunvedoilla. Pisarat kimmelsivät auringonsäteiden valossa, kun nuori päällikkö ravisti turkkinsa kuivaksi – tai ainakin melkein. Hänen pitkä turkkinsa jäi roikkumaan osittain kosteana kaulaan ja häntään, saaden punertavan kollin näyttämään kirjaimellisesti vedessä uitetulta kissalta. Ei kuitenkaan mitään, mihin hän meriklaanilaisena ei olisi tottunut.

Tiedostamatta Punatähden tassut kuljettivat hänet kohti Suoklaanin rajamaata. Hän joutui ylittämään joen vielä kertaalleen ennen kuin alkoi haistaa Suoklaanin kissojen ominaistuoksua. Koko reviiriltä puhalsi tälle metsäiselle alueelle aivan toisenlainen tuoksu, jokin mihin Punatähti ei ollut vielä tottunut, eikä varmaan koskaan tottuisikaan. Se oli viileämpi ja kuivempi tuoksu kuin Meriklaanin oma, sekoitus kuivia pajuja ja kosteaa, tuulien pieksemää suomaata. Siinä missä Meriklaanin kissoista pystyi haistamaan liukaspintaiset kalat ja raikkaan veden, muistutti suoklaanilaisten tuoksu Punatähteä kitukasvuisista varvuista ja voimakashajuisesta turpeesta. Hän ei pitänyt hajusta lainkaan.

Punatähti tiesi lähestyvänsä rajaa, kun kaksi vanhaa kaatunutta kelopuuta lähestyi hänen näkökenttäänsä. Niiden harmaantuneet ja sammaloituneet pinnat olivat jo iät ja ajat merkanneet Suoklaanin ja Meriklaanin reviirien rajaa, ja Punatähti tuumi voivansa samalla uusia rajamerkit kulkiessaan kerta niiden ohitse. Hän lähestyi kahta puuta, mutta haistoi sitten äkisti vanhojen puiden keskeltä uuden tuoksun. Suoklaanilainen. Eikä kuka tahansa suoklaanilainen, sillä kohdistaessaan katseensa puiden välistä harmaantuneisiin kelopuihin tunnisti Punatähti toisen niistä päällä istuvan kissan heti Suoklaanin päälliköksi. Kollin lihakset jännittyivät ja askeleet loppuivat kuin seinään. Kukapa voisi unohtaakaan itse Suoklaanin päällikköä? Safiiritähti levitti pelkällä katseellaan hämmennystä ja kunnioitusta kaikkiin kissoihin, ja koko naaraan olemus huokui kunnioitettavaa mahdikkuutta. Punatähti muisti ensimmäisen kokoontumisen ollessaan päällikkönä. Safiiritähden jäänsinisten silmien kylmän laskelmoiva ja neutraali ilme oli riittävä hyydyttämään kollin veren paikoilleen, ja savunharmaan päällikön jokainen sana herätti hänessä kunnioitusta ja jopa hieman pelkoa. Silloin Punatähti oli ollut täysin kokematon ja hermostunut näyttäytyessään muiden klaanien edessä ensimmäistä kertaa päällikkönä. Jännittynyt ja hermostunut tunne oli värisyttänyt punakuvioisen päällikön turkkia koko kokoontumisen ajan.

Eikä se sama tunne ollut karsiutunut hänen päältään vieläkään. Safiiritähden ylväs ja rauhallisen neutraali olemus sai Punatähden tuntemaan itsensä lähinnä kokemattomaksi pennuksi. Hän ei vain kantanut yllään sitä samaa määrätietoista ja mahdikasta olemusta, mikä tuntui leijuvan Safiiritähden ympärillä kuin hohkava aura. Punatähti oli kuitenkin periksiantamaton jos jotain, joten askeleet rauhallisina ja katse tummanpuhuvassa naaraassa kulkien kolli astui puiden takaa esiin.
"Päivää, Safiiritähti", kellanpunainen kolli naukaisi tervehdykseksi ja koitti pitää katseensa mahdollisimman rentona. Hän ei halunnut aiheuttaa tappelua, joten Punatähti yritti karistaa jännityksen tassuistaan. Hän ei ollut koskaan jutellut kenenkään toisesta klaanista olevan päällikön kanssa tällä tavoin kahden kesken, joten Punatähti yritti kovin pitää arvokkuutensa yllä ja näyttää olevansa yhtä pätevä päällikkö kuin kuka tahansa muukin. Safiiritähti oli tarkkaan mietityillä sanoillaan jotenkin salaperäisen ja mystisen oloinen kissa, eikä Punatähti voinut kieltää olevansa kiinnostunut tietämään millainen Suoklaanin päällikkö todella oli.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

30.06.2017 18:15
Hopeatassu otti ohjeet vastaan koettaen painaa ne muistiin. Sitten mestarin huomion vei rapina pusikossa ja oppilaskin katsoi sinne suuntaan, vaikka olisi mieluummin jatkanut harjoittelua. Leijonaharja kertoi puskassa olevan hiiri ja Hopeatassun aistit terästäytyivät. Hän koetti olla mahdollisimman hiljaa mestarin vieressä hiipiessä kohti tulevaa saalista. Naaras katseli tarkasti, miten Leijonaharja kyyristyi ja lopulta loikkasi hiiren kimppuun. Pieni eläin ei ehtinyt tehdä elettäkään, ennen kuin se oli kuollut.
"Kiitos Tähtiklaani", kommentoi Hopeatassu Leijonaharjan tuodessa tapponsa näytille. "Metsästit todella hienosti! Saanko minä kokeilla, vai harjoittelemmeko vielä asentoani?" naaras jatkoi, koska tahtoi osoittaa, että oli vähintään yhtä hyvä metsästämisessä. Taisteluasentokin oli mennyt niin hyvin päällikön ja mestarin mielestä!

Nimi: Kiiukka

28.06.2017 15:26
Hopeatassu korjasi asentoaan. Leijonaharja katsoi oppilastaan arvioitavasti.
"Parempi", soturi sanoi. "Asento oli hyvä, mutta sinun täytyisi katsoa mihin astut. Ensimmäiseksi kerraksi oikein hyvä!", kolli kehui. Hän oli aukaisemassa suutaan, mutta rapina pensaikossa sai soturin huomion. Leijonaharja suuntasi korvansa eteenpäin ja raotti suutaan. Hän imi ilmaa sisäänsä.
"Siellä on hiiri", kellanvaalea kolli kuiskasi Hopeatassulle.
"Näytän sinulle miten saalistan sen", hän sanoi. Leijonaharja pudottautui lähelle maanpintaa vaanimisasentoon. Hän kulki eteenpäin kevein askelin suu raollaan. Nyt hän oli aivan varma missä hiiri sijaitsee. Kolli oli muutaman ketunmitan päässä hiirestä. Minun on pakko saada tuo kiinni, hän ajatteli. Leijonaharja valmistautui loikkaan. Pieni ruskea hiiri ei aavistanut vaaraa. Hän loikkasi hiiren kimppuun ja puraisi siltä niskat poikki. Hiiri valahti veltoksi soturin suuhun. Ihana riistan maku täytti hänen suunsa. Leijonaharja tassutti soturioppilaan luokse ja laski hiiren suustaan.

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

27.06.2017 20:13
Hopeatassu laski nopeasti peräpäätään Leijonaharjan ohjeiden mukaisesti. Hän luuli, että uniikilla liikkeellä voittaisi mestarin pisteet, mutta kai sitten tarvitsi vain tehdä, niin kuin Punatähti oli näyttänyt ja toimia mahdollisimman taidokkaasti. Hopeatassu odotti asennossaan, kun Leijonaharja näytti esimerkkiä. Naaras laski oman häntänsä suoraksi, niin kuin Leijonaharjallakin oli ollut ja alkoi sitten liikkua eteenpäin. Hän oli todella matalalla ja niin litteänä hiipiminen oli hankalaa, joten hiivintä näytti enemmän tallustamiselta ja puolelta toiselle heilumiselta. Hopeatassu korjasi itse asentoaan hieman korkeammalle maanpinnasta, jolloin käveleminen helpottui. Hän kuitenkin kiirehti hieman, eikä ollenkaan katsonut, mihin pisti tassunsa. Jos maassa olisi ollut ruohikon sijasta enemmän pikkukiviä tai risuja, ne olisivat pitäneet meteliä naaraan hiiviskellessä ympäriinsä. Hopeatassu ei tietysti huomannut virhettään, koska nurmikko hiljensi kaikki hänen askeleensa.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

27.06.2017 19:50
Hopeatassu vain haaveili. Lopulta hän lopetti sen ja oli innoissaan vaanimisen harjoittelusta. Oppilas pudottautui samaan asentoon kuin aiemmin, mutta hän vaihtoi asentoa hieman. Nuori naaras laski leukaansa alemmas ja nosti takapuoltaan ylemmäs. Oppilas katsoi mestariaan kysyen silmillään asennosta.
"Sinun takapuolesi on liian ylhäällä. Silloin saaliseläin voi nähdä tai haistaa sinut", Leijonaharja kertoi.
"Katso", kolli sanoi oppilaalle. Soturi meni lähelle maata, häntä mukaan lukien. Kollin häntä oli alhaalla ja suora. Hän liikkui kevein askelin eteenpäin rasauttamatta risuakaan. Lopulta hän nousi istumaan ja katsoi oppilastaan.
"Nyt on sinun vuorosi", kolli sanoi lempeästi.

         

Sivut eivät välttämättä näy oikein mobiililla.

CSS-koodi © Viimakoura // Kuvat © unsplash & nukerooster

©2017 мαsкε∂ ωαяяισяs - suntuubi.com