Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

Peli

Vuodenaika: Viherlehti (alkukesä)
Aika: Aurinkohuippu
Sää: Sää on aurinkoinen ja lämmin. Taivaalla ei näy pilven pilveä, ja kevyt tuulenvire käy. Täydellinen kesäpäivä!

Seuraava kokoontuminen: ??
Seuraava parantajien kokoontuminen: ??

Huom! Laita nimikenttään hahmosi nimi ja sen klaani, älä nettinimeäsi! Esim. 'Haukihammas, Meriklaani'. Jos sinulla on jotain peliin kuulumatonta asiaa, voit hoitaa sen //-merkeillä. Esim. '// Yötoiveelle seuraa?' Kaikki muu ylimääräinen höpöstely hoidetaan ihan chatin välityksellä.

Tapahtuu juuri nyt

  • Suoklaanin alueella pyörii useita kettuja. Päällikkö on kehottanut klaanilaisia olemaan varuillaan ja liikkumaan ryhmissä. Kettuhavainnoista tulee ilmoittaa Safiiritähdelle, ja klaani miettii koko ajan keinoa häätää ketut pois.

 

Vieraskirja  1  2  > [ Kirjoita ]

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

27.06.2017 18:44
Punatähden kuitenkin lähdettyä, vaikka Hopeatassu oli pyytänyt... tai siis inttänyt häntä jäämään, Hopeatassu näytti pitkää naamaa. Se ei kestänyt kuitenkaan kauan, sillä häntä oltiin kehuttu ja nyt ajatukset loistavasta Meriklaanin soturista täyttivät nuoren naaraan pään. Hänestä tulisi kunnioitettu klaanin jäsen ja hän saisi oman oppilaan! Taas unelmoimaan jäänyt Hopeatassu huomasi lopettaa haaveilun, kun hänen mestarinsa puhutteli häntä.
"Vaanimista!" Hopeatassu toisti innoissaan ja pudottautui jälleen asentoon, jonka oli nähnyt Punatähden ottavan. Leijonaharja haluaisi luultavasti kuitenkin nähdä jotain Hopeatassun omaa, joten hän vaihtoi asentoa hieman: Hän laski leukansa alemmas maahan ja nosti takapuolensa hieman korkeammalle maasta. Näin hän kuvitteli juuri hyökkäävän kissan asettuvan. Valmiina asennon ottaneena hän sitten katsahti mestariinsa vieressään kysyen silmillään, oliko asento oikein.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

27.06.2017 15:08
Kun Leijonaharja oli kysynyt oliko päälliköllä tärkeämpää tekemistä, Hopeatassu alkoi inttämään vastaan. Soturi vilkaisi Hopeatassua. Hän oli hiukan pettynyt oppilaan käytöksestä. Ei päällikölle puhuta noin. Onneksi Punatähti ei ollut pettynyt. Hänen katseensa vain lempeni oppilaalle. Leijonaharja meinasi huokaista helpotuksesta. Punatähti sanoi, että hän näki tarpeeksi. Nuori päällikkö ylisti hieman Hopeatassua ja käänsi katseensa soturiin ja siitä Hopeatassuun. Punatähti lupasi näyttää Hopeatassulle joskus taisteluliikkeitä.
"Kyllä pidämme!" kolli vastasi päällikölle. Punatähti lähti tassuttelemaan ripeään tahtiin kohti Kivisillan suuntaista jokea. Leijonaharja katsoi päällikön pienenevän hahmon perään.
"No Hopeatassu, harjoitellaanko vaanimista?" soturi naukaisi oppilaalleen.

Nimi: Safiiritähti, Suoklaani

27.06.2017 11:28
Tuhkahäntä vastasi tietävänsä jättäen kuitenkin aiheen siihen, mihin Safiiritähti olikin hieman tyytyväinen. Toinen naaras kuitenkin kertoi joutuvansa lähtemään jolloin tummaturkkinen päällikkö nyökkäsi aavistuksen merkiksi, että oli noteerannut toisen toteamuksen. Nuorempi soturi lähti muualle Safiiritähden seuratessa tämän kulkua katseellaan. Hetken päästä naaras nousi ylös lähtien kulkemaan kohti leirin sisäänkäyntiä. Hän kaipasi hieman omaa rauhaa leirin rajamailla joten tummat tassut kuljettivat naarasta eteenpäin pitkin soista maastoa. Askeleet olivat äänettömät ja joustavat suoklaanilaisen pitäessä päänsä pystyssä. Normaalisti leiristä ei ollut hyvä poistua yksin kettujen takia. Kuitenkin Safiiritähti pärjäisi hetken aivan hyvin ilman sotureitaan. Sää oli lämmin ja aurinko lämmitti säteillään jopa soisen alueen maastoa. Pieni tuulenvire puhalsi ohitse ja linnut täyttivät ilman laulullaan. Matka oli sujunut hiljaisuudessa nopeasti ja Safiiritähti lähestyi Meriklaanin rajaa kahden kaatuneen kelopuun ilmestyessä näkyviin. Vanhat ja kaatuneet kelopuut olivat olleet jo kauan merkkinä kahden klaanin välisestä rajasta. Niiden harmaantunut pinta ja lehdettömät oksat makasivat lohduttomana maassa muun metsän kukoistaessa viherlehden värejä.
Yhdellä voimakkaalla loikalla naaras nousi toisen kelon päälle. Safiiritähti seisahtui suoristaen ryhtinsä. Hätkähdyttävän jäisten silmien katseen ollessa kohdistettuna Meriklaanin puolelle. Hoikilla kasvoilla oleva ilme oli neutraali. Auringon valo sai tummanpuhuvan päällikön solakan ja hoikan kehon lihakset näkyviin. Siinä yksin seistessään huokui naaraasta jonkinlaista mahdikasta karismaa, joka kulki aina mukana suoklaanin päällikössä. Safiiritähti jäi siihen hiljaisuudessa seisomaan paikoillaan.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

26.06.2017 19:32
Punatähti oli ihmeissään. Hopeatassu oli oppinut liikkeen vain seuraamalla muiden tekemisiä, ja liike oli vieläpä toteutettu lähes moitteetta. Voisihan sen laittaa sattuman ja onnen piikkiin, mutta oranssiraidallinen kolli epäili sitä kovin. Punatähden silmissä tanssahteli kiinnostunut pilke, kun hän tarkkaili innostunutta oppilasta haaleansinisillä silmillään. Sitten tarkkaavaisten silmien katse nousi ylös Leijonaharjaan, kun tämä osoitti kysymyksensä hänelle. Kysymys sai nuoren päällikön ikään kuin säpsähtämään ajatuksistaan, ja pian hän tajusi missä seisoi. Leijonaharja ei ollut kysynyt hänen lähtöään suoraan, mutta vanhempi kolli oli oikeassa. Hän oli ehkä lupautunut auttamaan Hopeatassua liikkeissä, mutta nyt kun naaraan oikea mestari oli täällä, ei siihen ollut tarve. Punatähti oli juuri vastaamassa, kunnes Hopeatassu vastusti kovaan ääneen mestarinsa sanoja. Punatähden katse lempeni toisen pentumaisille sanoille, ja hän naurahti kevyesti.
"Ehkä niin on parempi, näin jo tarpeekseni. Hopeatassusta kehittyy vielä mahtava soturi", päällikkö naukaisi Leijonaharjalle ja käänsi sitten katseensa valkeaturkkiseen naaraaseen.
"Minä voin näyttää jonkun liikkeen joskus myöhemmin, mutta ennen sitä sinun täytyy harjoitella mestarisi kanssa perusteet läpi", kolli jatkoi ja ryhdisti asentoaan. Hän ravisti turkilleen juuttuneet ruohonkorret ja heilautti kerran korviaan. Päällikkö asteli kauemmas kahdesta kissasta, kohti Kivisillan suuntaista jokea. Leirissä ei ollut mitään hoidettavaa, joten pieni rajakierros ei olisi pahitteeksi.
"Pitäkää hyvä harjoitustuokio!" Nuori päällikkö huikkasi vielä ja sanoi hyvästit hännänpäätään heilauttamalla. Hän lähti tassuttelemaan ripeämpään tahtiin pois kuoppamaisesta laaksosta, kunnes oli ylittänyt sitä rajaavan mäen ja pystyi näkemään kaukaisuudessa joen kimmellyksen. Aurinko lämmittäen turkkiaan ja pieni tuulenvire pyyhkien kasvojaan kolli hymyili pienesti.

Nimi: Tulivarjo - Kuuklaani

25.06.2017 16:22
Hypähdin jaloilleni leirin laidalla. Leiri oli melko kiireisen näköinen. Suurin osa kissoista oli tällä hetkellä paikalla, kun aamun partiot olivat jo ohi, ja iltavuorot vasta tulossa. Minua ei siis tarvittaisi yhtään mihinkään… Vilkuilin ympärilleni hämärästä varjosta, johon olin istuutunut. Kukaan ei edes vilkuillut suuntaani. Huokaisten lähdin liikkeelle. Voisin vaikka käydä metsästämässä…
Tavalliseen tapaani liikuin melko varovasti. En halunnut, että muut olisivat kiinnittäneet minuun mitään huomiota. Hiljaa ja yksinään liikkuminen kelpasi minulle paremmin. Se ei kuitenkaan osoittautunut erityisen helpoksi, kun viherlehden aurinko ryhtyi porottamaan minua kohti heti, kun lähdin pienestä suojapaikastani. En kummemmin piitannut auringosta ja sen lämmöstä, etenkin kun musta turkkini tuntui keräävän sitä reilusti enemmän kuin muiden turkit.
Hivenen happamempana suuntasin huomaamattani kohti sammaloituneita kiviraunioita. Kun sen tajusin tehneeni, huokaisin vain kevyesti ja jatkoin matkaani. Suurin osa kissoista pysyi niistä erossa, joten ainakin voisin olla siellä rauhassa…

Nimi: Hopeatassu - Meriklaani

24.06.2017 16:00
"Selvä!" naukaisi Hopeatassu päällikölleen, joka ohjasti häntä. Nyt kun tarkemmin ajatteli, totta kai taisteluliikettä piti vaihtaa välissä, muuten olisi ennalta-arvattava, niin kuin Punatähti neuvoi. Hopeatassu röyhisti rintaansa kollin ihmetellessä hänen liikettään.
"Olen joskus nähnyt vanhempien oppilaiden harjoittelevan tuota liikettä", hän tunnusti ja virnisti sitten jäätyään kiinni. Olisi toki ollut hienompaa kertoa, että tietysti hän osasi tuon liikkeen! Hopeatassu nyökkäsi Leijonaharjalle kiitokseksi mestarin kehuista Punatähden puheiden välissä. Sitten kuitenkin kolli ehdotti epäsuorasti, että Punatähti menisi pois. Ainakin niin Hopeatassu sen tulkitsi. Vaikkei naaras olisi normaalisti puuttunut vanhempien kissojen keskusteluun, ei hän voinut hillitä pettymystään.
"Eikä! Vastahan minä ja Punatähti aloitimme, eikä hän ehtinyt edes näyttää minulle yhtäkään taisteluliikettä!" hän vastusti ja katsoi epätoivoisesti Leijonaharjasta Punatähteen.
"Voisitko näyttää edes yhden liikkeen?" hän kysyi rauhallisemmin Punatähdeltä, koettaen samalla leikkiä, ettei äsken ollut melkein huutanut toisille.

//Lyhyt pädillä

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

23.06.2017 16:27
Kaikutuuli puraisi palasen vesimyyrästä ja nielaisi sen tyytyväisesti. Aurinko paistoi edelleen korkealla, ja häikäisi hieman hänen silmiään. Samassa naaras kuuli takaapäin nopeita tassunääniä ja tunsi ilmavirran pyyhkäisevän hänen kylkeään. Vilkaistessaan sivulle, soturi huomasi Varjotassun saapuneen paikalle. Hymy kaartui naaraan kasvoille.
"Hei!" Kaikutuuli vastasi oppilaalleen iloisesti. "Ajattelin jos harjoiteltaisiin taisteluliikkeitä." Naaras puraisi viimeisenkin palasen vesimyyrästä ja nielaisi sen. Sitten harmaaturkki pyyhkäisi kielensä huulten yli nauttien edelleen vatsan kylläisestä olosta. Kaikutuuli nousi seisomaan ja viittoi hännällään Varjotassua seuraamaan.
"Mennään vaikka heti, olet varmasti tylsistynyt kuoliaaksi leirissä", soturitar kiusoitteli pientä naarasta, ja he lähtivät astelemaan kohti Kivisillan suuntaista jokea, joka kulki leirin viereltä. Kaikutuulen aikomus olisi suunnata Kivisillan lähelle, sillä siellä olisi hyvä, tasainen maa taisteluharjoituksiin. Joen rantaan tultuaan Kaikutuuli loikki veteen, tuntien jo valmiiksi kostean turkkinsa läpi tunkeutuvan viileän veden, jota naaras ei kylläkään pannut pahitteeksi sellaisella säällä. Hän uiskenteli kuin kala joen yli, ja ravisteli toiselle puolelle saavuttuaan turkkinsa.
Valkoharmaa mestari kääntyi hilpeästi katsomaan kuinka hänen oppilaansa selviäisi joen ylityksestä. Hän suunnitteli mielessään mitä opettaisi Varjotassulle. Ehkä jonkinlainen hyökkäys hyppäämällä vastustajan selkään, Kaikutuuli pohti.

// Aria; En pääse kirjoittamaan hetkeen, joten voit hitata Kaikutuulta vapaasti kirjoittaessasi!

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

23.06.2017 13:27
Kaikutuuli lähti takaisin leiriin nyökäten hyvästit heille. Hopeatassu oli aivan innoissaan näyttämässä mitä hän on oppinut. Hopeatassu pudottautui valmiusasentoon. Hän kiersi Punatähteä ympäri ennen kuin hyökkäsi. Hopeatassu yritti puskea Punatähden nurin, mutta päällikkö ehti väistää. Oppilas kokeili samaa liikettä uudestaan, mutta Punatähti ennakoi sen. Päällikkö varautui siihen ja loikkasi sivummalle. Leijonaharja ajatteli, että Hopeatassusta tulee vielä suuri taistelija. Päällikkö ihmetteli, että miten he eivät ole harjoitelleet taisteluliikkeitä.
"Se oli hieno liike. Sinusta tulee vielä suuri taistelija.", Leijonaharja naukaisi ylpeänä. Punatähden ääni muuttui opettavaiseksi ja hän kertoi, että paras hyökkäys on yllätys. Leijonaharja oli ylpeä oppilaastaan.
"Punatähti, jatkammeko me tästä?", hän kysyi päälliköltä ja katsahti häneen. "Siis, jos sinulla on tärkeämpää tekemistä", hän lisäsi. Tietenkin soturi arvosti päällikön läsnäoloa, mutta jos hänellä on muita tärkeitä tehtäviä hoidettavanaan. Hän ei halunnut häiritä niitä.

Nimi: Varjotassu, Meriklaani

23.06.2017 07:39
Kiepahdin ulos oppilaiden pesästä, jonne olin käynyt viemässä hieman tuoretta sammalta - nukkumapaikkani oli ollut jo hetken melko nuhjaantunut, ja petiaineksen vaihtaminen ei ollut ollut ollenkaan huono idea. Istahdin hetkeksi aloilleni ja taivutin päätäni ylettääkseni nuolemaan vasenta lapaani, johon oli tarttunut roskaa metsästä. En jäänyt paikoilleni kuitenkaan kauaksi aikaa, sillä minulla oli toisinaan hyvin levottomat tassut, ja halusinkin mitä pikimmiten päästä tekemään jotain hauskaa. Mieleeni tuli heti pari ideaa, ja koska ne kaikki liittyivät koulutukseeni, päätin etsiä mestarini Kaikutuulen käpäliini. Koskaan ei voi harjoitella liikaa, se oli mottoni. Hypähdin takaisin jalkeille ja silmäilin leiriä hetken aikaa, kunnes huomasin harmaavalkean naaraan istuskelemassa sotureiden pesän edustalla. Tällä näytti olevan ateria kesken, mutta lähdin silti lähestymään kissaa vikkelästi. Kaikutuuli oli minuun selin(?), ja puikahdin tämän vierelle istumaan.
"Hei", tervehdin mestariani. "Harjoiteltaisiinko jotain?"
Koska pidin hieman epäkohteliaana keskeyttää Kaikutuulen ruokailu, lisäsin vielä perään:
"Tietenkin sitten kun olet syönyt rauhassa."

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

22.06.2017 22:28
Kaikutuuli nyökkäsi hyvästit klaanitovereilleen, ja nappasi suuhunsa oman saaliinsa lisäksi Leijonaharjan saaliit. Naaras lähti astelemaan poispäin toisista, kohti leirin vierestä kulkevaa jokea. Tuo asteli ruohoista nummea pitkin, tuntien pehmeän maan tassujensa alla painuvan hieman joka askeleella. Taakseen vilkaistessaan Kaikutuuli näki Punatähden kookkaan, ja Hopeatassun pienen hahmon. Heidän vierellään seisoi Leijonaharja, joka katseli kun kaksikko harjoitteli jotakin liikettä. Naaras käänsi katseensa pois ja ajatteli mitä tekisi seuraavaksi. Hän voisi syödä ensiksi, ja etsiä sitten Varjotassun käpäliinsä, Kaikutuuli mietiskeli.

Naaras saapui joelle, ja tassutti määrätietoisesti rantaa pitkin veteen. Joki syveni nopeasti, eikä soturi joutunut kahlaamaan kuin pari askelta, ennen kuin pohja painui tavoittamattomiin. Sulavin ja voimakkain vedoin hän saavutti vastarannan, ja nousi viileästä vedestä. Nopean turkin ravistuksen jälkeen naaras loikki innoissaan leiriin. Leirissä Kaikutuuli antoi katseensa pyyhkäistä leirin läpi; Varjotassua ei näkynyt aukealla. Harmaaturkki asteli kevein askelein tuoresaaliskasalle, tipautti saaliit päällimäiseksi ja valikoi sitten itselleen maukkaannäköisen vesimyyrän. Kaikutuuli istahti sotureiden pesän ulkopuolelle ja juuri sillä hetkellä hänen vatsansa murisi nälkäisenä. Itsekseen hiljaisesti naurahtaen soturitar alkoi nauttia ateriaansa.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

22.06.2017 22:09
Punatähti antoi katseensa pysyä hetken aikaa Leijonaharjassa, mutta nyökkäsi sitten. Kuulostaisi varmaankin oudolta jos hän sanoisi jännittävänsä, mutta niin vain päällikön tassuja kihelmöi ja sydän takoi sekunnin lujemmin. Se olisi tavallaan jonkinlainen näytön paikka, osoitus päällikön vahvuudesta. Punatähti ei ollut klaaninsa parhain taistelija, ja Leijonaharjalla oli häntä enemmän kokemusta. Lisäksi hän ei ollut koskaan ollut järin itsevarma taidoistaan, eikä isänsä suuriin tassuihin astuminen ollut lievittänyt ramppikuumetta sen enempää - pikemminkin vain lisännyt sitä.

Vaaleansinisten silmien katse seurasi Leijonaharjaa, kun tämä asteli Hopeatassun vierelle. Vanhempi soturi kehui vaaleaturkkista oppilastaan, sanoen tämän olevan kekseliäs ja taitava. Punatähden teki mieli lisätä, että myös nopea reagoija ja hyvä uimari, mutta päätti jättää kommenttinsa sanomatta. Eiköhän Leijonaharja saisi sen itsekin selville, varsinkin kun uimaharjoituksia alettaisiin pitää enemmän vesien lämpenemisen vuoksi. Sitten Kaikutuuli naukaisi kysymyksen, ja Punatähden huomio kääntyi häntä kohden. Leijonaharjan vastatessa Punatähden katse kävi hetken vanhemmassa kollissa, mutta palasi sitten harmaanvalkeaan naaraaseen.
"Ei tietenkään haittaa, mene vain", päällikkö vastasi päätään nyökäten. Naaraan vaihteleva äänensävy sai Punatähden tajuamaan, ettei hän ollut ainoa jolla oli vaikeuksia välillä muistaa nuoren kollin olevan päällikkö. Pettymys pyyhki Punatähden lävitse, mutta se häipyi yhtä nopeasti kuin oli tullutkin. Kukapa Punatähti oli syyttämään ketään, tuntui hänestä itsestäkin välillä absurdilta johtaa klaania.

Leijonaharjan kehotuksen ja Hopeatassun hihkaisun kuullessaan Punatähti ravisti itsensä ajatuksistaan ja tassutteli takaisin Hopeatassun luokse. Hänen suupielillään leikitteli pieni hymy samalla kun kollin katse seurasi tiukasti nuoren oppilaan jokaista liikettä. Hieman yllättyneenä Punatähti katsoi, miten Hopeatassu pudottautui täysin samanlaiseen asentoon joka hänellä itsellään oli aiemmin ollut. Sitten oppilas alkoi kiertää häntä ympäri. Punatähti kerkesi onneksi kääntymään ympäri - hän tunsi Hopeatassun hypystä muodostuneen ilmavirran ja väisti ennen kuin vaaleaturkkinen naaras kerkesi ujuttautumaan hänen alleen. Seuraavalla hetkellä Hopeatassu oli yrittämässä samaa uudelleen, mutta tällä kertaa päällikkö osasi varautua kunnolla ja loikkasi taaemmas välttääkseen iskun. Samalla Punatähti ajatteli, että Hopeatassusta todella voisi kuoriutua uskomaton taistelija.
"Ettekö todella ole harjoitelleet kertaakaan taisteluliikkeitä? Tuo oli hieno liike, Hopeatassu", kellanpunainen kolli naukaisi yllättyneenä. Sitten hänen äänensä muuttui opettavaiseksi, ja silmissä käväisi pieni pilke hänen katsoessaan Hopeatassuun. "Mutta muista olla tekemättä samaa liikettä uusiksi! Vastustajasi huomaa muuten aikeesi ja osaa varautua - paras hyökkäys on yllätys."

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

22.06.2017 13:31
Hopeatassu huomasi Kaikutuulen ja mestarinsa Leijonaharjan samaan aikaan, kuin Punatähti. Hän myös huomasi päällikössään muuttuneen jonkun ja nyt kolli ei ollut yhtä rentoutunut kuin äsken. Hopeatassu kuunteli soturien jutustelua hiljaisena tietäen, ettei itse ollut etuoikeutettu puhumaan, kun vanhemmat puhuivat. Häntä hieman harmitti opetustuokion keskeytyminen, mutta ei kai sotureita voisi pyytää lähtemäänkään. Punatähden pyytäessä oppilasta ja mestaria näyttämään, mitä he olivat harjoitelleet, terästäytyi Hopeatassu taas.
"Totta kai!" hän naukaisi innostuneena, kun Leijonaharja ehdotti saalistusreissua. Naaras olikin aina pitänyt enemmän saalistuksesta kuin tappelemisesta, vaikka periaatteessahan saalistus oli saaliin kanssa tappelua... Äh, ihan sama, tuumasi Hopeatassu ja keskittyi mestarinsa seuraaviin ohjeisiin. Leijonaharja käveli hänen rinnalleen ja kehui Hopeatassua, jonka poskia alkoi jälleen punottaa, tällä kertaa ylpeydestä itseensä. Ehkä Punatähti nyt näkisi, miten hänestä olisi kunnon soturiksi! Kaikutuuli keskeytti jälleen ja mestarin huomio kiinnittyi häneen. Soturien keskusteltua ja heitettyä hyvästinsä, Hopeatassu kärkkäänä jo aloittamaan, antoi Leijonaharja luvan. Naaraan piti näyttää päällikölle, mitä hän oli oppinut.
"Käy, mutta Punatähti, sinun on parasta pitää varasi!" Hopeatassu varoitti, ennen kuin pudottautui valmiusasentoon, jonka Punatähti oli ohimennen hänelle näyttänyt vain hetki sitten ja sai kopioitua oikeanlaisen asennon muistikuvan perusteella hetkessä. Punatähti oli lähellä heitä, joten Hopeatassu alkoi kiertää häntä ympäri. Hetken kierrettyään hän hyökkäisi päällikön kimppuun takaapäin ja koettaisi puskea kollin nurin menemällä tuon vatsan alle ja käyttäen voimakasta kehoaan hyväksi. Jos se ei onnistuisi, ei Hopeatassu pysähtyisi, vaan kääntyisi ympäri ja koettaisi samaa uudelleen, ellei Punatähti torjuisi häntä niin, että hän kaatuisi.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

22.06.2017 12:39
Päällikkö ajatteli näyttää Hopeatassulle muutaman taistelutekniikan.
"Voithan sinä näyttää ne liikkeet, jos haluat. Älä anna meidän häiritä", kolli sanoi. "Hopeatassu mehän voisimme tänään käydä saalistamassa", soturi lisäsi ja käänsi katseensa oppilaaseen. Punatähti halusi nähdä Hopeatassun koulutuksen edistymisen. Leijonaharjaa jännitti hieman. Onneksi jännitystä ei voinut aistia ilmasta. Kolli seisoi ryhdikkäästi ja rauhallisesti paikoillaan. Päällikkö antoi Leijonaharjalle äskeisen paikkansa. Soturi asteli oppilaansa vierelle.
"Hopeatassu on oikein taitava ja kekseliäs oppilas. Hän on aina valmis kokeilemaan jotain uutta", Leijonaharja maukaisi ylpeänä. "Taisteluliikkeitä emme ole vielä harjoitelleet, joten ajattelin että harjoittelisimme huomenna niitä", hän lisäsi. Kaikutuuli kysyi haittaisiko heitä, jos hän lähtisi leiriin.
"Ei tietenkään", kolli naukaisi. Naaras aikoi kouluttaa oppilastaan Varjotassua ja hän tarjoutui viemään Leijonaharja saaliin leiriin.
"Kiitos tarjouksesta. Se sopii. Oli hauskaa käydä kanssasi metsällä", soturi naukaisi ja katsoi naaraan vaaleansinisiin silmiin. "Hopeatassu näyttäisitkö Punatähdelle mitä olet oppinut?", hän kysyi oppilaalta.

Nimi: Tuhkahäntä, Suoklaani

21.06.2017 22:25
"Osaatkin kenties arvata jo mikä on ollut suurin este minun kohdallani... Etkö vain?" Safiiritähti tuumi Tuhkahännälle.
''Kyllä'', siniharmaa naaras vastasi. Tiesihän se toisen puolikuuroudesta. Se ei kuitenkaan maininnut asiaa sen kummemmin, koska ei ollut varma haluaisiko vanhempi naaras puhua siitä.
''Minulle sillä ei ole väliä. Osoitithan jo varapäällikkönnä ollessasi kykysi huolehtia klaanista'', siniharmaa tuumi.
'Tuhkahännälle tuli kuitenkin mieleen asioita, joita tuon pitäisi hoitaa alta pois.
''Kiitos ajastasi-'', se kiitti toista ''-mutta minun täytyy lähteä hoitamaan joitain asioitani. Oli mukava jutella kanssasi'', se nyökkäsi toiselle. Tuhkahäntä odotti hetken toisen naaraan vastausta, ja mikäli tuo ei pistäisi pahakseen, se lähtisi kävelemään kohti pesäänsä, jonka jälkeen se luultavasti lähtisi leiristä pois päin. Kettuvaaran takia se ei yksin lähtisi kauas, mutta kulkisi luultavasti leirin lähettyvillä.


//Joudun viemään Tuhkahännän pois, kun lähdetään mökille niin en tiedä kuinka kauan olen pois netin ääreltä. Pahoittelut lyhyestä roolista taas.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

21.06.2017 20:34
Kaikutuuli laski hiirensä maahan kuunnellen mitä nuori päällikkö puhui, ja vilkaisi sitten Leijonaharjaa ja Hopeatassua. Kolli varmasti haluaisi jäädä kouluttamaan oppilastaan jo nyt. Kaikutuuli katsahti selvästi intoa puhkuvaan oppilaaseen, ja hänen mieleensä välkähti Varjotassu. Kaikutuulen oma oppilas olisi varmaankin leirissä, vailla paljoakaan tekemistä. Kaikutuulen tassuja syyhysi päästä harjoituttamaan mustaa naarasta.
"Haittaako teitä jos lähden leiriin?" Kaikutuuli kysäisi hilpeästi, miettien sitten, kuuluiko päällikölle puhua asiallisesti tai erityisen kohteliaasti. "Minun pitäisi kouluttaa Varjotassua", hän jatkoi hieman asiallisemmin. Naaras katsoi Punatähteä ja Leijonaharjaa vuoronperään kysyvä katse sinisissä silmissään. Tuskin nuo panisivat pahakseen, eihän Kaikutuulella olisi muutenkaan mitään tekemistä täällä, tuijottamassa toisten koulutustuokioita. Viherlehdeltä tuoksuva, lämmin tuulenvire pyyhkäisi harmaavalkoisen naaraan turkkia vasten, ja se viilensi mukavasti hieman auringossa kuumunutta selkää.
"Voin viedä saaliisi leiriin, jos haluat", soturi tarjoutui ystävällisesti nyökäten Leijonaharjan tuoresaaliiseen. Ajatus edessä häämöttävästä koulutushetkestä sai naaraan kasvoille kaartumaan pienen hymyn.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

21.06.2017 19:08
Punatähti hymyili oppilaalle ja katsahti itsekin kertaalleen ympärilleen. Kollista oli mukava nähdä, kuinka innoissaan Hopeatassu oli hänen kanssaan harjoittelemisesta. Naaras katsoi häntä intoa puhkuen, ja oranssiraitainen päällikkö pystyi suorastaan tuntemaan naaraasta sädehtivän tarmon. Kuullessaan vaaleaturkkisen naaraan kysymyksen Punatähti virnisti pienimuotoisesti ja heilautti häntäänsä pudottautuen valmiusasentoon – eturuumis alhaalla, jalat jännitettyinä ja valmiina ponkaisemaan lähtöön.
"Kyllä on - mutta ensiksi saat näyttää vähän taitojasi", päällikkö naukaisi ja katsahti oppilaaseen edessään. Hän ei kuitenkaan kerennyt jatkamaan lausettaan, sillä seuraavalla hetkellä nummilta kantautui kissojen hajua ja Punatähti suoristui ylös valpastuneena. Mutta sitten heidän luoksensa tassuttelivatkin vain Kaikutuuli ja Leijonaharja, joista jälkimmäinen kertoi heidän saalistaneen.
"Ajattelin näyttää Hopeatassulle muutaman taistelukikan ja samalla arvioida hänen koulutuksensa edistymistä sillä välin kun kävitte saalistamassa", kellanpunainen kolli kertoi ja otti ryhdikkäämmän asennon. Hänen ympärillään ei pyörinyt sitä samaa leikkisyyden ilmapiiriä, mikä oli kukkinut esiin nuoren oppilaan vaikutuksesta. Hänen äänensävynsä ja olemuksensa muistutti jälleen enemmän päällikköä, vaikka vieläkin Punatähdestä tuntui oudolta jakaa käskyjä sillä tavoin vanhemmille sotureille. "Ilmeisesti teillä oli saalisonnea." Päällikkö nyökkäsi saaliita kohti ja kääntyi sitten jälleen Hopeatassun puoleen, välillä vilkaisten Leijonaharjaa.
"Mutta nyt kun Leijonaharja olet tässä, sinua ei varmaan haittaa näyttää minulle jotain mitä olette opetelleet?" Punatähti naukaisi kysyvästi ja tassutteli kahta kissaa kohti, antaen Leijonaharjan ottaa äskeisen paikkansa. "Näkisin mielelläni miten Hopeatassu edistyy koulutuksessaan."

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

21.06.2017 15:56
Hopeatassun siinä nuollessa itseään ja samalla punan poskilla soimaten häntä virheestään, myös päällikkö liittyi sättimiseen. Hopeatassu nielaisi ja jatkoi pää painettuna pesuaan, mutta sitten hän kuulikin pari lohdutuksen sanaa. Punatähti oli lempeä häntä kohtaan.
"Kiitos", naukaisi Hopeatassu pienesti, kun kuuli, että hän osasi uida hyvin. Häntä oli hieman epäilyttänyt klaanikelpoisuutensa pitkän turkkinsa takia, vaikka muilla Meriklaanissa oli lyhyet, tiiviit turkit. Päällikön näpäytettyä hännällään Hopeatassun otsaa, hymyili oppilas itsekseen ja saattoi pian hommansa valmiiksi. Päällikön johdolla he lähtivät jatkamaan matkaansa ja Hopeatassu haisteli suu raollaan sen, minkä kerkesi. He eivät menneet kovin lujaa, joten naaras pysyi hyvin Punatähden rinnalla. Sää oli aurinkoinen, eikä taivaalla ollut pilvenhattaraakaan. Metsikkö varjosti kissojen turkkeja niin, ettei ripeästi kulkemisesta tullut liian kuuma ainakaan Hopeatassulle, joka oli hetki sitten vielä kastautunut viileään veteen. Naaras olisi tahtonut kysyä, saisiko hän ohjastaa heidät Lintuvaahteralle, johon hän oletti heidän olevan matkalla, muttei tohtinut häiritä päällikköä, joka näytti olevan omissa maailmoissaan. Pian Punatähti kuitenkin pysähtyi ja Hopeatassu oli iloinen, ettei ollutkaan kysynyt mitään.
"Tämä on loistava paikka!" naaras kehui silmäillen ympärilleen. Pienen laakson tuntuinen paikka näytti rauhalliselta ja sopivalta taisteluareenalta.
"Mitä aiot opettaa minulle? Onko sinulla jotakin omaa erikoisliikettä, jonka voisit jakaa?" kyseli Hopeatassu, joka alkoi innostua ajatuksesta, että saisi pian näyttää taitonsa kollille. Kenties hän olisi niin hyvä, että pääsisi suoraan soturiksi! Hän nosti häntänsä ja korvansa ylös ja tuijotti päällikköä intoa täynnä.

Nimi: Sana

21.06.2017 13:15
"Osaatkin kenties arvata jo mikä on ollut suurin este minun kohdallani... Etkö vain?" Safiiritähti tuumi Tuhkahännälle.
''Kyllä'', siniharmaa naaras vastasi. Tiesihän se toisen puolikuuroudesta. Se ei kuitenkaan maininnut asiaa sen kummemmin, koska ei ollut varma haluaisiko vanhempi naaras puhua siitä.
''Minulle sillä ei ole väliä. Osoitithan jo varapäällikkönnä ollessasi kykysi huolehtia klaanista'', siniharmaa tuumi.
'Tuhkahännälle tuli kuitenkin mieleen asioita, joita tuon pitäisi hoitaa alta pois.
''Kiitos ajastasi-'', se kiitti toista ''-mutta minun täytyy lähteä hoitamaan joitain asioitani. Oli mukava jutella kanssasi'', se nyökkäsi toiselle. Tuhkahäntä odotti hetken toisen naaraan vastausta, ja mikäli tuo ei pistäisi pahakseen, se lähtisi kävelemään kohti pesäänsä, jonka jälkeen se luultavasti lähtisi leiristä pois päin. Kettuvaaran takia se ei yksin lähtisi kauas, mutta kulkisi luultavasti leirin lähettyvillä.


//Joudun viemään Tuhkahännän pois, kun lähdetään mökille niin en tiedä kuinka kauan olen pois netin ääreltä. Pahoittelut lyhyestä roolista taas.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

21.06.2017 12:04
Lintuvaahtera oli suoraan heidän edessään. Se oli suuri ja sen vieressä oli avaraa tilaa. Meriklaanin niityt ja nummet kukkivat kauniisti. Leijonaharja ihasteli maisemia. Kellanvaalea kolli asteli Kaikutuulen vierelle.
"Täällä on kyllä kaunista", soturi totesi ääneen. Ilma tuoksui raikkaalta."Eikö sinullakin ole oppilas?", hän kysyi. Soturi ei tiennyt miksi kysyi niin. Hän kai halusi tietää enemmän naarasta. Kaikutuuli näki muita kissoja ja kysyi kollilta keitä he ovat. Soturi siristi silmiään. Siellä tosiaan näytti olevan kaksi kissaa. Soturin klaanitoveri nopeutti askeleitaan. Leijonaharja teki samoin, jotta pysyisi naaraan perässä.
"Siellä taitaa olla harjoitukset meneillään", pohti soturi. Lähemmäksi saavuttuaan hän erotti kissat. He olivat klaanin päällikkö Punatähti ja Leijonaharjan oppilas Hopeatassu. Kaikutuuli käänsi katseensa kolliin. Leijonaharja nyökkäsi päällikölle tervehdykseksi.
"Oletteko te täällä harjoittelemassa?", soturi kysyi. "Me kävimme saalistamassa. Tänään on todella hyvä saalistus sää", kolli sanoi.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

21.06.2017 11:35
Kaikutuuli katseli kun Leijonaharja kaivoi aikaisemmin saalistamansa hiiren kuopasta.
"Lähdetään vain", naaras vastasi, ja katsahti leiriä kohti. Leirin viereisen joen ja Lintuvaahteran välissä oli paljon avaraa tilaa, ei paljoa puita. Kaikutuuli käänsi katseensa kellanvaaleaan kolliin vierellään.
"Mennään", harmaaturkki naukaisi, ja lähti astelemaan pois päin Lintuvaahteralta. Edessä olevat vehreät niityt ja nummet kukkivat kauniisti, ja Kaikutuuli haisteli iloisesti viherlehden raikasta tuoksua. Silmiään siristäessään Kaikutuuli huomasi seuraavien nummenkumpareiden välissä liikettä, kissoja.
"Ketä tuolla on?" soturi kysäisi miettivästi Leijonaharjalta, ja katseli kaukaisia kissoja nopeuttaen askeleitaan. Ehkä siellä olisi jotain klaanilaisia harjoittelemassa, Kaikutuuli pohti mielessään.
Lähemmäksi saapuessaan Kaikutuuli erotti kissat paremmin. Toinen oli suurikokoinen, kellanpunainen, ja toinen pienempi ja vaaleaturkkinen. Kaikutuuli katsoi vierellään kulkevaa Leijonaharjaa.
"Punatähti ja Hopeatassu?" naaras ehdotti, ja käänsi katseensa kissoihin, joita toverukset lähestyivät.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

20.06.2017 22:06
Punatähden keho säpsähti, kun Hopeatassun väärin laskelmoitu hyppy sai naaraan liukastumaan astinkiviltä veteen takapuoli edellä. Kolli oli äkisti äärimmäisen valppaana ja valmis syöksymään oppilaan perään auttaakseen tämän ylös vedestä, mutta sitten Hopeatassun pää purskahti esiin vedenpinnan alta ja vaaleaturkkinen naaras alkoi uida tasaisesti kohti rantaa. Helpottunut huokaisu karkasi päällikön suusta, ja hänen silmänsä pysyivät tiukasti kiinni nyt litimärässä oppilaassa tämän tassutellessa hänen vierelleen.
"Sinun olisi pitänyt olla varovaisempi", kolli nuhteli, mutta pelkkä näky nolostuneen naaraan kasvoista sai lempeän hymyn palaamaan kollin kasvoille. "Mutta on hyvä, että huomasit virheesi." Raitaturkkinen kolli näpäytti pitkäkarvaisella hännällä oppilaan päätä ja nousi sitten jälleen käpälilleen. Punatähden silmiin syttyi hetkeksi leikkisä pilke, kun hän vilkaisi alas oppilaaseen. "Sitä paitsi, pääsit takaisin pinnalle ja uit rannalle yhtä ketterästi kuin kala. Leijonaharja saa olla tyytyväinen oppilaaseensa."

Sen sanottuaan kolli antoi naaraan nuolla turkkiaan vielä hetken aikaa kuivaksi, kunnes lähti tassuttelemaan taas eteenpäin. He olivat ylittäneet joen Lintuvaahteran suuntaan, joten suurikokoinen vaahtera suuntanaan kellanpunaturkkinen otti kevyen tahdin ylleen. Hän vilkaisi välillä oppilaaseen vierellään, mutta käänsi sitten katseensa pois ja ihasteli sen sijaan viherlehden vehreää maisemaa. Meriklaanin nummet olivat jälleen ruohon peitossa ja niittyjen kasvit kukkivat valloillaan. Punatähti ei ehkä ollut koskaan asunut muissa klaaneissa, mutta hän oli aivan varma että Meriklaanin reviiri oli kaikista kaunein aina viherlehtisin - mikään ei voinut voittaa pulppuavia jokia ja lintujen viserrystä nummiruohon keinuessa kevyesti tuulen mukana.
"Voisimme pysähtyä tässä", Punatähti naukaisi lopulta. He eivät olleet saapuneet vielä Lintuvaahteralle, mutta sen sijaan kaksikko oli pysähtynyt matkan varrelle kahden nummikumpareen väliin(?). Siihen muodostuneessa pienessä laaksossa olisi hyvä harjoitella, sillä siinä kohtaa ei ollut niin pitkää ruohoa tai isompia pensaita.

Nimi: Leijonaharja, Meriklaani

20.06.2017 19:55
Kaikutuulelle sopi Lintuvaahteralle meneminen. Leijonaharjan klaanitoveri nosti hiiren hampaisiinsa ja heilautti häntäänsä lähdön merkiksi. Leijonaharja lähti naaraan perään. Hän mietti matkalla Lintuvaahteralle mitä tekisi Hopeatassun kanssa tänään. Kenties vaanimista tai taisteluliikkeitä. Kolli oli niin ajatuksissaan, että melkein tassutteli Kaikutuulen ohitse. Soturi kaivoi saalistamansa hiiren esiin kuopasta ja otti sen hampaisiinsa. Hän katsoi Kaikutuulta vihertävillä silmillään ja kysyi suu täynnä riistaa: "Lähdemmekö kohti leiriä?"

Nimi: Hopeatassu ~ Meriklaani

19.06.2017 16:28
Hopeatassu hihkaisi innostuneena kuullessaan päällikkönsä suostumuksen. Hän saisi tehtyä jotakin tänään, ja vielä päällikön avustuksella! Totta kai naaras tiesi, ettei Punatähti ollut yhtä kokenut kuin päälliköiden kuului olla ja ettei hänen tarvitsisi yksin tuntea oloansa osaamattomaksi, eihän päälliköllä ollut edes vielä ollut oppilasta! Se ei kuitenkaan haitannut Hopeatassua, mitä hän siitä muka piittasi? Klaani oli pärjännyt tähän asti ihan hyvin ja olihan hän sentään saanut oppilasnimensä juuri tältä samaiselta päälliköltä.
"Kiitos!" hymyili Hopeatassu ja lähti loikkimaan väliaikaisen mestarinsa perässä kohti joenuomaa. Raidallinen kolli olikin nopeampi, kuin mitä oppilas oli olettanut ja pian päällikkö joutui odottamaan häntä. Hopeatassu kiiruhti Punatähden vierelle, mutta toinen olikin jo loikannut veteen ja ui sulavasti kohti joen toista rantaa. Hopeatassu hyppäsi heti perään, mutta ymmärsi lennossa, että oli hätiköinyt. Hän laskeutui liukkaalle pengermälle ja liukui takapuoli edellä veteen. Pää veden alla hän toivoi, ettei ollut roiskuttanut vettä niin paljon, että osa pisaroista olisi lentänyt hänen päällikkönsä päälle, joka nyt odotti häntä toisella puolella.
Potkaisten vauhtia pohjasta Hopeatassu rikkoi pinnan ja veti henkeä. Hän tasoitti hetken hengitystään, vain pienen hetken, ja sen jälkeen lähti uimaan. Vesi ei ollut syvää, eikä virtaus ollut ylitsepääsemättömän voimakas, joten uiminen sujui suhteellisen hyvin. Hän puski itsensä kuivalle maalle, ravisti hieman päätään ja vilkaisi Punatähteä arvostelun pelossa.
"Tiedän, että minun olisi pitänyt laskelmoida, minne sukellan", naaras kertoi nopeasti, koska ei halunnut vaikuttaa tietämättömältä. Hän istui ja alkoi nuolla vettä itsestään pois häpeän poltellessa hänen kasvoillaan.

Nimi: Kaikutuuli, Meriklaani

19.06.2017 14:18
Kaikutuuli laski nappaamansa hiiren maahan ja katsahti ympärilleen, nähdenkin pian kellanvaalean kollin saapuvan putouksen suunnalta. Leijonaharja oli nähtävästi kalastanut, sillä tuon suussa oli hopeinen kala.
"Juu, sopii", Kaikutuuli vastasi klaanitoverinsa ehdotukseen iloisesti. Naaras nosti hiiren hampaisiinsa, ja heilautti hännällään pienesti lähdön merkiksi. Soturi kääntyi tassuttamaan kevein askelein Lintuvaahteran suuntaan. Leiriin päästyään hän voisi lähteä oppilaansa Varjotassun kanssa harjoittelemaan taistelua, tai ehkä uimista? Kaikutuuli kulki ajatuksissaan kohti edessä näkyvää korkeaa vaahteraa, suunnitellen harjoituksia mielessään. Ennen kuin huomasikaan, naaras oli saapunut määränpäähän. Vaahteran lähellä oli maassa pieni kohouma kohdassa, johon Leijonaharja oli haudannut hiirensä.

Nimi: Punatähti, Meriklaani

18.06.2017 18:34
Punatähti kuunteli harmaavalkean naaraan sanoja kiinnostuneena. Kuten kolli arvailikin, oli Hopeatassu kahden kuun aikana kerennyt Leijonaharjan kanssa raapaisemaan lähinnä pintaa. Oranssikuvioinen päällikkö jäi hetkeksi muistelemaan omia oppilasaikojaan ja oli jo valmis kyselemään nuorelta naaraalta lisää hänen koulutuksestaan, mutta tämä kerkesikin istuutua ja aukaisi jälleen suunsa puhuakseen. Oppilas kysyi, voisiko Punatähti kouluttaa hänelle jotakin. Kollin korvat nytkähtivät pystyyn. Hänellä ei ollut ollut vielä oppilasta, joten tarjous tuntui äärimmäisen houkuttavalta. Hänestä oli aina tuntunut kokemattomalta ja tyhmältä, olivathan sentään niin monet soturit mestareita ja itse päällikkö ei ollut vielä kouluttanut ensimmäistä oppilastakaan. Leijonaharjaa se tuskin haittaisi, hän kun oli partiossa - sitä paitsi, tämä olisi hyvä tilaisuus nähdä Hopeatassun koulutuksen edistyminen. Ja naaras oli aivan oikeassa; päivä oli suhteellisen rauhallinen ja Punatähdellä ei ollut juuri nyt mitään tekemistä.
"Mikä ettei", nuori päällikkö vastasi voimatta estää pientä hymyä kaartumasta suupielilleen. Hopeatassu näytti tekevän kaikkensa näyttääkseen isommalta päällikkönsä edessä, ja Punatähdestä se oli suorastaan suloista. "Voin näyttää sinulle yhden taistelutekniikan, tulehan." Pitkäkarvaista häntäänsä heilauttaen Punatähti nousi ylös ja tassutti oppilaan ohitse kohti leirin reunamaa. Hän pysähtyi joen reunalle ja jäi odottamaan valkeanharmaata naarasta hetken, kunnes kolli valitsi kohdan mistä vesi oli matalinta ja ui muutamin voimakkain vedoin veden ylitse toiselle puolelle rantaa. Sinne päästyään hän jäi odottelemaan Hopeatassua ravistaen turkiltaan ylimääräiset vesipisarat.

     

Sivut eivät välttämättä näy oikein mobiililla.

CSS-koodi © Viimakoura // Kuvat © unsplash & nukerooster

©2017 мαsкε∂ ωαяяισяs - suntuubi.com